Lehtitilaukset
Takavuosina kohistiin paljon ns. hulluista lehmistä. Jukka V. Nörttikangas ei kuitenkaan koskaan ymmärtänyt mitä tekemistä eläimen älykkyysosamäärällä on lihan syömiskelpoisuuden kanssa. Asiaa oli tutkittava.
“Itsekoodattu oliopohjainen tietokonepeli on nyt uusinta uutta “, julisti mahtipontisesti akateemikko Erri J. Mäihäkuikelo kuulijakunnalleen (ratikka kolmosen väki aamuruuhkassa). Akateemikko oli juuri saanut kuuluisan älykkyyskohtauksensa ynnä tieteellisen inspiraation. Innoituksen lähteenä olivat tällä kertaa ns. hullut lehmät, joita ei näkynyt ratikan ikkunasta (sen kummemmin kuin muitakaan lehmiä), mutta assosiaatioiden tiet ovat arvaamattomat.
E. J. Mäihäkuikelo ei suinkaan suoraan syöksynyt koodaamaan, sillä pelin piti olla tieteellisen tarkka ja täsmällinen. Oli ensin otettava empiirisesti selvää kyseisistä olioista, niiden käyttäytymisestä, sekä verrokkiryhmästä. Ilman älykkyystestiä tuskin selvittäisiin. Tosin Suomessa ei tiettävästi hulluja lehmiä ole havaittu, mutta akat. Mäihäkuikelo arveli kuitenkin selviävänsä projektista kunhan apulaiset valittaisiin hyvin.
Ensimmäisenä mukaan kiinnitettiin valan tekemätön kielenkääntäjä mutteriteknikko Jukka V. Nörttikangas, jonka piti vastata käytännön järjestelyistä. Lisäksi tarvittiin tutkimusobjekteja eli hulluja ja viisaita lehmiä. Katseet kääntyivät siis kartanonrouva Anneli B. Liimataiseen, joka ei kuitenkaan ollut tutkimuksen kohde vaan kohteiden omistaja. Hänen Mankkaan tiluksillaan laidunsi puoli-identtinen maatiaiskaksikko Mansikki ja Mustikki ns. normaalin lehmän ominaisuudessa.
Hullun lehmän hankinta oli hankalampaa, mutta lopulta löytyi Nörttikankaan englannin tädin omistama epäilyttävä ayrshire Mary the Madcow, joka rahdattiin saman tien Suomeen ja hankala alkuperäisnimi muutettiin Höntti-Helunaksi. Seuraavaksi pitikin sitten vain seurata lehmien elämää, tehdä tieteelliset testit ja koodata peli.
Lyhyesti kuvattuna pelin tarkoitus oli etsiä isosta joukosta potentiaalinen hullu lehmä erilaisia testejä soveltaen ja sen jälkeen ei enempää eikä vähempää kuin parantaa kyseinen otus taudistaan akat. Mäihäkuikelon kehittämällä lääkityksellä ja terapialla. Tätä ei oltu lääketieteen historiassa ikinä kokeiltu, ja nytkin vain siksi, että pelistä tulisi todella realistinen. Olemme löytäneet oikeuden pöytäkirjoista seuraavanlaisen tapahtumien kuvauksen:
Ei voida tarkkaan sanoa mitkä seuraavista kommenteista ovat kenenkin esittämiä, koska poliisilaitoksen kirjurilla oli tiettyjä vaikeuksia pitkin matkaa, mutta asiayhteydestä selvinnee yhtä ja toista. Mahdolliset lyönti-, kielioppi- ja ajatusvirheet ovat suoraan oikeuden pöytäkirjoista.
• Vai tältä ne lehmät näyttävät? Päällisin puolin ei suuria eroja. Höntti-Heluna yrittää seistä etusorkkien ja sarvien varassa. Nörttikangas, missäs se palikkatesti onkaan?
• Mansikki näkyy sitä lounastavan parhaillaan. Ehkä se ei lehmille sovikaan?
• MUU hähähä, MUU
• Akateemikko Mäihäkuikelo Höntti-Heluna yrittää kiivetä puuhun. Onko se merkki luovasta ongelmanratkaisusta vai BSE-taudista? Enkä sitä paitsi muutenkaan käsitä mitä tekemistä lehmän älykkyydellä on lihan myyntikiellon kanssa …
• ÄMMÖÖÖ Mäihäkuikelo, jumalauta Lehmät pois kirjastohuoneesta ja heti
• Älkääs nyt rouva Liimatainen ajattelin, että siellä olisivat sekä lähdekirjallisuus, testimateriaali että tutkimuskohteet mukavasti … soh, Mustikki, pois sohvalta
• Hei, Mansikki märehtii juuri ohjelma-koodia. Olihan siitä varmistukset? Eikö? Ei se mitään. Kuvataan koko ruljanssi videolle ja scannataan sitten suoraan oliokantaan, niin sitä voi käyttää pelin pohjana. Siirtäkääs rouva Liimatainen sitä haulikonpiippua, että voin paremmin kuvata … ei kai se ole ladattu?? .. ööh, tota..
• HJÄLP Kylläpä tuo Nörttikangas juoksee lujaa. Ehkä minunkin pitäisi tästä vetäytyä vielä suunnittelemaan muutamaa yksityiskohtaa. Ovatkohan nuo suolapanoksia? Pitäiskö mennä kysymään … ? MUU, hihihi, muumuu ÄMMÖÖÖ
… (pidättäydymme enemmistä likaisista yksityiskohdista) …
Tilanne laukesi lopulta (kirjaimellisesti ja monta kertaa ) kun apuun ryntäsi vanhempi karjakko Päivi P. Pylvänäinen, joka paimensi lehmät pois kirjastosta sekä salakuljetti akateemikko Erri J. Mäihäkuikelon siivouskomerosta turvallisemmille vesille. Nörttikangaskin on jo toipumassa useimmista osumista ja kartanonrouva Liimatainen harkitsee jalomielisesti syytteistä luopumista. Tieteen eteen on uhrauduttava.
