Lehtitilaukset
Perheemme vaihtoi perinteisen etelään suuntautuneen lomamatkan viikkoon helmikuisessa Islannissa. Auringossa kylpevät hiekkarannat vaihtuivat viikinkien jälkeläisten asuttamaan tuliperäiseen ja puuttomaan maisemaan. Kannattiko vaihtokauppa?
Jos haluaa nähdä ja kokea jotain eksoottista ei välttämättä tarvitse matkustaa maailman ääriin, sillä Islanti on maa, joka erilaisuudellaan vetää vertoja monille etelän kaukokohteille. Islannin eksoottisuuden ja erilaisuuden voi havaita jo lentokoneen ikkunasta sen kaartaessa Reykjanesin niemellä olevalle Keflavikin lentokentälle. Tulivuoria, jäätiköitä ja geysirejä sekä vaahtoavia jokia upeine vesiputouksineen silmänkantamattomiin jatkuvalla laavakentällä. Geologisesti nuoren saarivaltion luonto ja maisemat ovat aivan jotain muuta mihin kotona on tottunut ja silti ollaan vain alle neljän tunnin lentomatkan päässä Suomesta.
Monelle ensimmäinen asia mikä Islannista tulee mieleen, on hyytävän kylmyys. Noin Oulun korkeudella sijaitseva ”Jäämaa” on kuitenkin jopa talvella suhteellisen leuto, sillä Golf-virran ansiosta lämpötila Islannissa laskee harvoin edes kymmenen pakkasasteen alapuolelle keskilämpötilojen jäädessä nollan tienoille. Helmikuun lopulla Islannissa vieraillessamme lämpötila vaihteli viiden ja kymmenen lämpöasteen välillä. Islantiin matkaavan kannattaa kuitenkin pakata laukkuun lämpimiä ja tuulenpitäviä vaatteita, sillä saaren yli puhaltava merituuli on ajoittain todella voimakasta. Yksi Islannin ominaisuuksista onkin nopeasti vaihtuvat keliolosuhteet. Keväinen auringonpaiste saattaa hetkessä muuttua myrskylukemissa puhaltavaksi puuskittaiseksi tuuleksi ja lumisateeksi. Vanha islantilainen sanonta kuuluukin: ” Jos sää ei miellytä, niin sinun kannattaa odottaa varttitunti”.
Omin päin autolla
Tutustuminen Islantiin kannattaa tehdä omatoimisesti autolla. Ajallisesti ja taloudellisesti järkevin vaihtoehto on ehdottomasti auton vuokraaminen, joka käy sujuvammin tehdessäsi varauksen jo ennen matkaa Suomesta käsin esim. internetin tai matkatoimiston välityksellä. Vuokra-autoa varatessa ja matkareittiä suunnitellessa täytyy huomioida, että useilla sisämaan teillä esim. joet ylitetään siltojen puuttuessa ajamalla ja liikkuminen on sallittua ainoastaan nelivetoisella autolla. Islannissa onkin eniten nelivetoisia autoja suhteutettuna autokantaan koko maailmassa.
Yleisesti ottaen saaren liikenne ja ajokulttuuri on suomalaisittain helppoa ja joustavaa, vaikka varsin usein tiestön kunto on kaikkea muuta kuin mihin olemme Suomessa autoillessamme tottuneet. Tästä johtuen matkasuunnitelmaa tehdessä kannattaa huomioida, ettei matka ehkä taitu Islannissa samalla vauhdilla kuin Suomessa ja keskituntinopeudet saattavat jäädä tiestön kunnon vuoksi hyvinkin alhaisiksi. Näin käy ainakin silloin, kun poistutaan saarta kiertävältä 1-tieltä. Keliolosuhteista riippuen osa teistä saattaa olla jopa suljettuina, jolloin tielle ajaminen on estetty puomein ja muutaman kilometrin suunniteltu ajomatka voi muuttua usean kymmenen kilometrin kiertotieksi. Tämän vuoksi lyhyeenkin matkaan voi kulua yllättävän paljon aikaa. Joillakin tunturiteillä suositellaan ajamaan useamman auton ryhmissä.
Autovuokraamoista on saatavilla tiekarttoja ja esitteitä eri nähtävyyksistä. Kartat ovat kuitenkin lähinnä vain suuntaa antavia, joten kannattaa ennen automatkalle lähtöä sijoittaa muutama kruunu kunnon tiekarttaan. Tiekarttoja kannattaa kysellä paikallisista matkailuneuvonnoista ja huoltoasemilta. Lisäksi kannattaa autovuokraamosta kysyä turisteille tarkoitettua CD:tä, jonka kanssa omatoimisesta autoilusta saa yhdessä hyvälaatuisen kartan kanssa huomattavasti paljon enemmän irti. Pääsääntöisesti CD on maksuton.
Pienestä koostaan huolimatta Islannissa on todella paljon nähtävää ja koettavaa. Mikäli et kuitenkaan halua istua koko aikaa autossa, on viikko auttamattomasti liian lyhyt aika koko Islantiin tutustumiseen. Ensikertalaiselle hyvä vaihtoehto onkin majoittautua Keflavikin kansainväliseltä lentokentältä noin 50 kilometrin päässä sijaitsevaan Islannin pääkaupunkiin Reykjavikiin, jonka läheisyydessä kohtuullisen automatkan päässä sijaitsevat monet Islannin tunnetuimmista nähtävyyksistä.
Savujen lahti, Reykjavik
Islannin kierros kannattaa aloittaa kaupunkikierroksella, sillä Reykjavik on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki. Mielikuvan pienestä mökkikylästä kalastajineen voi unohtaa, sillä eurooppalaisen ja amerikkalaisen kulttuurin risteyskohdassa kehittynyt nykyaikainen reilun 150 tuhannen asukkaan metropoli on hyvin moni-ilmeinen ja vivahteikas. Nykyaikaisessa kosmopoliittisessa ilmapiirissä ja vahvoissa viikinkiperinteissä kasvanut Reykjavik tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin. Nykyaikaisten ostoskeskusten ja lukuisten putiikkien lisäksi sieltä löytyy erinomainen ja kattava valikoima ravintoloita ja ruokapaikkoja, jotka ovat tunnettuja erinomaisesta ruoastaan. Reykjavikin ja koko Islannin hintataso on kuitenkin varsin korkea. Tavallinen pizza saattaa maksaa 1500–3000 ISK (n. 20–40 €) ja puolen litran oluttuoppi sekin 700 ISK (n. 9€). Kaupasta ostettuna elintarvikkeiden hinnat eivät juuri poikkea Suomen hintatasosta.
Reykjavikissa kannattaa ehdottomasti kaupunkiin tutustumisen ohessa kannattaa ottaa pyyhe ja uikkarit mukaan ja tutustua myös yhteen islantilaisista erikoisuuksista. Vierailu johonkin kaupungin monista geotermisesti lämmitetyistä kylpylöistä tai uimaloista on vertaansa vailla oleva ja eksoottinen kokemus. Maan syvyyksistä pulppuava paikoin kiehuva ja erittäin mineraalipitoinen rikin tuoksuinen vesi jäähdytetään uimakelpoiseksi ja johdetaan altaisiin. Yksi suurimmista ja suosituimmista uimaloista vesiliukumäkineen ja höyrysaunoineen sekä monine lämminvesi-altaineen on Reykjavikin koillisosassa urheilukeskuksen yhteydessä sijaitseva Laudardalslaug, jossa ainutlaatuisen uintikokemuksen pääsee kokemaan kohtuullisella 200 ISK (n.2,5 €) pääsymaksulla.
Reykjavik on tunnettu myös runsaan kulttuuritarjonnan lisäksi vilkkaasta yöelämästä. Päivällä tyylikkäinä ruokapaikkoina toimivat ravintolat muuttuvat illan tullen energiaa sykkiviksi trendikkäiksi yökerhoiksi.
Kohti Geysiriä
Reykjavikista lähdettäessä kannattaa auton keula suunnata länteen kohti Þingvelliriä, joka on eräs Islannin tunnetuimmista paikoista ja jossa pari senttiä vuodessa toisistaan erkanevat Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat ovat hyvin nähtävissä. Alueella sijaitsevat myös Islannin suurin järvi, Þingvallavattn sekä Islannin presidentin loma-asunto. Myös korkealta kalliolta alas kumisten syöksyvä kristallinkirkas vesiputous on varsin upea näky. Tämä muinaisen parlamentin kokoontumispaikka ja entinen uhripaikka on myös yksi harvoista UNESCON maailmanlistalle päässeistä erityiskohteista.
Þingvelliristä matkaa kannattaa jatkaa edelleen länteen kohti Geysin geotermistä aluetta, joka on yksi niistä alueista, missä Islannin maaperän tuliperäisyyden pääsee todella hyvin näkemään. Alueelta löytyy useita maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisia kuumia lähteitä, joista tunnetuin on suihkuaville kuumille lähteille kansainvälisen nimen antanut Geysir. Aktiivisin lähteistä on kuitenkin muutaman kymmenen metrin päässä Geysiristä sijaitseva ja muutaman minuutin välein lähes 30 metrin korkeuteen suihkuttava Strokkur. Suihkuavat kuumat lähteet syntyvät, kun sulamisvedet valuvat jopa kilometrin paksuisen huokoisen laavakerroksen läpi ja sekoittuvat noin 300-asteiseen pohjaveteen. Vesi kuumenee äkillisesti ja purkautuu näyttävästi lähteen kautta korkeuksiin.
Geysin alueellakin runsaasti esiintyvää geotermistä energiaa käytetään Islannissa yleisesti mm. lämmitykseen ja lähes 80 prosenttia rakennuksista lämpiääkin tällä maankuoren sisältä saatavalla luontaisella energialla. Savupiippuja on omakotitaloista ja huviloista turha etsiä, sillä puun polttaminen lämmön ja / tai tunnelman luomiseksi ei Islannissa Suomen tapaan ole järkevää.
Maankuoren lämpö saa Islannissa joskus aikaan koomisiakin tilanteita. Muutamina vuosina on eräillä alueilla maa ollut niin lämmintä, että kasvien juuret eivät ole menneet syvälle kuumaan maahan ja esim. perunoista on tullut litteitä ja eräinä vuosina ovat perunat kypsyneet jo pellossa.
Gullfoss
Islannissa on poikkeuksellisen paljon vesiputouksia. Ylämaan ja rantatasangon erottaa jyrkänne, jonka yli jäätiköiden sulamisvesi ryöppyää.
Reykjavikista 125 km:n matkan päästä löytyy Islannin suurin ja tunnetuin vesiputous Gullfoss. ”Kultainen putous” sijaitsee vain hetken automatkan päässä Geysin geotermiseltä alueelta länteen. Hvỉtả-joen eli ”valkoisen joen” mukanaan kuljettamat ja jäätiköiltä alkunsa saavat kristallinkirkkaat vesimassat syöksyvät kohisten kahden porrasmaisen muodostelman kautta alas paikoin 70 metrin syvyiseen kanjoniin. Varsinkin talvisaikaan auringonsäteet saavat 32-metristä putousta verhoavan usvavaipan loistamaan näyttävästi kaikissa sateenkaaren väreissä.
Islannin valtion omistuksessa olevalla ja rauhoitetulla ja erittäin herkän kasvillisuuden ympäröimällä putouksella vieraillessa on syytä jo oman turvallisuuden vuoksi jyrkkäseinämäisillä poluilla kiivetessä pysyä tarkoin merkityillä alueilla ja kulkuväylillä.
Putouksen läheisyydestä löytyy myös ravintola ja matkamuistomyymälä.
Hevonen ja ratsastus
Islannin karun ja jylhän luonnon keskellä autoillessa ei voi välttyä näkemästä siellä täällä vapaina laiduntavia suuriakin hevoslaumoja. Islannin hevonen on täysin oma lajinsa, jota Islannin eristyneisyys on vuosisatojen ajan suojellut. Rodun erikoisuuksiin kuuluu mm oma viides askellajinsa, ”tölt”, joka tekee ratsastamisesta tasaisempaa ja miellyttävämpää.
Islannin hevonen on myös erittäin sosiaalinen eläin. Tuulisena päivänä kannattaa hetki seurata aukealla paikalla laiduntavia hevosia. Jonkin ajan kuluttua takapuoli tuuleen päin jonossa seisovista hevosista viimeinen vaihtaa paikkaa jonon kärkeen ja seuraava jää suojaamaan muita ajoittain ankarastikin puhaltavalta viimalta.
Maasta löytyy lukemattomia ratsutiloja, joiden tarjontaan erilaiset ja – pituiset ratsastusretket kuuluvat. Omien ratsastusvarusteiden tuomisessa kannattaa kuitenkin huomioida, että tullissa on maahantuonnin yhteydessä esitettävä varusteiden desinfiointi-todistus. Desinfiointi onnistuu myös lentoasemalla. Helpoin tapa on kuitenkin vuokrata varusteet vasta Islannista.
Kuumaiseman keskellä
Kun Reykjavikin läheisyydessä itäpuolella oleviin nähtävyyksiin on tutustunut, kannattaa vuokra-auton nokka kääntää kohti länttä ja Reykjanesin niemiä. Vajaan tunnin ajomatkan aikana kaupunkimaisemaa halkova moottoritie vaihtuu autioon ja karuun eroosion piiskaamassa ”kuumaisemassa” mutkittelevaksi ja mustan puhuvaksi hiekkatieksi.
Matka kannattaa suunnata tietä numero 425 Keflavikin ja Hafnirin kautta Grindavikiin, jolloin matkalla voi tutustua paikkaan, jossa Euraasian ja Amerikan mannerlaattojen hiljalleen kasvava kuilu on parhaiten nähtävissä. Myös Islannin omaperäinen puuttomuus tulee tällä alueella erittäin voimakkaasti esille. Aikoinaan maanviljelyksen tieltä ja polttopuiksi hakatut metsät ovat kadonneet Islannista lähes kokonaan. Näillä samoilla alueilla harjoittelivat aikoinaan myös yhdysvaltalaiset astronautit ennen kuulentojaan.
Grindavikin kalastajakylään tutustumisen jälkeen matka kannattaa suunnata tietä numero 43 pitkin kohti Blue Lagoonia. Ehdottomasti jokaiselle Islannin matkaajalle suositeltava laavakivikallioiden väliseen kraateriin rakennettu nykyaikainen kylpylä on varsinkin kylmällä ilmalla vaikuttava näky. Kirkkaan turkoosisena hohtava noin 38-asteinen rikkihöyryinen ja maitomainen vesi tarjoaa varsin erikoisen uintikokemuksen. Kylpylän erikoisuuksiin kuuluu myös iholle levitettävä puhdistava ja pehmentävä valkoinen luonnonmuta. Blue Lagoonissa on myös maasta purkautuvalla höyryllä lämpiäviä höyrysaunoja, vesiputous sekä mahdollisuus erilaisiin kylpylähoitoihin. Altaassa olevien geotermisten ”venttiilien” läheisyydessä kannattaa varoa, sillä niiden kautta maaperästä altaaseen purkautuva vesi on polttavan kuumaa.
Blue Lagoonin tehdään luonnollisesti paljon ohjattuja turistimatkojakin, mutta omatoimisesti kylpylän palveluista nauttimiseen jää enemmän aikaa.
Kirkkoja, mutaa ja maisemia
Rentouttavan kylpyläkäynnin jälkeen kannattaa palata takaisin Grindavikin kylään ja suunnata tietä 427 kohti Krŷsuvikia. Matkan varrella kannattaa myös poiketa keskellä autiota erämaata olevaan ja ketjuilla voimakkaiden tuulten vuoksi maahan ankkuroitua vuonna 1850 rakennettuun puukirkkoon. Näitä pikkukirkkoja näkee Islannissa liikkuessaan todella paljon.
Krŷsuvikista pohjoiseen kohti Reykjavikia ajaessa kannattaa olla tarkkana ja seurata nähtävyysmerkkejä. Aivan tien numero 428 varrella olevalla tuliperäinen alue on ehdottomasti tutustumisen arvoinen alue sekin, mutta sen ohi saattaa ajaa ihan huomaamattaan. Merkityt polut ja sillat kiertelevät alueella, jossa maan sisästä pulppuavat kiehuvat vesi- ja mutalähteet sekä näkyvät, kuuluvat että haisevat. Muiden islantilaisten nähtävyyksien tapaan ei lähdealueelle ole pääsymaksua.
Lähdealueelta pohjoiseen jatkettaessa vastaan tulee Kleifarvatn-järvi, jonka kohdalla jo maisemienkin vuoksi kannattaa hiljentää hieman. Muutenkin kapealla ja mutkaisella tiellä ajettaessa kannattaa puuskittaisista tuulista johtuen ajaa varoen. Tie saattaa mutkan takana kääntyä yli 90 astetta ja kaiteeton tien reuna voi päättyä jyrkänteen reunalle. Muuta liikennettä tällä pääteitä lukuun ottamatta Islannin teillä on vähänlaisesti, mutta paikallisten ajotyyli on aika vauhdikasta.
Sateisena aikana kannattaa auton lasinpesunestettä varata mukaan, sillä mutaisilla teillä ajettaessa sitä kuluu yllättävän paljon.
Lopuksi…
Viikon matkan aikana saimme siis nähdä ja kokea viikinkien jälkeläisten maassa asioita, jotka tulemme muistamaan aina. Islanti osoittautui läheisyydestään ja pienestä koostaan huolimatta eksoottiseksi maaksi, jossa nähtävää riittää varmasti jokaiselle. Aikaisempien periaatteidemme vastaisesti uskomme palaavamme tähän eksoottiseen lomakohteeseen vielä uudelleen, sillä . . .
Islantia ei voi kuvitella. Se täytyy kokea.
Matkustaessasi Islantiin muista, että:
-Suorat lennot Suomesta
ainoastaan kesäkaudella. Talvella Tukholman tai Kööpenhaminan kautta.
-Passi tai henkilöllisyystodistus tarvitaan. Ajokortti ei riitä.
-Lentobussi-yhteydet Keflavikin lentokentän ja Reykjavikin välillä toimivat hyvin.
-Aika Suomeen verrattuna: kesäaikana -3h, talviaikana -2h.
-Matkapuhelin ei välttämättä toimi syrjäisimmillä alueilla.
-Valuutta: Islannin kruunu (1€ = n. 78 ISK )
-Nopeusrajoitukset ovat taajamissa 50 km/h, maaseudun päällystämättömillä teillä 80 km/h ja maaseudun asfaltoiduilla teillä 90 km/h.
-Ajovalo- ja turvavyön käyttöpakko.
-Ulkomaalaisen on tietyin edellytyksin mahdollista saada 15 % veronpalautus ostoksistaan.
-Useat liikkeet sulkevat ovensa jo klo 18.
-Säätilat vaihtelevat erittäin paljon.
-Teiden ulkopuolella ajaminen on lailla kiellettyä.
-Vuokra-auto vain yli 20-vuotiaalle. (Neliveto yli 23-vuotiaalle).
-Hanavesi on juomakelpoista. Lämpimän veden rikintuoksu ei ole vaarallista.
-Suuri osa ihmisistä osaa englantia. Ruotsinkielellä on mahdollista pärjätä.
Faktoja Islannista:
-Yli 30 toimivaa tulivuorta. Tunnetuin on Hekla (1491m)
-Pääelinkeino on kalastus.
-Islannissa ei ole rautatietä.
-Itsenäistyi 1944.
-Matelijoita ja sammakkoeläimiä ei esiinny.
-Väliluku n. 300 000
-Pääelinkeinot: kalastus ja matkailu.
-Greenwichin aika läpi vuoden (ei kesäaikaa).
-Evankelis-luterilainen valtionkirkko.
-Yli sata toimivaa tulivuorta.
-Ei kuulu EU:iin
-Keskipalkka n. 27 000 € (2004).
-Työttömyys alle 4 %
-Tasavalta.
-Pinta-ala n. 1/3 osa Suomen pinta-alasta. ( 103 000 km² )
Hyödyllisiä linkkejä Islantiin matkaavalle:
http://www.icelandairholidays.fi
