Lehtitilaukset
Vuorotteluvapaalle on uskallettava jäädä. Sen aikana on tehtävä juuri sitä, mille sinulla ei muuten olisi aikaa, mahdollisuutta tai voimia. Vuorotteluvapaa on jokaiselle omannäköisensä.
Monet meistä pitkään työssä olleista haikailevat vuorotteluvapaalle. Juuri tänään tuntuu vain olevan huono hetki. Töissä on liikaa kiireitä, haastavia projekteja, uraputkea, vastuuta ja vel-vollisuuksia. Kotona odottavat maksettavat laskut, lyhennettävät pankkilainat, korjattavat autot ja toimeentulo, joka on turvattava.
Vuorotteluvapaa herättääkin epävarmuutta. Mitä töissä tapahtuu poissaollessani. Putoanko kehityksen kelkasta ja huomaan olevani sittenkin korvattavissa toisella. Pitääkö työnantajani minua loppuun palaneena, jos irtaudun hetkeksi. Riittävätkö rahat sittenkään entä jos tapahtuukin jotakin yllättävää.
Vapaalle haikailun voi muuttaa todeksi. Ensimmäiseksi on hyväksyttävä se, ettei hyvää ja oikeaa hetkeä ole olemassakaan. Tänään voi vain uskaltaa tehdä sen, mitä ei uskaltaisi yhtään kummemmin huomennakaan. Toiseksi on laskettava, riittävätkö rahat. Yllättävän usein perheen talous kestää, jos ei-pakollisista menoista luovutaan vapaan ajaksi ja kukkaron nyörit sidotaan tiukemmalle. Rahaahan säästyy myös työstä poissaolosta johtuen. Kolmanneksi on hankittava työnantajan suostumus vuorotteluvapaalle, koska poissaolon ajaksi on palkattava tilalle työtön työnhakija. Jos edellä mainitut asiat ovat kunnossa, tehtäväksi jää ainoastaan miettiä, mitä haluaa ylimääräisellä ajallansa tehdä.
Vuorotteluvapaata käytetään paljon perhevapaiden täydentämiseen, eli lasten kanssa olemi-seen. Monet ottavat vapaata hakeutuakseen ammatilliseen lisäkoulutukseen tai muun opiskelun pariin. Kolmas yleinen syy taukoon on pitkään työssä olleiden työuupumus, jolloin vapaalta haetaan jaksamista ja voimia palata takaisin töihin. Jotkut aloittavat uuden harrastuksen, matkustavat, hoitavat omaisiaan, omistautuvat kotitöille tai keskittyvät vaikkapa talonrakennusprojektiin.
Suurimmaksi osaksi me suomalaiset olemme niin ahkeria ja tunnollisia, että vapaallakin me työstämme, toimimme ja haluamme saada aikaiseksi jotakin. Hoivaamme ja huollamme. Olemme hyödyllisiä ja aktiivisia, emmekä oleile. Vuorotteluvapaalla emme voi olla tekemättä mitään, vaan teemme jotakin muuta tai toisin. Monet vapaalle jäävät laativatkin listan asioista, jotka haluavat tehdä tai hoitaa kuntoon (muuten asioilla on kuulemma tapana jäädä roikkumaan ja työt tekemättä).
Jäädessäni itse vuorotteluvapaalle viime kesänä, päätin yksinkertaisesti vain olla. Lomautin myös huonon omatuntoni irtiottoni ajaksi. Vapaus vaati aluksi totuttelua. Kesti viikkoja, kunnes tajusin, ettei minun todellakaan tarvitse lukea sähköpostiani päivittäin. Vähän myöhemmin havahduin käyttämään kännykkäni äänetöntä profiilia tai olemaan huolettomasti vastaamatta puheluihin, jos en kertakaikkiaan viitsinyt puhua. Luin myös pitkään ammattilehteni nöyrästi, ennen kuin ymmärsin sujauttaa sen suoraan postilaatikosta paperinkeräykseen. Jossain vai-heessa huomasin, että kellon ja kalenterin voi todellakin siirtää syrjään.
Irtiottoni aikana olen tehnyt asioita, jotka sillä hetkellä tuntuvat mielekkäiltä ja kiinnostavilta. Kuntoillut vähän (toki hyvin vähän), oleskellut perheeni kanssa, autellut siellä sun täällä, saa-tellut nuorimmaiseni aamuisin kouluun ja ollut iltapäivisin vastassa pieniä kulkijoita, remontoi-nut rintamamiestaloani, lukenut paljon ja kirjoitellut jotakin itse. Olen jopa opetellut leipomaan sämpylöitä ja keittämään aamuisin lapsille mannapuuroa sekä laittamaan pesukoneen päälle lähes joka päivä. En ole sentään sortunut silittämään lakanoita tai tuulettamaan verhoja. Myös opinto- ja harrastepiirit ovat saaneet jäädä minulta rauhaan.
Kaikki tehty ja tekemätön on ollut nautittavaa. Aamuisin olen kysynyt itseltäni, mitä minua tänään huvittaisi tehdä. Pysähtymisen tunne on huikea ja on ylellistä antaa ajan virrata omaa tahtiaan kiirehtimättä. Olen itsekkäästi rauhoittanut ympärilleni reviirin, jonne muut ihmiset eivät saa tulla.
Parhaita ovat olleetkin juuri ne päivät, kun ”mä vaan oon”. Talo on arkisin hiljainen perheen ollessa poissa. Radio ja tv ovat kiinni. Kännykkä ei soi. Tietokonetta ei tarvitse avata. Informaatiotulvan voi rajata pois. Kävelen huoneesta toiseen ja katson ikkunasta ulos, istun hiljaa, kuuntelen ja puhuttelen itseäni. Olen mitääntekemätön, -sanomaton ja laiska. Olen yksin ja itselleni riittävä seuralainen.
Itsestäni olen oppinut sen, että minä tarvitsin vapaani rauhaan ja ajattelemisen vapauteen tekemisen olemattomuuteen. Joku toinen tarvitsee ylimääräisen aikansa johonkin muuhun. Jokainen rakentakoon omannäköisensä vapaan. Ennen kaikkea toivon kaikille mahdollisuutta ja rohkeutta ottaa itsensä irti työstä halutessaan.
Minullakin oli toki oma vaatimaton työlistani viime kesänä vapaalle jäädessäni. Yhtenä kohtana siinä luki: Pese uuninpellit, joita et ole koskaan pessyt. Nyt vuorotteluvapaani lähestyy loppuaan. Uuninpellit ovat aina vain pesemättä. Vielähän tässä ehtisi, jos joku päivä vaikka sattuisi huvittamaan. Tai sitten muutan tekstin muotoon Vie uuninpellit anopille pestäväksi.
