Lehtitilaukset
Monessa perheessä lapset kokoontuivat taas jouluna vanhempiensa luokse. Tottakai on mukavaa tavata jälkikasvuaan ja heidän perheitään, mutta asiassa on toinenkin puoli: vanhempien joulurauhasta ei ole tietoakaan talon täyttyessä äänistä, jotka eivät tunnu hiljentyvän yöksikään Lisäksi ruokajärjestelyt jäävät pääasiassa talon emännän harteille toisten nauttiessa palvelusta kuin viiden tähden hotellissa.
Tänään – ensimmäisenä joulun jälkeisenä arkipäivänä – tekee mieli sanoa, että ollaan joulun paremmalla puolella. Joulu-urakasta on näet selvitty jotakuinkin kunnialla: lahjat on jaettu lapsille ja heidän kumppaneilleen tasapuolisesti, ruokailuissa on huomioitu kaikkien ruokailutottumukset ja allergiat, on kuunneltu musiikkia jokaisen makuun ja pelattu pelejä laidasta laitaan. Mutta nyt silmien alustat ovat yhtä mustat kuin lumeton maa
Joulua varustettaessa piti ottaa huomioon monenlaisia seikkoja. Ruokapuoli oli tietenkin tärkein, sillä täytyyhän jokaisen saada syödä ainakin yksi kunnon ateria joka päivä. Kinkku ei sopinut tietenkään kasvissyöjän ravinnoksi, joten oli laitettava myös kalaa. Laatikkoruuat tehtiin laktoosittomiksi. Ja sitten ne juomat: maitoa, laktoositonta maitoa, piimää, perhekaljaa, punaviiniä. Ruokapöytää oli jatkettava, jotta kolminkertaistunut väkimäärä mahtui pöytään.
Helppojahan nuo jouluruuat on kattaa, kun kinkku ja laatikot ovat valmiina. Niin luulisi. Jo illalla on mietittävä, minkä verran mitäkin laatua on otettava pakastimesta sulamaan. Päivällä toisten ollessa syventyneinä lahjakirjoihinsa ja -peleihinsä on ryhdyttävä järjestelemään ruokien kuumentamista ja pöydän kattamista. Lasten kumppaneita ei tietenkään voi komentaa auttamaan, sillä he ovat kylässä, mutta kun omia lapsia yrittää saada apulaisiksi, on tulos heikko. Kenellä on juuri hiustenpeseminen kesken, kenellä meikkaaminen – eihän jouluna voi mitenkään syödä meikittömänä.
Kun raskaan ruokailun jälkeen yrittää hetkeksi käydä lepäämään, pitääkin ruveta neuvomaan tytärtä pyykinpesussa. Miten kone toimii, missä on pesuaine ja onko se nyt varmasti hajusteetonta ja ilman valkaisuainetta? Toinen kysyy, vieläkö jäi joulupaperia ja missä on juuri tietynvärinen nauha paketin päälle. Itsekin muistin vasta jouluaamuna kirkossa kesken joulusaarnan, että myyjäisistä ostetut villasukat jäivät paketoimatta. No, ne sukat annettiin suoraan jalkoihin.
Nukkuminen oli kaikista vaikein prosessi. Kun aattoiltana (paremminkin joulupäivän pikkutunneilla) olin noin kymmeneen kertaan hokenut lausetta: Käykää nyt nukkumaan, luovuin toivosta ja yritin itse nukkua kaikkien väliovien ollessa kiinni. Mutta heräilin vähän väliä johonkin innostuksen herättämään kiljaisuun. Moitin itseäni siitä, etten ollut varustautunut joulunviettoon korvatulpilla. Tullessani jouluaamuna seitsemän aikaan huoneestani käytävään, sammui siitä valo. Lapset olivat päättäneet valvoa kunnes minä herään. Eli meillä oli ympäri vuorokauden valo päällä. Ei siis ihme, että nukahdin saarnan aikana ja ajatuskin vähän harhaili. Kirkon jälkeen sain jatkaa uniani kaikessa rauhassa, koska nuoriso nukkui lattiapatjoillaan (meillä ei ollut sänkyjä kaikille) iltapäivään saakka.
Olen joskus ajatellut, että joulun voisi viettää toisinkin: mennä ulkomaille johonkin lomakohteeseen tai vaikkapa Lappiin pieneen piilopirttiin. En kuitenkaan haluaisi jättää perhettä väliin niin kauan kuin lapset ovat halukkaita tulemaan luoksemme. Sairastuminen muuttaisi tietenkin kuvioita. On tullut mieleen sellainenkin vaihtoehto, että entä jos joku lapsista kutsuisikin meidät. Ehkä sitten myöhemmin, kun lapsilla on lapsia. Itse asiassa ensi jouluksi on jo luvassa pieni tonttutyttö tai -poika...
