Poirot ja lyhtyleikki

ATR kokoaa pahvilaatikollistaan, ja Theo on päättänyt auttaa minua sotkemaan omaa juttuani. Loppuopastelyhtyjä kunnostetaan ja Poirot roikkuu taas romutarhoilla.

Maleksin eräällä romutarhalla Järvenpäässä, tarjolla olisi iso kasa 386 -tasoisia tietokoneita ja muuta roinaa. Televisiopino näyttää kasvavan samassa suhteessa, kun Expressi myy uusia Digilaitteita. Lumppukasassa pitää majaansa joukko VR:n työhaalareita, ja turvaliivejä. Raavin luisevaa leukaani ja mietin ostaisiko joku kirpputorilta pestyjä työvaatteita, merkit täytyisi ainakin raksia pois. Päätän jättää väliin tekstiiliosaston, ja pian löydänkin oikean kasan. Tästä Theo puhui.

Arvioin peltilaatikoita jotka ovat erittäin lommoisia, moneen kertaan maalattuja, naarmuisia ja pohjattomia. Kysymyksessä ovat VR:n vanhat loppuopastuslyhdyt, ilman pohjaan kiinnitettävää akkua, mutta ehjä punainen ja valkoinen lasi kummallakin puolella. Tukevia kahvoja ja päällispuolia on hakattu lapiolla, kun lyhty on niskoitellut.

Romuliikettä pitää harmaapartainen ja -tukkainen mies, joka ajaa hopeanharmaalla uudehkolla pakettiautolla. Otan yhden lyhdyn mukaani, ja suunnistan kohti konttorina toimivaa pikku kopperoa. Karvaturri tutkii juuri isoa laatikollista vanhoja virvoitusjuomapulloja, ja nostaa päätään, kun astun sisään. Kysäisen ystävällisesti mitä tällainen peltilaatikko maksaa, ja romuliikkeenpitäjä näyttää heti siltä, että ota ilmaiseksi.

- Saat eurolla kolme, sanoo risuparta.

Päätän ostaa kaikki kymmenen, ja pulitan koko läjästä kolme euroa. Kaikki ovat keltaisia, mutta niin naarmuisia ja kolhuisia, että yhtä hyvin ne voisivat olla maalaamattomiakin.

Punavuoressa poikkean Säästö-Mikoissa, josta ostan spraypullollisen mattamustaa, kaikki mikä maalataan mattamustalla on höyryveturien ja hirmuliskojen aikakaudelta. Tällainen päälliskahvalla varustettu peltiloota on ollut idän pikajunassakin, kunhan se saa vielä mystisen sarjanumeron. Kaikki on koottu pop-niiteillä, joten ne eivät ole uusia eivätkä vanhoja. Uudemmat ovat joka tapauksessa kumipäällysteisiä ja vilkkuledikennoilla varustettuja.

Näissä lyhdyissä on tarra jossa lukee VR, loppuopastelyhty, ja perässä on sarjanumero. Pian likaisenkeltaiset lyhdyt ovat mustia, omituisilla numeroilla, ja kaikki toimivat ilman pohjaa ja pohja-akkua.

Kotona ruuvailen auki ensimmäisen lyhdyn irto-osat, lukuun ottamatta sisuksia. Lasien pyöreät kehykset tuovat alkuperäisinä tunnelmaa, ne ovat patinoituneet monista maalauskerroksista, kolhuista ja liasta. Niinpä poistan lasit ja kehykset, sekä irrotan pohja-akun kiinnitysmekanismit sivuilta, lukitusmekanismi joutuu roskakoriin. Etu- ja takapuolelle liimaan Scansign -numerotarran jonka aion irrottaa maalauksen jälkeen, niin numero jää lopuksi näkyviin pohjamaalin värisenä.

Parvekkeella suhauttelen ensimmäisen junalyhdyn sivut mustiksi, lopuksi lasken lyhdyn sanomalehtipaperille ja suhautan päällyskahvankin mustaksi. Saman kohtalon kokevat muutkin lyhdyt. Työpöytäni muistuttaa rautateiden korjauspajaa, kehykset ja lasit olen laittanut ämpäriin. Vasemman käden etusormi menee mustaksi onnettomalla suhauksella, ja viimeisen lyhdyn jälkeen odottelen puoli tuntia maalin kuivumista. Mietin Agathan kymmentä neekeripoikaa, ja juon kupillisen pari mustaa kahvia.

Puolen tunnin päästä alan koota ensimmäistä nelikanttista lyhtyä, pyöreä kehys alkuperäisine patinoineen tuo todellakin tunnelmaa. Revin tarrat pois ja ensimmäinen lyhty on nyt numero 72, muita satunnaisia onnennumeroita seuraa, ja ämpäri tyhjenee vähitellen. Pyyhin naamaani välillä ruudullisella nenäliinalla ja päätän mennä suihkuun.

Olen sekoittamassa omaa juttuani Theon ohjeiden mukaan. Theo on ohjaaja. Jostain syystä vuosia sitten ATR joutui jäljilleni sattumalta, eikä ymmärtänyt päästää irti. ATR on pirullinen osasto. Se sekoittaa kiinni saamansa miehen muihin juttuihin, kirjoittaa raportteja jotka ovat puolitotuuksia ja pahentaa kaikin keinoin kiinni saamansa miehen asemaa.

Jo puolen vuoden kuluttua olen paperilla tehnyt lähes kaikki rikokset mitä ihminen ikinä voi tehdä elinaikanaan. Virallista syytettä on turha odotella, kaikki on vain tutkimuksia pohjautuen alkuperäiseen rikkomukseen jota ei välttämättä edes ole. Minusta on Theon mukaan tehty tutkimuksia jo pahvilaatikollinen. ATR tarrautuu joskus kiinni ihmisiin itsepintaisesti siinä toivossa, että tehdyt virheet peittyisivät paperin alle. Se ei kaihda keinoja, ihminen liataan perusteellisesti jotta tutkimuksille saataisiin riittävästi väljyyttä.

Kun kaikki kymmenen loppuopastelyhtyä seisovat työhuoneen lattialla mattamustina, käyn suihkussa. Laulan reippaasti laulua Sig In. Etusormi pysyy mustana, joten jäljempänä työhuoneessa puhdistan sen kynsilakan poistoaineella. Puen päälleni ja teen lähtöä.

Saab 96:n tavaratila täyttyy lyhdyistä, ja köröttelen Punavuoren Avovalintaan. Perillä puran takatilan lyhdyistä kaksi kerrallaan, ja nostelen ne kirpputoripöytääni. Liimailen hintalappuja innokkaasti, ja jokainen lyhty saa viidentoista euron lapun. Kuikukaulaksi nimittämäni kirpputoritrokari kurkkii minua viereisen rekin yli. Kuiku seuraileekin minua välillä, pyörin silloin ympyrää kunnes pitkäkaula luovuttaa.

ATR on jututtanut kaikkia jotka jotenkin tietävät minut, ja Kuikukaula on tiettävästi antanut minusta muutaman lausunnon, jotka eivät ole mairittelevia. Luulenpa, että joku soittaa pian jonnekin. ATR joutuu selvittelemään VR:ltä onko sieltä varastettu lyhtyjä koska muutama vanha tuttu, kuten kuikukaula, soittavat vihjeen kun käännän selkäni. ATR joutuu luultavasti ostamaankin yhden, ja luulen että turhia todistekappaleita on jo jossakin varastossa iso läjä. VR:llä ei ole mustia lyhtyjä.

Pahvilaatikko joka uhkaa minua on jo täynnä viittauksia muihin juttuihin, joten pian se ei mene enää kiinni. Jos se suljetaan, se aukeaa toisten juttujen takia itsellään. Tutkimuksen kummallisuus näkyy jo nyt, vanhentunein samoin perustein olen sekä syyllinen että syytön. On mahdotonta että olisin tehnyt kaiken mistä minua epävirallisesti syytetään, joten olen syytön. Mutta koska sitäkään ei voida todistaa enää, juttu jää auki. Joku menettää vielä hiuksensa tässä tutkimuksessa.

Kun Theo auttelee, mälli on lopulta niin mahdoton, että pian se on esimerkkitapaus poliisiopistossakin siitä miten tutkimuksia ei saa hoitaa. Vilunkipeli sotkee lopulta kaiken ja olen loppuelämäni sittenkin naimisissa, tosin osaston kanssa.