Veijareita ja pyhimyksiä

Ferney-Voltairessa, pienessä ranskalaiskylässä lähellä Sveitsin rajaa, ei lasten tarvitse laskea joulukalenterin luukkuja viidettä pidemmälle, kun ensimmäinen odotus palkitaan. 5.12. on nimittäin Saint Nicholaksen muistopäivän aatto, jonka iltana pyhimys Joulupukin tapaa palkitsee kiltit lapset lahjoilla. Tuhmiakaan ei unohdeta. Pyhän Nicholaksen vanavedessä kulkee paha Père Fouettard, toiselta nimeltään Krampus, joka jakaa tuhmille lapsille – kuinka ollakaan – risuja, tai palan hiiltä.

Esikoulun lapsille 6.12. on merkittävä päivä. Lapset ovat valmistelleet koko kylän joulumarkkinat avaavan kuorolauluesityksen päivän päähenkilölle, Pyhälle Nicholakselle, ja tuskin malttavat odottaa matkailutoimiston eteen kyhätylle esiintymislavalle kiipeämistä. Vanhemmat virittelevät sivummalla videokameroitaan ja viimeisimmät tungeksivat sisään matkailutoimistoon ostamaan esityksen jälkeen käynnistyvää joulukulkuetta varten valmistettuja paperilyhtyjä. Yhtäkkiä lasten riemunkiljahdukset täyttävät ilman: ”Saint Nicholas est arrivée ” Pyhä Nicholas on saapunut paikalle.

Kuoro ahtautuu lavalle ja alkaa laulaa, pienimmät tuntuvat unohtaneen sanat ja tuijottavat totisina valkopartaista pyhimystä. Salamavalot räiskyvät ja videokamerat nauhoittavat perheen pienimpien ensimmäisiä hetkiä parrasvaloissa. Yksi laulajatähdistä on 5-vuotias Cyril Martin. Cyrilin äiti, Maria Martin, seisoo lähellä lavaa ja isoäiti, Nicole Martin, sytyttää etäämpänä paperilyhtyjen sisällä olevia tuikkuja palamaan.

Nicole on syntyjään Alsacen alueelta, läheltä Saksan rajaa. Alsacen alueella Pyhää Nicholasta juhlitaan Ranskassa eniten ja Nicolekin tuntee pyhimyksen tarinan alusta alkaen. ”Pyhän piispa Nicholaksen tarina alkaa 300-luvulta, nykyisessä Turkissa sijainneesta Lyciasta”, Nicole aloittaa ja jatkaa, ”Kerrotaan, että Nicholas jäi orvoksi nuorena ja vanhempiensa kuoleman jälkeen hän päätti omistaa elämänsä hyväntekeväisyyteen. 300-luvulla tämä tarkoitti käytännössä elämäntyötä katolisen kirkon palvelijana. Piispaksi Nicholas nousi kuitenkin, kenties, sattumalta. Tarinan mukaan Nicholas matkusti hengen asioissa Myran kaupunkiin ja meni matkan päätteeksi paikalliseen kirkkoon kiittämään Jumalaa onnistuneesta ja turvallisesta matkasta. Samoihin aikoihin Myran kirkon vanhimmat olivat menettäneet kirkon hengellisen johtajan, mutta he eivät päässeet yhteisymmärrykseen seuraajasta. Koska sopua seuraajasta ei syntynyt, päättivät kirkon vanhimmat lopulta nimetä johtajaksi seuraavan kirkkoon astuvan Nicholaksen. Siitä saakka Nicholas toimi Myran piispana aina kuolemaansa asti.”

Kuoro virittää toisen laulun Pyhän Nicholaksen seistessä kunniapaikalla katsomon eturivissä. Nicole heilauttaa kättään lavalla seisovalle lapsenlapselleen, mutta Cyrilin silmät ovat nauliutuneet pyhimyksen valtaisaan piispan hiippaan.

Nicole jatkaa kertomustaan Pyhän Nicholaksen taustasta: ”Piispana Nicholas oli tunnettu ihmisläheisyydestään. Erityisesti naimattomien naisten ja lasten pyhimykseksi Nicholas nimitettiin muutama vuosisata kuolemansa jälkeen, 600-luvulla. Perusteina olivat Nicholaksen 21 ihmettä tai tekoa, joista jouluperinteiden kannalta merkittävin lienee legenda köyhästä isästä ja kolmesta tyttärestä. Köyhällä isällä ei ollut varaa maksaa tyttäriensä myötäjäisiä ja tämän vuoksi tyttäret olivat jäämässä naimattomiksi. Nicholas oli tästä huolissaan, sillä varattomat, naimattomat naiset ajautuivat yleensä kaduille prostituoiduiksi. Hän pohti keinoa auttaa köyhää isää, mutta tiesi, ettei ylpeä isä voisi hyväksyä suoraa lahjoitusta vieraalta kirkonmieheltä. Niinpä Nicholas yön pimeydessä hiipi köyhän isän ja tyttärien talolle ja heitti avoimesta ikkunasta sisään pussillisen kultarahoja. Näin Nicholas teki kolmena peräkkäisenä vuotena, siis aina, kun kukin tyttäristä tuli naimaikään. Viimeisellä kerralla Nicholas pelkäsi jäävänsä kiinni lahjoitusten annosta. Sen vuoksi hän kiipesi talon katolle ja ujutti rahapussit sisään taloon savupiipun kautta. Rahapussit sujahtivat sopivasti takan hiilloksen yllä kuivumassa olleeseen tyttären sukkaan”, Nicole lopettaa.

Cyrilin kuoro lopettaa laulun ja lapset ryntäävät hakemaan paperilyhtyjään. Nicole ojentaa pojalle vihreän lyhdyn, jonka sisällä oleva tuikku sammuu jo ennen kuin varsinainen kulkue ehtii edes lähteä liikkeelle. Cyril ei moista edes huomaa. Tärkeintä on, että kädessä on lyhty, koska kulkue on nimenomaan lyhtykulkue. Hän ryntää kulkuetta johtavan Pyhän Nicholaksen kannoille.

Ulkoisesti Pyhä Nicholas muistuttaa erehdyttävästi Joulupukkia. Tosin punavalkoisen nutun sijaan Nicholas verhoutuu piispan kaapuun ja pitkän, valkoisen parran verhoamat kasvot eivät pilkistä tonttulakin vaan piispan hiipan alta. ”Tällä kertaa meillä näyttää olleen vain kilttejä lapsia”, toteaa Maria Martin. ”Silloin kun itse oli lapsi, odotin toisaalta innolla Pyhää Nicholasta mutta pelkäsin, että jonain vuonna saamme vain Père Fouettardin”, hän lisää.

Tänä vuonna Pyhä Nicholas on siis tullut yksin, mutta kuka on Père Fouettard? ”Hän on Pyhän Nicholaksen vastakohta. Kun pyhimys jakaa kilteille lapsille lahjoja, jakaa Père Fouettard heille risuja, kerrotaanpa hänen myös sivaltaneen lapsia ruoskallaan”, kertoo Nicole ja jatkaa, ”Alsacen alueella Ranskassa Père Fouettardilla on valtava musta parta, hän pukeutuu kokonaan mustaan ja heiluttelee kädessään nahkaista ruoskaa. Belgiassa ja Alankomaissa taas olen nähnyt Père Fouettardin, toiselta nimeltään Krampuksen, joka oli olemukseltaan pieni ja paholaismainen ja jonka mustaihoisessa otsassa törrötti sarventyngät.”

Mitä yhteistä on Pyhällä Nicholaksella ja Père Fouettardilla ja miksi kummassa nämä henkilöt liikkuvat yhdessä? ”Père Fouettardin syntymästä on useita eri tarinoita. Alsacelaisen version mukaan Krampus on lääninherra Hans von Drodtin haamu. Herra Drodt herätti keskiajan lopulla kauhua Wissembourgin kaupungissa tyrannisoimalla kaupunkia ja sen asukkaita mielivaltaisesti ja palasi tarun mukaan Père Fouettardina pelottelemaan kylän lapsia”, vastaa Nicole ja jatkaa, ”Toisen version mukaan Krampuksen juuret on 1500-luvun puolivälin Metzin kaupungissa, jota piiritti viimeinen germaani keisari Charles Quint armeijoineen. Valaakseen uskoa itseensä ja piiritetyn kaupungin muihin asukkaisiin, lähtivät nahkurit marssimaan ympäri kaupunkia kantaen mukanaan irvokasta, mustasta nahasta tehtyä Quint-nukkea, joka heilutteli nahkaruoskaa ja jahtasi nuoria naisia. Kun kaupunki vapautui piirityksestä vuoden kuluttua, nukke poltettiin. Sattumoisin tämä päivä sattui lähelle Pyhän Nicholaksen muistopäivää ja sen vuoksi musta hahmo alkoi kiertää lasten luona Nicholaksen mukana, tosin vastakkaisin tarkoituksin kuin pyhimys itse. Nimensä Père Fouettard sai nahkanuken aseesta. Ranskan sana fouet merkitsee ruoskaa.”

Lyhtykulkue on edennyt kaupungintalolle. Pyhä Nicholas jakaa lapsille koristaan makeisia ja toisluokkalaisten kuoro asettautuu vuorostaan esiintymään juhlakalulle ja kylän väelle kaupungintalon portailta. Suomalaisen silmin näkymä on kovin jouluinen.

Nicole jatkaa vielä Père Fouettardista: ”Itävallan puolella olen vieraillut pikkukylissä, joissa Pyhä Nicholas on jäänyt Père Fouettardin varjoon. Siellä 6.12. vietetään Krampustagea, jolloin muutama kylän miehistä pukeutuu sarvekkaan Krampuksen asuun nahkaruoskineen päivineen ja kiertää taloissa pelottelemassa ja uhkailemassa lapsia, jos nämä käyttäytyvät huonosti. Tapana on, että käynnin päätteeksi talon isäntä tarjoaa Krampukselle ryypyt. Viimeisissä taloissa siis kiertää snapsinhuuruinen ja tasapainoa hapuileva olento, jota lapset juoksevat kirkuen karkuun”, hymähtää Nicole puolipaheksuvasti viinaanmeneville itävaltalais- Père Fouettardeille. Jostain syystä suomalaisin silmin myös tämä näkymä on aika perinteisen jouluinen. Kenties Itävallassakin on viimevuosina taloon voinut tilata autoilevan ja raittiin Krampuksen.

Mutta miten on käynyt suomalaisen Joulupukin, kun joulukuun alkupuolelle kaiken huomion ovat jo vieneet Saint Nicholas ja Père Fouettard? ”Kyllä meillä joulupäivän aamuna käy Père Noël, niin kuin kaikkialla muuallakin”, kertoo Maria. ”Hän asuu pohjoisessa, liikkuu porojen vetämällä reellä, ahtautuu sisään savupiipusta ja jättää lahjat aikaisin joulupäivän aamuna takanreunustalle nostettuihin kenkiin tai joulukuusen alle, ”Maria lisää.

Paikalle parahiksi ehtinyttä Cyriliäkään ei kahden kovasti toisiaan muistuttavan ”Joulupukin” olemassaolo hämmennä. ”Pyhä Nicholas asuu taivaassa ja Père Noël pohjoisnavalla”, tiivistää 5-vuotias Cyril. Lyhyen keskustelun jälkeen pohjoisnavaksi kelpaa myös Suomi. Cyriliä ei myöskään suuremmin vaivaa hahmojen alkuperä: ”Saint Nicholas asuu taivaassa ja on niin kuin enkeli, mutta ei kuitenkaan ole enkeli. Se on hyvä mies. Père Noël taas oli vauva ja aikuinen ja sitten se muuttui vanhaksi ja alkoi antaa lahjoja lapsille. Sen jälkeen se on aina ollut.” Selvähän se. Cyril roikkuu Marian takinhihassa ja kärttää joulumarkkinakojusta hattaraa.

Iltamyöhään 6.12. Saint Nicholaksen juhlinta Ferney-Voltairessa on ohi. Kiltit lapset ovat saaneet lahjansa ja tuhmat risunsa. Tuhmien ei kuitenkaan tarvitse odottaa uutta tilaisuutta kokonaista vuotta, niin kuin suomalaisilla kanssasisaruksilla on kohtalona. Mahdollisuus parantaa tapansa ja saada lahjoja koittaa jo 19 päivän kuluttua. Silloin on Père Noëlin vierailun vuoro.