Meillä Suomessa lapset jätetään liian varhaisessa vaiheessa vaille hoivaavaa valvontaa. Lapsi ei ole vielä aikuisen tavoin ajatteleva, vaikka hän fyysisesti näyttää aikuiselta.
Vanhemmilla on usein vaikeuksia lastensa kasvattamisessa. Tästä kertoo kasvatusneuvoloiden ahkera käyttö. Vanhempien pitäisi paremmin ottaa ohjat käsiinsä ja ryhtyä todella aikuisiksi antamalla pelisäännöt, joita lapsen tulee noudattaa. Ja tämä kaikki rakkaudellisessa ilmapiirissä.
Lapsen synnyttyä perheeseen häneen keskitytään täysipainoisesti: vauvan kehitystä seurataan tarkkaan niin kotona kuin neuvolassakin. Mutta lapsen tullessa kouluikään aletaan kasvatusvastuuta siirtää koulun suuntaan.
Olenpa kuullut sellaistakin, että kauppaliikkeisiin kohdistuneita näpistelyjä – siis kouluajan ulkopuolella tapahtuneita – pitäisi muka selvitellä koulussa. Liikkeet eivät halua asiakkaiden menettämisen pelosta ottaa suoraan yhteyttä näpistelijöiden vanhempiin. Onkohan unohdettu se, että kasvatusvastuu on aina vanhemmilla?
Tietenkin koulut tukevat tätä kasvatusta, jotta nuorista kehittyisi yhteiskuntakelpoisia, fiksusti käyttäytyviä henkilöitä. Vanhemmat vaan eivät aina taida tietää, missä heidän lapsensa liikkuvat iltaisin. He luottavat liikaa lastensa arvostelukykyyn unohtaen sen, että joukossa tyhmyys tiivistyy.
Sanomalehdistä voi lähes joka viikko lukea nuorison edesottamuksista. Milloin tuhoamisvietti on viikonlopun aikana kohdistettu kouluun, milloin lasten leikkikenttään. Eikö nuorilla nykyään ole harrastusmahdollisuuksia vaikka millä mitalla?
Vanhemmat, ohjatkaa lapsianne heitä kiinnostavien harrastusten pariin. Ja seuratkaa heidän kehitystään ja kasvuaan myös vauva-ajan jälkeen. Lapsi saavuttaa aikuisuuden rajan vasta 18-vuotiaana. Sen jälkeen hän lienee kypsä vastaamaan itse tekemisistään.
KOMMENTOI TÄTÄ RAPORTTIA
Tamara 20.12 klo 21:07
Kommentoin itse omaa raporttiani, koska siinä on kirjoitusvirhe, eikä kukaan siellä "pääkallopaikalla" tunnu huomanneen sitä. Minua se kiusaa. Kolmannella rivillä pitäisi olla: "hän" (tekstissä on "hänen"). Eikö kukaan syynäile näitä tekstejä oikeinkirjoitusmielessä? Virhe putkahti, kun muutinkin yhtäkkiä lauseen rakennetta. Mokia sattuu kelle vain, mutta korjatkaa Te ne!
Poirot 21.12 klo 19:18
Itsellä unohtui yksi sana, joka oli korjattu, joten kyllä niitä syynätään. Saattaapi jäädä huomaamattakin.
tepetius 22.12 klo 04:11
Paljon suurempi virhe tekstissä on se ettei ole lainkaan kappalejakoa. Ihmetyttää ettei toimittajat tippaakaan ajattele lukijoita.
Yhtä sanaa ei olis kannattannu lähteä itse korjaamaan. Ei sitä olis kukaan huomannut!
Apureportteri 23.12 klo 10:20
Kyllä ''pääkallopaikalla'' kaikki jutut oikoluetaan ja tarvittaessa editoidaan. Tämä tapahtuu julkaisun yhteydessä. Kirjoittaja on ollut liian hätäinen kommentoidessaan virhettä ennen tarinan julkaisua.
jaana 23.12 klo 10:58
Ja reakoidaan siellä näköjään myöskin näihin kommentteihinkin. Juttuun on ilmestynyt kappaleenjaot. Hienoa.
Tamara 24.12 klo 13:49
Minua harmittaa edelleenkin "pääkallopaikan" toiminta. Alussa olevaan tummennettuun kommenttiin kuuluisi vielä seuraava kappale, joka alkaa "vanhemmilla on usein...". Itse raportti alkaa vasta seuraavasta kappaleesta "Lapsen synnyttyä...". Eikö lapsen syntymä ole jutun luonteva alku?
ex-toimittaja 25.12 klo 12:06
Omia virheitään tai ratkaisujaan ei koskaan pitäisi selitellä! Ei niitä kukaan huomaa. Kirjoittaja on tällä kyseenalaistanut 'pääkallopaikan' eli Apu-lehden toimituksen ammattitaidon.
Eläkkeellä olevana toimittajana voin kertoa, että jokainen kirjoittaja saa varautua siihen että juttua mahdollisesti editoidaan eli käsitellään.
Tuo tummennettu (lihavoitu) teksti pitäisi olla ingressi, lyhyt johdanto itse juttuun. Jos se on ollut kahden kappaleen mittainen niin editoija on todennut ingressin olevan liian pitkä.
Ja ihan luonteva aloitus tuo nytkin on.
Kyllä lehdissä, myös Apu-lehdessä, lienee ammatti-ihmisiä töissä.
Lehtitilaukset
