Lehtitilaukset
On hyvä asia, että yhteiskunnassamme puututaan epäkohtiin ja pyritään lainsäädännöllisinkin keinoin niihin tarttumaan. Tosin nykyään tuntuu toisinaan jo siltä, että lähes kaikki halutaan jonkin lain alaiseksi milloin milläkin syyllä.
Oman järjenkäyttö, kohteliaisuus ja suvaitsevaisuus muita kohtaan ovat termejä, joita ei enää tunneta. Kohta Suomessakin lukee hernepussissa sen ravintosisällön lisäksi, että ei saa työntää nenään. Yhtiömme ei vastaa herneen nenäänsä työntäneen henkilön mahdollisia lääkärikuluja.
Paljon keskustelua ja pahennusta herättänyt tupakoitsijoiden terrorisointi savuttomia kanssaihmisiä kohtaan on synnyttänyt mielessäni varteenotettavan toimintasuunnitelman. Tavan, jolla tämä epäkohta voidaan eliminoida.
Miksemme rakentaisi tupakoiville omia lähiöitä, joissa he voivat rauhassa, kenenkään häiritsemättä tupakoida parvekkeellansa tai vaikka sisällä omassa kodissansa. Sisätupakoitsijan mahdollinen savu- ja hajusaaste, joka sitten seikkailisi ilmastointikanavia pitkin naapurin huoneistoon, tai parvekkeella sauhuttelevan henkoset, jotka seikkailisivat naapurin avoimesta – miksei suljetustakin - ikkunasta sisätiloihin, ei häiritsisi ketään, sillä ei tupakoiva savua kavahda.
Jos nyt sitä edes haistaa, kun omissa sormissa käryää savuke. Tupakoimattomat asuisivat omissa taloissansa, joihin ei tupakoivilla ole mitään asiaa. Niin voisimme säästää myös tilaa lehtien yleisöpalstoilla, kun ikuinen tupakkaterrorismi ei koskettaisi enää raitishenkisiä kansalaisia.
Tämä idea on hyvin kehityskelpoinen ja sitä voi laajentaa koskettamaan muitakin elämäntapoja. Kun kansa on alueiden perusteella jaettu kahteen heimoon, voimme synnyttää lisää heimoja tarpeen vaatiessa.
Esimerkiksi jakamalla vielä tupakoivien ja tupakoimattomien alueet lemmikkieläinkortteleihin, jolloin suuren suosion etenkin keväisin saanut ”kakkakeskustelu” jää historiaan. Näin säästämme – jälleen kerran – tilaa myös lehtien mielipideosastolla.
Jos siis esimerkiksi olet tupakoimaton koiranomistaja, paikkasi on tupakoimattomien eläintenomistajien alueella. Vastaava jako suoritetaan luonnollisesti myöskin tupakoivien eläintenomistajien keskuudessa.
Jakoa on mahdollista jatkaa järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti eteenpäin. Erotetaan myös työttömät, työssäkäyvät, eläkeläiset ja opiskelijat toisistaan. Näin saamme taas neljä uutta ryhmää, jotka sijoitetaan statuksen perusteella sopivaan heimoon.
Asuinpaikka määräytyy näin olleen sekä henkilön aseman perusteella että sen mukaan tupakoiko hän ja sattuuko hänellä olemaan lemmikkejä. Näin saamme koottua yhteen mahdollisimman samanlaiset henkilöt, jolloin mahdollisten komplikaatioiden riski pienenee.
Toisaalta, voimme eritellä toisistaan vielä yksinasuvat, yksinhuoltajat, perheet, joissa on lapsi tai lapsia ja avo- sekä avioparit. Näin saamme jopa viisi uutta heimoa, jotka sijoitetaan asumaan kaikkien yllämainittujen seikkojen perusteella niille varatuille alueille.
Myönnän, että kunnianhimoisesta ideastani löytyy muutamia epäkohtia. Sen lisäksi, ettei suunnitelma tunne kaikkia ihmisryhmiä, esimerkiksi vammaisia ja rikollisia noin pari mainitakseni unohtamatta tietenkään ulkomaalaisia, tekee se asumisen monin paikoin vaivalloiseksi elämäntilanteen mahdollisesti muuttuessa.
Otetaan esimerkki. Jos yksinasuva, työssäkäyvä, eläimetön tupakoitsija lopettaa tupakoinnin, on hänen muutettava. Hän muuttaakin, mutta elämän vesillä hän rakastuu ja harkitsee rakkaansa kanssa yhteen muuttamista.
He asuvat samassa heimossa, joten molempien on luovuttava asunnoistaan ja muutettava avopareja sisältävälle alueelle, sellaiseen osaan jossa ei tupakoida. Myöhemmin he hankkivat koiran ja edessä on taas muutto.
Työttömyyden pelko henkilöstön irtisanomisien alkaessa saa jo kerran tupakasta luopuneen sortumaan siihen uudelleen. Edessä on muutto. Pariskunta on tosin muuttopyörteestä viisastuneena päättänyt mennä naimisiin ennen muuttoa, ettei hääpäivänä tarvitse pakkailla tavaroita.
Näin he lyövät kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Niin he ainakin luulevat. Ei kuitenkaan kulu kauan, kun henkilökunnan irtisanomiset on suoritettu ja työttömyys (sekä muutto) koputtaa ovella. Koirasta näkee, että se on vanha eikä kulu kauan, kun siitä aika jättää. Edessä on siis – yllätys yllätys – muutto tai uuden koiran hankinta, mikäli työttömän rahatilanne sen sallii.
Tarinaa (ja muuttamista) voisi jatkaa loputtomiin, mutta uskon tuoneeni kaiken huomionarvoisen julki. Jos joku viisas tutkija korjaisi epäkohdat tästä kehityssuunnitelmasta ja laatisi lait rikkomuksien varalta – esimerkiksi päiväsakko, jos asunnon vapautumista odotettaessa rikkoo lakia mm. naispuolinen osapuoli huomaa olevansa raskaana tai muuten savuton henkilö on alkanut salaa tupakoida - tämä olisi varsin toimiva konsepti tässä suvaitsevuuden kehdossa.
Uskon, että näin saisimme nauttia viihtyisämmästä ja suvaitsevammasta asuinympäristöstä kanssaihmisten kera ilman iänikuisia sanasotia jonninjoutavista asioista. Tämän idean kehitin jo vuonna 1997, mutta se näyttää olevan vielä ajankohtaisempi kuin silloin joskus.
