Lehtitilaukset
Raportti kertoo joulun odotuksesta.
Joulun odotus herättää monenlaisia tunteita. Pääosaa niistä ei valitettavasti näyttelekään perinteisen joulun sanoman viesti: rakkaus, ilo, totuus ja anteeksianto. Meidän joulumme on kaukana lähimmäisyydestä ja rentoutumisesta. Se edustaa täydellisyyteen pyrkimistä, harhaa ja illuusiota ulkoisten asioiden tuottamasta mielihyvästä.
Ennen vanhaan joulua odotettiin, nykyisin sitä pelätään. Aivan totta: joulustressi luo tosiaankin pelkoa. Olemme ehkä unohtaneet, että vanhojen joulutraditioiden merkitys ei ollut niiden tuottamisessa, vaan aikaa kulutettiin erilaisin puhtein, jotta iloinen joulun odotus kulkisi verkkaisammin.
Kun jouluaatto – yksi ilta – oli havaittu liian lyhyeksi tärkeälle suomalaiskristilliselle näkemykselle, tahdottiin joulua lisää. Siksi sen odotus erilaisin valmisteluin sekä porrastetusti, antoi mahdollisuuden nauttia enemmän juhlaa. Tietysti silloin – nykyisin kaupasta ostetut – jouluherkut piti myös valmistaa ajoissa, jotta ne ehtisivät tekeytyä aattoillaksi.
Tämän päivän pakasteet, mikrolämmitys ja puolivalmiit ruoat eivät paljon stressiä kaipaisi, vaan joulukiireiden tuoma ahdistus, ilottomuus ja hermostuminen juontaa juurensa aivan muualta.
Miksi nykyjoulu pelottaa niin paljon, että on pakko suorittaa kiireisesti ravaamalla koko joulunalusaika?
Joulun sanomaan kuuluu lähimmäisenrakkaus ja yhdessäolo. Olemmeko me aikuiset edes muistaneet kertoa joulun arvomaailmasta lapsillemme? Tuskin, sillä tästä ajasta nämä käsitteet puuttuvat jo niin totaalisesti, ettei koululainenkaan osaisi määritellä lähimmäisenrakkautta ilman sanakirjaa.
Joulu-sanan merkityksenkin arviointi onnistuisi useimmilta lapsilta varmaan perusilmeellä ja tokaisulla: ”No, silloin saan tietty uuden pleikkarin ”.
Me aikuiset olemme jo liiaksi tottuneet siihen asenteeseen, etteivät lapset nykyisin arvosta mitään. Mutta arvostaminen täytyykin oppia ja vain antamalla voi saada.
Mitä, jos tänä vuonna antaisimme lahjan myös itsellemme? Mitä jos ihan oikeasti sulkisimme tv:n ja vetäisimme piuhat pois pistorasioista? Mitä jos kertoisimmekin lapsillemme joulusta, joulun historiasta ja sen kristillisestä kulttuuriperinteestä?
Miksi emme vaivautuisi, eihän se maksa, niin kuin kaikki muu ulkoinen koheltaminen?
Mitä, jos lopettaisimme pelkomme ja uskaltaisimme ihan oikeasti kohdata toisemme?
Tuikkisivatkohan kynttilät vielä silloinkin kirkkaammin kuin lasten silmät?
