Moottoripyöräily avaa meille sisäisen vapauden arjesta

Moottoripyöräilystä elämäntapana.

Kauan sitten ja sieltä asti tähän päivään olen ajanut moottoripyörällä. Taas jää talvi taakse ja pian on jälleen maantiellä kultaisen lämmin. Tie kutsuu kulkemaan.

Moottoripyöräily on monelle motoristille elämäntapa. Näin voitaneen omalla kohdallanikin katsoa asian olevan, sillä aloitin 60- ja 70- lukujen vaihteessa ja ajo jatkuu edelleen. Muistan tuon vuosikymmenen vaihteen elävästi, kun kaukoidän neljä tänäkin päivänä yleisintä moottoripyörämerkkiä silloisilla malleillaan teki maihinnousun maahamme. Siihen astinen moottoripyörämaailma muutti tuolloin muotoaan. Moottoripyöräkärpäsen puremat nuorukaiset olivat keskenään hyvin toimeentulevaa ja toisiaan ymmärtävää väkeä. Eri puolille Suomea muodostettiin moottoripyöräkerhoja, joista osa on olemassa tänäkin päivänä. Ajeltiin porukoissa ja ajeltiin yksinään, ihan kuten nykyisinkin.

Jos joitain mieleen jääneimpiä tapahtumia motoristivuosien varrelta tässä muistelisin, voisi kai yksi vaikuttavimpia kokemuksia olla ensimmäinen omakohtainen ajo moottoripyörällä. Mopollahan oli tietysti kaikki aikoinaan alkanut omallakin kohdallani, kuten useimmalla meistä. Moottoripyörä oli kuitenkin silloinkin jo moottoripyörä, vaikka olisi ollut tehoiltaan vaatimatonkin. Tunnelma oli tärkeintä ja se oli kyllä elävää todellisuutta heti ensi metreistä alkaen. Tuohon aikaan oli nuorisomuotia pukeutua leveälahkeisiin V-leikkaus farkkuihin, niin sanottuihin lakkanailon takkeihin ja lyhytvartisiin kumikenkiin, Hai- saappaisiin. Sellainen oli minunkin ensimmäinen ajoasuni. Kypärää ei ollut pakko käyttää. Tokihan siis arvata saattaa, että se kuuluisa vapauden tunne oli hyvin voimakkaasti läsnä tässä ensimmäisessä koeajossa. Kaasuhan kierrettiin pohjaan aina niin pitkälle kuin vaihteita riitti ja vapaa vastatuuli painoi posket lommolle, pitkä tukka hulmusi taaksepäin ja niin sitä mentiin lakkanailonin lepattaessa! Oli se oikeasti hieno kokemus melkein 16- vuotiaalle kaverille.

Siitä tuli ensimmäinen moottoripyöräni. Kypärä piti hankkia seuraavaksi ja nahkatakki. Ja kohta tietysti vähän isompi pyörä. Satakaksikymmentäviisi kuutioinen, satapiikki. Se oli ihan uusi peli. Kotipaikkakunnallani oli sellaisia aiemmin vain yksi. Sen aikaisin silmin nähtynä se oli hieno nelitahtikone. Paras kaverini sai samanlaisen tänne seuraavana. Nämä pyörät olivat meille jo matkapyöriä, kolmesti käytiin Imatran MM-ajojakin katsomassa ja usein reissuilla sattui kaikenlaisia kommelluksia, joita joskus tulevaisuudessa on ehkä keinutuolissa hauska muistella. Varmaan motoristit ovat vielä vanhainkodissakin ihan oma ryhmänsä ja jutut sen mukaisia.

Periaatteenani oli suurentaa konetta vähitellen ajokokemuksen karttuessa. Sen aikaiset pyörät olivat ominaisuuksiltaan erilaisia kuin nykyään, eikä tuohon aikaan olisi yleensä tullut mieleenkään aloittaa harrastusta esimerkiksi jollain viissatasella, tai vielä suuremmalla pelillä, joita niitäkin pian myyntiin ilmaantui. Valitettavasti sellaistakin kai tuohon aikaan tapahtui, että joku tahtoi välttämättä hankkia ensimmäiseksi pyöräkseen sen ajan niin sanotun superpyörän, viisisatasen tai seitenpuolikkaan. Varmaan silkkaa ymmärtämättömyyttään. Sattui pahoja onnettomuuksia ja turhia kuolemia ehkä vääränlaisen asenteen vuoksi. Moni motoristi, joka ei itse ole tuohon aikaan vielä harrastuksen parissa ollut, onkin ihmetellyt miten olemme sellaisilla moottoripyörillä ylipäätään pystyneet ajamaan, kun ajo-ominaisuudet ovat ihan omaa luokkaansa tai niitä ei oikeastaan ole ollenkaan ainakaan hyvässä mielessä. Mutta kyllä asia toimii toisinkin päin: Moni vanha motoristi, joka tuolloin 70- luvun alussa tottui kiertämään kaasua ajan hengen mukaisesti on tehnyt monien ajamattomien välivuosikymmenten jälkeen nykyajan pyörää kokeillessaan samanlaisen ranneliikkeen ja joutunut katkerasti katumaan seurauksia.

Nykyään osataan tehdä turvallisia moottoripyöriä. Ajo ominaisuudet runkojen, jarrujen, jousituksen ynnä monen muun tärkeän asian suhteen ovat kohdallaan. Ihan tärkeintä on kuitenkin kuljettajan oikea asenne tähän hyvään harrastukseen. Moottoripyörätyyppejä löytyy erilaisia erilaisille kuljettajatyypeille. Enää ei välttämättä tarvitse rakentaa pyörää mieleisekseen, kuten ennen tehtiin. Toki rakentajat ovat ihan oma hieno lajinsa kuten mielestäni hieno asia ja suuri rikkaus on sekin, että motoristeja ja moottoripyöräharrastusmuotoja on tänä päivänä niin monen eri tyyppisiä. Moottoripyöräilyn suosio kasvaa vuosi vuodelta ikään ja sukupuoleen katsomatta. Nykypäivän suomalaisessa liikenteessä ei enää onneksi kukaan aja ilman asiallisia ajovarusteita. Kunnolliset ajovarusteet ovat terveiden asenteiden ja -ajotapojen ohella oleellinen osa turvallista ja nautinnollista moottoripyöräilyä oli harrastuksen muoto sitten itse kullakin mikä tahansa. Tärkeintä on löytää tästä suurenmoisesta elämäntavasta juuri se itselle sopiva harrastuksen/elämisen muoto. Toki niitä monella motoristilla löytyy useitakin ihan eri osa alueilta. Ja ihan yhtälailla tärkeitä ovat ne toiset lajitoverit. Ne, joita se kärpänen myös on joskus päässyt pysyväisesti puraisemaan.

Jos nyt vielä palaan ajassa kauemmas taaksepäin omakohtaisissa muisteloissa miettien, mistä tämä elämänmuoto oikein sai alkunsa, on kai palattava jonnekin 1960- luvun alkuvuosiin. Silloin se moottoripyöräkärpänen sitä pikkupoikaa puraisi, joka Husqvarna Silverpilen lähestyvän raikuvan kaksitahtiäänen jo kaukaa mäenpäältä kuullessaan sai jalat alleen ja kirmaisi katsomaan lapsuuden sankariaan ja tälle morjestamaan maantien viereiselle maitolaiturille. Saattaa arvata, että kun sankari vielä nosti kättään vastaukseksi, oli tuon pikkupojan mieli seitsemännessä taivaassa! Taisipa olla lähellä samoja vuosilukuja kun se neuvostoliittolainen avaruuslentäjä teki ensimmäisen avaruuslennon ja innoitti jonkun laulajan laatimaan värssyn lapsuuden sankarilleen. Minun lapsuuden sankarini oli suomalainen moottoripyöräilijä.

Suomen tuhansien järvien jäät sulavat. Jäärata ajot moottoripyörillä on tältä talvelta ajettu loppuun. Kausi oli lyhyt, mutta niin kävi nyt kuin aiempinakin talvina: Jäärataakin päästiin ajamaan. Enduromiehet on kulkeneet omia polkujaan kuten aina. Talvi ei ole estänyt lumicrossareita harrastamasta omaa lajiaan. Motocross radalle päästään kunhan se kuivuu ja heinäkuussa täällä ajetaan kansainvälinen classic TT näytösajo ja classic- cross. Lajeissa löytyy.

Maantien päälle päästään kohta koko Suomessa. Mitä erilaisimmilla pyörillä, kustomeista kyykkäreihin ja peruspyöristä bombereihin. Kaikki saamme ajaa ja elää ihan omalla tavallamme. Moottoripyöräily avaa meille sisäisen vapauden arjesta. Kun tien päällä kohdataan, niin nostetaan reilusti kättä toisillemme pyörään katsomatta. Sitä on motoristiveljeys vielä tänäkin päivänä. Me ollaan sankareita kaikki - kun oikein silmin katsotaan.