Lehtitilaukset
Meillä Suomessa on sananvapaus sekä uskonnonvapaus. Meillä on siis vapaus uskoa mihin haluamme tai olla uskomatta mutta ennen kaikkea meillä on vapaus miettiä mihin uskomme.
Joulu on kristinuskon luoma juhla Jeesuksen syntymästä. Se symbolisoi alunperin vapautumista tuskasta, paineista ja kärsimyksestä sekä mahdollisuudesta saada anteeksi virheensä ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on elänyt. Kuka sitten oli tämä Jeesus. Se kapaloihin peitetty köyhän perheen pikkuvauva navetassa? Ja oliko tuo vauva se sama parrakas pitkätukka, jonka kohtaloksi koitui ristiinnaulitseminen? Kuka oli mies, joka kulki kylästä ja kaupungista toiseen ihmisiä lohduttaen sekä apua antaen?
Todellisuudessa me emme voi tietää, oliko Jeesus Jeesus tai edes Jumalan poika. Meistä kukaan ei ole häntä nähnyt sen enempää kuin joulupukkiakaan, meillä on vain usko ja tarve uskoa tarinaan joka meille on kerrottu. Todellisuudessa kukaan meistä ei voi tietää onko Jumalansana ja raamattu totta, tarua vai tarpeen sanelemaa science fictionia. Me emme voi tietää oliko Jeesus työtön, kerjäläinen, mielenterveyspotilas, kylähullu, kansanparantaja, guru, selvännäkijä vai profeetta. Me emme voi tietää me voimme vain uskoa tai olla uskomatta.
Kun uskoo johonkin, siihen on syynsä samoin kuin siihen miksi ei usko. Lopulta kuitenkin on kysymyksessä ikään kuin sama asia eli tarve uskoa. Kun uskoo, on toivoa. Jos ei usko, ei ole toivoa. Ilman toivoa ei ole mielekästä tulevaisuutta eikä välttämättä edes pitkää elämää. Usko johonkin luo siis toivon, joka on kuin ruoka polttoaine. Samoin kun keho tarvitsee polttoaineekseen ravintoa, tarvitsee ihmisen psyyke (kenties sielu) toivoa ravinnokseen. Ihminen tarvitsee voimaa jatkaakseen eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Rukoileminen on hyvä ja turvallinen tapa puhua näkymättömälle terapeutille puheelle on hyvä olla objekti. Toiset sitten puhuvat kukille ja jopa akvaariokaloille, lemmikkieläimistä puhumattakaan. Voi olla helpompaa puhua sellaiselle, joka ei vastaa. Tällöin välttyy torjunnalta ja siltä periaatteelta, joka tiedottaisi puhujan olevan väärässä. Jumalalle ja Jeesukselle puhuminen on helppoa. Toisaalta on uskomatonta hyväksyä asennetta, että tehdyn saa kuin tekemättömäksi rukoillessaan ja rippituolissa. Vain kristinusko antaa syntiselle vapauden ”tehdä mitä lystää” – kaikki anteeksi annetaan. Muut uskonnot sen sijaan ovat realistisempia syy ja seuraus –politiikallaan.
On hyvä muistaa, että kirkon parissa työskentelevät ovat aivan tavallisia ihmisiä, tavallisten ihmisten virheineen. Kukaan heistä ei ole Jeesus tai Jumala, eikä Jumalan poika tai tytär. Ja emmehän voi tietää oliko Jeesusta tai Jumalaa olemassakaan?
Suomi viettää joka vuosi joulua, mikä on aina vaan aineellistanut materian hankkimisen. Tärkeintä ei enää ole joulunsanoma – usko, toivo, rakkaus – vaan lahjonnan kautta ostettu synninpäästö – vapautus. Miksi meillä on tarve lahjoa ja tulla sitä kautta rakastetuiksi? Eikö joulunsanoma, usko Jeesukseen ja toivo ikuisesta elämästä tunnu enää tärkeältä? Emmekö voisi kokea suunnatonta mielihyvää arkipaineiden jälkeen joulupyhien loikoilusta, hiljaisuudesta ja rentoutumisesta? Eikö perinteinen joululahja voisi olla vain pienen pieni muisto – ikään kuin rakkauden pala? Voisimmeko tarjoilun ja siivouksen suhteen tyytyä vähempään? Emmekö voisi pysähtyä kiireestä kerrankin, kun se meille lomaksi lakisääteisesti myönnetään?
Yhä useampi ihminen inhoaa ja vihaa joulua pelkkä sanakin saa karvat nousemaan sekä adrenaliinin kiehumaan. Ja jos Jeesus oli Jeesus tai sitten kuka tahansa parantaja sekä hyväntekijä, ei hän varmaan tällaisia muistelmia itselleen toivonut. Eihän meistäkään kukaan tahtoisi hautakummulleen perustettavan Linnanmäkeä tai olutfestivaaleja. Toivoisimme ihmisten muistelevan meitä hyvällä ja hiljaa rauhassa ja ilolla. Jeesuksen syntymä ja nuori viiksekäs mies on vain muisto tai tarina. Sellaisenaan se on kaunis ja hyvä sanoma siitä, että jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi sekä rakastetuksi siihen kaikilla on myös oikeus. Jeesus ei myöskään tuominnut, vaikka ojensikin mielipiteillään. Hän edusti toivoa, sillä hän uskoi ihmisiin ja heidän kykyihinsä muuttua hyviksi pelkällä lähimmäisenrakkaudella.
Missä on Jeesus?
Kenessä Jeesus asuu?
Jeesuksen muisto elää meissä kaikissa.
Sari Seppälä
Freelance-kirjoittaja
