Lehtitilaukset
Daniel J. Näty halusi parannusta olonsa tilaan sekä henkisesti että fyysisesti. Oli siis ensin mentävä sairaalakierrokselle ja sitten seminaariin. Miten kävikään?
Tapahtuipa kerran, että Daniel J. Näty tunsi olkapäänsä olevan jonkinlaisen uudelleen organisoinnin tarpeessa, joten hän hankki lähetteen perusteellisiin tutkimuksiin. Lääkärin vastaanotto oli ensin Kirurgisessa sairaalassa, jossa eestiläinen tohtori Urmas W. Loikuskiirus tutki tilannetta lyhyesti ja olemattoman vähin kommentein. Sitten hän määräsi potilaan hermoratatutkimukseen Meilahteen sekä magneettikuvaukseen Marian sairaalaan. Jälkimmäisen kanssa samalle päivälle osui vielä yhteispohjoismainen IT-seminaari Viking Linen laivalla.
Hermoratatutkimus
Meilahdesta tuli tarkat ohjeet hermoratatutkimusta varten sekä vieläpä yksityiskohtaisen tarkka kartta. Siinä oli iso kuva sairaala-alueesta. Piti kuulemma mennä P-rapusta ja sitten seurata keltaista viivaa ilmoittautumistiskille. Näty lähti kuitenkin varmuuden vuoksi hyvissä ajoin liikenteeseen ja saapui Meilahden sairaalaan. P-rappua ei kuitenkaan näkynyt missään, joten Daniel kysyi vahtimestarilta, että onhan tämä varmasti Lääkärikatu 8. Tähän vahtimestari totesi, että ei kyllä sinne päinkään. ”Lääkärikatu 8 on Laakson sairaala ja sijaitsee Mannerheimintien toisella puolella. Tietäähän herra Mannerheimintien?”
Näty ryntäsi Valentin Konosen vauhtia kävelemään kohti Laaksoa ja ihmetteli samalla miksi kaikki puhuivat vain Meilahdesta. Kyseinen alue osoittautui lähes Taka-Töölön laajuiseksi, joten vain alkuasukkailta kyselemällä Näty pääsi lopulta kartan osoittamalle alueelle ja löysi P-rapun. Keltainen viivakin oli paikallaan, joten vastaanottotiski löytyi helposti. Siinä luki: ”Osasto suljettu toistaiseksi. Tutkimukset hoidetaan Meilahdessa. Hauskaa päivänjatkoa ”
Neuvonnassa osattiinkin sanoa, että Nätyn lähete oli Meilahteen, kuten jossakin sanottiinkin, mutta mukaan oli pantu jostain syystä Laakson kartta. ”Meilahti on Mannerheimintien toisella puolella. Tietäähän herra Mannerheimintien?”
Nyt oli jo sen verran kiire, että oli otettava taksi. Empaattinen kuski kommentoi: ”Vai että Meilahteen. Eikö ne siellä Laaksossa enää mahtanu mitään? Vai haluaako herra toisenkin lääkärin mielipiteen? Se Meilahti on muuten Mannerheimintien toisell… ”. ”POTTU JOO ”, rähisi sekä henkisesti että fyysisesti hikeentynyt Näty , ”herra tietää kyllä Mannerheimintien ja varsinkin sen toisen puolen ”
Meilahdessa piti sitten seurata malvan väristä viivaa. Vai oliko se sittenkin roosa? Osoittautui kuitenkin, ettei Korkeamman Estetiikan Dosentti Nätyllä ollut ihan tarkkaa käsitystä siitä minkä värinen on malva, roosasta puhumattakaan. Viivaa seuraamalla joutui nimittäin sairaalan kellarissa olevaan siivouskoppiin. Liekö joku kesäharjoittelija piruuttaan vetänyt maalisutia perässään? Raivokkaasti kyselemällä Daniel löysi lopulta perille vain lievästi myöhässä.
Lääkäri oli luonnollisesti lievää törkeämmin myöhässä, joten hoitajatar aloitti testit. Hän kytki Nätyn käsivarren neuloja ynnä johtoja täyteen, antoi sähköiskuja, ja seurasi miten mikäkin paikka nytkähteli. Lopulta piti panna käsivarsi koukkuun ja käsi nyrkkiin. Samalla ilmestyi myös lääkäri paikalle. Kuultiin seuraavaa: ”Me tässä jo aloteltiin. Oho, …tssittt, kops, auh ” Hoitajan huomio hajaantui sen verran, että Näty sai oikein kunnon virtapiikin ja koukistunut nyrkki kopsahti hoitajan leukaan. Isompia vahinkoja ei kuitenkaan sattunut.
Magneettikuvaus
Kuvaus tehtiin Marian sairaalassa. Näty oli tutkinut talomaalikartastosta huolella kaikki malviinat, roosat ja muut liilat, mutta yllättäen ohjeissa ei puhuttukaan minkään värisistä viivoista. Oli kuulemma mentävä röntgenosaston kautta. Se löytyikin helposti ja henkilökunta otti saman tien röntgenkuvatkin, kun siellä kerran oltiin. Näty kiitti onneaan, ettei ollut eksynyt naistentautien osastolle. Ties mitä siellä olisi saman tien tutkittu …
Näty paketoitiin ensin liikkumattomaksi ja työnnettiin sitten isoon putkeen. Muutamaa päivää aiemmin alkanut flunssa oli ensin vähällä tuhota koko kuvaussession, mutta lopulta hoitajat onnistuivat paketoinnissa siihen malliin, että homma hoitui. Rimpula piti kuvatessaan sellaista meteliä, että kuulosuojaimista huolimatta Danielin korvalehdet lepattivat vielä pitkään kuvauksen jo päätyttyä. Sitten tulikin jo kiire seminaariin. Hoitajat eivät kommentoineet kuvaustuloksia sen kummemmin.
Seminaari
Tornion Turska ja Murska oli väsymättömän myyntitykkinsä T. Ossian Häkäpumpun johdolla järjestänyt laivaseminaarin Vikingillä Tukholmaan ja takaisin. Terminaalissa piti vetää lippu lukulaitteen läpi, jotta pääsi laivaan. Pitkän mutta sitäkin tuloksettomamman taistelun jälkeen joku lopulta keksi mikseivät ovet aukene. Daniel oli käyttänyt lipun asemesta aamiaiskuponkia, joka oli päällepäin ihan saman näköinen.
Laivalla oli paljon tuttua porukkaa mm. Tahdastehtaalta sekä NotSoMuchProcessing Oy:stä. Asiaosuuden jälkeen tilaisuus jatkui illallisen ynnä muun vapaan yhdessäolon merkeissä. Kun lisäksi kansalle jaettiin drinkkikuponkeja melkoinen pino, oli olemassa kaikki edellytykset perinteiselle suomalaiskansalliselle illanvietolle.
Jo heti alkuruuan jälkeen yksi NotSoMuchProcessing-virtuoosi poistui paikaltaan äkkiä mutta pysyvästi meni varmaankin kertaamaan luentomuistiinpanojaan. Lähettyvillä istuneet hyeenat sekä D.J. Näty käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja söivät poistuneen gurun annoksen. Ja ennen kaikkea juomat. Ja tietysti myös jälkiruoat ja –konjakit. Tarjoilijat eivät olleet huomaavinaan mitään.
Koska edellisen illan verkostoituminen muu kielilläpuhuminen oli vaatinut myöhäistä hereillä oloa, ei aamuöinen (klo 9) aamiaiselle meno onnistunut ihan kaikilta. Onneksi kuitenkin puolilta päivin laivan tarmokas henkilökunta muistutti Nätyä ynnä muuta kansaa aamiaiskuponkien uusiokäytöstä. Niillä oli mahdollista ostaa suomalainen perusaamiainen: keppana, salmiakkikossu ynnä voileipä. Henkilökunta sai varmaan kupongeista provisiota tai jotain, sillä tarjoilija kysyi Nätyltä: ”Juoko herra saman tien huomisenkin kuponkinsa. Huomenna voi olla myöhäistä käyttää …”
Iltapäivän ja illan mittaan luentoja, verkostoitumista, sallittuja lisäaineita plus kielillä puhumista jatkettiin taas tarmokkaasti. Äärimmäisiäkään ponnistuksia ei kaihdettu, jotta seminaari hyvin onnistuisi ja kansa sivistyisi. Niinpä seuraavana aamuna Näty ja Tahdastehtaan vanhempi erikoisprojektianalysti Ilpo H. Rähinäranta availivat silmiään oudossa ympäristössä. ”Ollaanko sitä Meilahdessa vai Kirurgisessa?”, ihmetteli Näty. ”Ei kylläkään näy malviinan väristä viivaa …”. Silloin kuului Virallinen Ääni: ”Te siellä olka hilja Tämä ole laivan putka ja minä varttipäällikkö ..öö vartiapälikä .., hur i helvete säger man??” ”Man säger vartiopäällikkö”, avusti kielimies Rähinäranta ystävälliseen tapaansa. ”Just så varttiopäällikö Håkan C. Ankastokka. HAJAANTUKAA, pärkkele ”
