Lehtitilaukset
Aivan oma maailmansa avautuu metrotunneleissa.
Päätinpä alkaa kulkea metrolla töihin minäkin, entisaikojen vankkumaton yksityisautoilija. Olen minä ennenkin metrolla pari kertaa matkustanut, mutta en koskaan aiemmin työmatkalaisten ruuhka-aikaan. Liukuportaisiin astuessani solutin piikkikorkokenkäni hieman huojuen portaiden oikeaan laitaan rutistaen yhdellä kädellä tukevasti kaiteesta, tukien toisella kädellä tietokonesalkkua ja käsilaukkua ja kolmannella kädellä tilasin kätevästi kännykällä matkalipun. Sen jälkeen aloin tehdä havaintoja.
Havainto 1: Miksi todella monet ihmiset juoksevat niissä sata metriä pitkissä liukuportaissa? Eikös niitä metroja kulje parin minuutin välein? Ne tyypit vaan vetää kahtasataa ohi portaissa. Tulee kammottava mielikuva siitä, että entä jos joku noista kompastuu.. Jos hyvin käy, on ainoastaan tukka tai kravatti jumissa. Jos huonosti käy, niin sitten käy huonosti. Jos joku näistä kahden euron markuspöyhösistä siinä kipittää ihan liikunnan kannalta, niin luulisi olevan turvallisempiakin liikuntamuotoja ja ennenkaikkea fiksumpia. Jos joku sitä turvelointia taas kiireellään yrittää selitellä, niin tuntuu vielä typerämmältä. Odotusaika kun lienee keskimäärin kaksi minuuttia, maksimissaan neljä. Ja tämä sama nykyteatteri toistuu joka aamu. Kun niin kovin paljon vaahdotaan jatkuvasta kiireestä, stressistä ja loppuunpalamisesta, niin ihminen itse taitaa olla pahin vihollisensa. Ahdistavaa katseltavaa on se.
Havainto 2: Suurin osa ihmisistä on melko kummallisesti pukeutuneita. Siis vähän niinkuin karanneita jostain laitosmaisesta ympäristöstä, eivätkä oikein osaa huolehtia itsestään. Itsekään en ole mikään trendipelle, enkä esim. arvosta merkkivaatteita tippaakaan. En myöskään seuraa uusinta muotia, mikä tietysti on suurella todennäköisyydellä yksi syy tähän havaintooni nro 2. Mutta sanoisin silti, että metro-otoksen perusteella pääkaupunkimme asukkaat pukeutuvat paremmuudentunnostaan huolimatta tismalleen samalla tavalla kuin minkä tahansa pohjalais-, lappalais- tai savolaiskylän maatalon emännät ja isännät. Mutta heillä sentään on useimmilla lehmät ja viljelykset hoidettavanaan.
Havainto 3: Metrossa haisee AINA pissa. Pienen lapsen äitinä olen jokseenkin tottunut hajuihin, mutta tuollainen selkeä miehenvirtsan kitkerä haju ei kyllä naurata. Ensin sitä yrittää olla hetken hengittämättä, mutta edes yhtä pysäkinväliä en ole pystynyt. Sitten siihen luulee tottuvansa, vaan ei. Jossain määrin haju hälvenee promillen verran, kun sujauttaa itsensä vaunun keskivaiheille, ilmeisesti kuseksijat lymyilevät ovien tienoilla päästäkseen tarpeen tullen nopeasti ulos. Hah, tarpeen tullen
Havainto 4: Jotkut vanhemmat näköjään päästävät eka-tokaluokkalaisensa yksin kulkemaan metrolla. No, ehkä ovat opastaneet ensin satoja kertoja olemaan menemättä liian lähelle kuilun reunaa, olemaan juoksematta portaissa (niinpä) jne yms. Ja voihan se olla, että tieliikenne on vaarallisempi laji tuon ikäisille (?). Mutta kun niidenkin kahden pikkutytön temmellystä siellä katseli, niin melkein toivoi, että metronkäyttäjille olisi joku ikäraja.
Lupaan olla tekemättä enempää maanalaisia havaintoja. Kuljen metrolla vain kun on pakko ja silloinkin silmät puoliummessa ja eritoten nenä. Onhan se kätevä, mutta.
