Mitä maksaa? Ei ainakaan vaivan.

Epäonnistunut kirppiskeikka. Tavarapaljoudenko takia ei hyväkään tavara lähes ilmaiseksi kelpaa?

Heinäkuisen muuton jäljiltä oli sitten siunaantunut aivan sieluttomasti ylijäämäkamaa varastoon. Mikä siinä onkaan, että kaikki pitää säästää? Punaiset talvilenkkarit 80-luvulta?? Niin no, eihän sitä koskaan tiedä...

Serkkuni kanssa suuntasimme päättäväisesti jälleen kerran pussukoidemme kanssa Myyrmäen kirppikselle niitä myymään. Hirveää ryynäämistähän se toki on. Olo oli kuin Stockan hulluilla päivillä. Oli paljon vähän käytettyä merkkikosmetiikkaa ja kampaamotuotteita, vain vähän haisteltuja hajuvesiä, kirkasta kristallia, kaikenkarvaisia koriste-esineitä, vähän luettuja kirjoja, lamppuja, pelejä, hirveä määrä lähes käyttämättömiä (ei kovin vanhoja) vaatteita ja kenkiä, verhoja, käyttämättömiä satiinipussilakanoita, päiväpeitto, printteri, modeemi, yms. tms. jne.

Myyntipaikkamme oli aika hyvä ja ihmisiä vilisi silmissä. Kaikesta tästä hyvästä huolimatta kaupanteko oli käsittämättömän nihkeää. Hyvin monet asiakkaat kyselivät hintojamme ja me tarjosimme halvalla:

Uudet, kaksi kertaa jalassa olleet, Haloselta ostetut valkoiset kimaltavat korkkarisandaalit, joissa hintalappu vielä pohjassa 29,90 eur, no olisko kolme euroa sopiva hinta? Ei ollut. Kenkiä kävi todella moni sovittamassa ja kysymässä. Laskin hinnan päivän kuluessa kahteen euroon, ei auttanut. Eräskin ulkomaalaisperäinen rouva kahden tyttären kanssa tinkasi kenkiä pitkään, olis pitäny myydä eurolla. No kun ei. Joku roti sitä pitää olla tässäkin touhussa Rouva piinasi minua vielä sillä, että aivan myyntiajan lopulla hän lähetti vielä tyttärensä kenkiä kyselemään. Nostin hinnan, pirullisen nerokas kun olen, takaisin kolmeen euroon ja pysyin siinä. Loppui sekin veivaaminen, eikä kauppoja tullut. Kengät ovat edelleen tallella ja taidan pitää ne siitä huolimatta, että ne puristavat pikkuvarvastani. Puristakoot. Voihan se olla, että kaikilla asiakkaillakin ne puristivat? Tosin tämä ulkomaalaisrouva ei edes sovittanut niitä.

Keskiruskea mokkatakki, ei mikään merkkituote, mutta täysin ehjä, tahraton ja siisti. Vyö ja kaikki. Lukuisille kyselijöille vastaukseni oli seitsemän euroa, mutta saa tarjota. Ilmeisesti liian kallis? Päivän päätteeksi tuli joku rouva, joka sitä sovitti ja tinki takin hinnaksi neljää euroa. Suostuin, ja samalla ajattelin, että pitäähän näitä persaukisia ressukoita jollain avittaa. Neljällä eurolla mokkatakki, ei paha. Varmaan on rouvalla nyt paremmin varaa ottaa uusi permanentti, kun tuo vanha joskus suoristuu (jos suoristuu). Hyvästi ja onnea.

Hennesin ja Kappahlin liituraita- ja liituraidattomat liivit (n 10 kpl, joo joo, pidän liiveistä) menivät kaupaksi, kunhan hinta oli kohdallaan eli euron kappale. Vaikka yrittivät kyllä siitäkin vielä tinkiä, itse en olisi kehdannut. Toki ne mahtuivat päälle vain anorektisille teinitytyöille. Alkoi siinä sitten kaupan päälle tietenkin ottaa rajusti pattiin se, että olen näköjään ollut pari kolme vuotta sitten itse nuin laiha, koska kyllä ne liivit silloin on päälleni mahtunu (syvä huokaus). No, onhan niitä isompiakin liivejä kaupassa Siitäs saitte, laiheliinit.

Kampaamotuote, joku suihke, joka hoitaa ja lisää kiiltoa. Upea sininen koostumus läpinäkyvässä pullossa. Pari kertaa suihkautettu, ei sovellu mun afroluonnonkiharalle, jota (kiittäkää onneanne) kovin monella suomalaisella ei olekaan. Uskalsin pyytää jopa kolme euroa, mutta eipä käynyt flaksi. Pottua kyllä hipelöi noin sata nuorta ja varttuneempaakin emäntää. Lopulta sain sen myytyä kahdella eurolla. Toivottavasti asiakas sillä saa apua ohuiden ja lättänöiden hiustensa kuriin saattamiseen. Toivon sitä kuitenkin vain kahden euron edestä.

Pussillinen käyttämättömiä partakonehöyliä, ostettu taannoin hätäavuksi säärien ajeluun reissun päällä. Pyysin 50 senttiä koko pussillisesta. Herra X tunsi voimakasta tarvetta tinkiä hinnan 40 senttiin. Aivan sama. Vain säärikarvan verran eroa alkuperäiseen hintaan, mutta herra X oli silminnähden tyytyväinen ja minä lähes luonnottoman huvittunut.

Aloimme tietenkin serkkuni kanssa iltapäivän edetessä olla kohtalaisen kypsiä ja hieman hysteerisiä. Jota asiaa ei yhtään auttanut se, että eräs vanhempi rouva tuuppasi paikalle ja kysyi: Ei eteerisiä öljyjä oo? Saimme juuri ja juuri jotenkuten soperrettua, että ei, eipä tosiaan ole. Nehän ne olikin justiin ainoita asioita, jota meillä ei ollut.

Koko päivästä jäi törkeän kalliin pöydän hinnan maksamisen jälkeen käteen mulle n. 35 eur ja serkkulikalle n. 20 eur. Vaatisi vahvan lääkityksen, että enää jaksaisin vastaavaa ryynäystä tuolla rahalla hoitaa. Aiempina kertoina on sentään jääny satanenkin käteen, joka on kivasti lämmittänyt sekä omaa että paikallisen K-kauppiaan mieltä. Ja kun rankemmanpuoleisessa vesisateessa taas roudasin kamat autoon ja sieltä takaisin varastoon, oli päätös valmis. UFF, here I come Tosin sinnekin pitää vaatteet ensin pestä, silittää ja kiillottaa, että ilmaiseksi kelpaisivat.