Lehtitilaukset
Eräällä Tallinnan matkalla päättivät aviomiehet aamuyön tunteina. Lähdetään yöjalkaa.
Laiva keinui myrskyssä Suomenlahdella. Ravintolassa oli tasapainoilua saada ruoka-annokset kannettua kunnialla pöytään. Tanssilattialla menivät askelkuviot sekaisin, kun piti keskittyä pystyssä enemmän pystyssä pysymiseen. Monen matkustajan vatsassa alkoi kiertää ja syömiset pyrkiä takaisin ylös. Sitten laiva pääsi saarten suojaan ja monen matkustajan helpotukseksi keinuminen lakkasi.
Jonkun ajan kuluttua laiva saapui Tallinnan satamaan. Oli ilta ja kaupungilla huvielämä korkeimmillaan. Mutta laivasta pääsi poistumaan vasta aamulla. Täytyi tyytyä katselemaan kaupungin valoja vain laivan kannelta. Mutta laivan tanssiravintolat olivat auki aamutunneille saakka. Kaipa se korvasi osittain kaupungin huvit.
Meillä oli kolmeen hytti kolmeen mieheen ja olimme kaikki selvinneet aamuyön tunteina sänkyihin. Silloin Jukka esitti:
- Meillähän nukkuu vaimot viereisessä hytissä. Eikös lähdetä yöjalkaan.
Me toiset yhdyimme ajatukseen. Hyppäsimme ylös sängystä, ja työnnyimme vain pikkukalsarit yllämme ovesta käytävälle. Siinä törmäsimme yhteen pariskuntaan, joka katsoi vähän ihmetellen yöasujamme. Heti nainen kuitenkin pääsi jyvälle ja sanoi:
- Heillä on aviosiipat viereisessä hytissä. Matka on tietysti heidän luo yöjalkaan.
Koputimme vaimojemme hytin oveen ja pääsimmekin sisään. Jokainen löysi myös oman vaimonsa viereen. Silloin Kalle muisti:
- Minä en ottanut hytin avainta mukaan.
- Ei tullut minullekaan, sanoi Jukka.
Minä olin ottanut avaimen lähtiessä käteeni ja sanoin. - On minulla avain mukana.
- Sentään yksi muisti ottaa avaimen, sanoi tähän Kallen vaimo.
Aamulla heräsimme Kallen kanssa ja valmistautuimme lähtemään omaan hyttiin. Minä muistin jättäneeni avaimen pöydän reunalle, mutta sitä ei siinä ollut. Tutkin lattian pöydän ympäriltä, sekä pengoin pöydän vieressä olleen vaimon kassin. Avainta ei vain löytynyt. Lopuksi pöyhöttelin pöydällä olleen Kallen vaimon vaatepinkan intiimikappaleita myöten, mutta turhaan, avainta ei löytynyt. Muistin varmasti tuoneeni avaimen pöydän reunalle. Vaimoni sanoi:
- Kyllä minäkin näin että laitoit avaimen pöydän reunalle. Muuten luulisin, että se on jäänyt hyttiisi. Silloin hän hoksasi:
- Yksi mies on hävinnyt joukosta. Hänen mukana se on lähtenyt avainkin.
Meille ei ollut tullut mieleenkään, että nuori mies häviää ensiksi vaimonsa vierestä toiseen hyttiin. Emme olleet yläpetiltä edes vilkaisseet, onko hän vielä paikalla.
Me lähdimme Kallen kanssa kalsareissamme koputtelemaan oman hytin ovea. Tietysti vilkuilimme ympärillemme, näkyykö ketään käytävällä. Saimme kuitenkin pian Jukan hereille. En tiedä huomasiko meitä kukaan. Ei ainakaan ketään nähty. Hieman erikoinen yöjalkareissu oli päättynyt.
