Poirot ja kaupunkipeli

Poirot keskellä kaupunkipeliä. Kansio on saatava Saarnikadulle välittömästi, prioriteetti Alfa. Miten kaupunkipelissä poltetaan seuraaja? Mikä on häkki? Hidastempoinen pikku juttu kaupunkipelistä, suoraan Helsingin kaduilta. Onko Beeta sama kuin Beta?

Työssäni salapoliisina tarvitsen usein erityistaitoja ja -välineitä. Kaikki on mahdollista kun on jutun jäljillä. Minut on häkitetty. Kopla seuraa kintereillä, koska olemme olleet viimeaikoina samoissa kuvioissa. Kuviosta ei pääse koskaan eroon, mutta nyt rinki on kuumentunut. Jos menen kaupungille, joukko rakentaa ympärilleni heti häkin. Neljä, viisi miestä seuraa, yksi kulkee edellä, kaksi sivuilla ja yksi takana. Nokkamiehellä on yhteys muihin, ja hän on tulenjohtaja. Häkki on väljä, mutta pikku suuntamerkeillä ja kurkkumikrofonilla se elää mukana.

Minulla on vakioreitti seuraajien paljastamiseksi, rakennan sen puolivuosittain uudelleen. Se on laadittu siten, että kaikki agentit paljastuvat armotta. Kaupungilla kuljen tarkkailupisteestä tarkkailupisteeseen. Kirjakauppa on lasi. Näyteikkunat ovat kaupungin kadulle avoimet, ja kun kiepautan sisään, voin nähdä  kadulle kolmenkymmenen sekunnin viiveellä.

Lasi. Ensimmäinen piste. Minun on pakko toimittaa eräs kansio postiin. Tuskin sitä kukaan kääntää, mutta varma on varmaa. Olen tullut kävellen kaupungille, ja olemme ottaneet jo kontaktin.

Vaatetuksenani ovat harmaa pitkä takki, beiget housut ja kengät. Valkoinen kansio on kädessäni. Kansiot ovat pirullisuus. Mies, jolla on kansio ja joka on agentti saa rauhan, koska kukaan ei uskalla koskea kansioon. Deighton on lempilukemistoani, varsinkin liitteet. Kansio pitää saada ehdottomasti postiin.

Ensimmäisen kosketuksen ottaa autosta nouseva siististi pukeutunut mies. Lievää painostusta. Mies kulkee takanani noin puolen metrin päässä, ohittaa minut hetken kuluttua, kiilaa eteeni ja pysähtyy. Notkeasti pyörähdän sivuun ja väistän. Mies kääntyy takaisin autolle. Kaupunkipeli on käynnissä.

Kaupunki on täynnä ihmisiä, ja koska häkki on väljä, en näe välittömässä läheisyydessä ketään. Pelitilanteessa on turha kuikuilla kaula pitkänä. Täytyy vain pitää lähituntuma hallussa ja harhauttaa riittävän monta kertaa päämäärän saavuttamiseksi. Kohteeseen ei koskaan kuljeta suoraa reittiä.

Ensin lasi. Ensimmäinen tarkistuspiste. Koska rakennuksen läpi pääsee ulos käytävää pitkin ja olen harpponut kohtalaista vauhtia, takamiehen on väistämättä tultava mukana. Kolmekymmentä sekuntia on liian vähän, jotta häkin takamies ehtisi heti perässä. Otan hyllyjen välissä pokkarin käsiini, Len, ja katselen koko seinän mittaisesta akvaariosta ulos. Kivikasvoinen mies kävelee reippaasti kohti ovea, mutta olen ikkunassa ja heilautan kirjaa. Mies vilkaisee sivulleen ja pysähtymättä kulkeekin ovelta takaisin kadulle. Kaupunkipelin ensimmäinen uhri on poltettu. Tämä miekkonen ei voi enää jatkaa koska sain häkistä otteen, ehkä neljä miestä jäljellä.

Laitan pokkarin takaisin telineeseen ja kuljen rakennuksen läpi kohti Tiimaria, raaka maksa ei pyri ulos. Toinen piste, kansio. Tiimarissa on hyllyllä samankaltaisia kansioita, otan euron hintaisen valkoisen kansion, maksan ja astun ulos. En katso ympärilleni. Kuljen ensin ristiin muutaman kerran, ja hidastan vauhtia. Kaupungin peilit ovat kirkkaita. Suurin osa näyteikkunoista on pesty ja ne peilaavat erinomaisesti. Saan pian kadun toiselta puolelta sivumiehen näkyviin. Nostan kävelytahtia ylös ja pian ylitän kadun, sivumies pysähtyy matkan päähän. Jään hetkeksi katselemaan asuntotarjouksia ja sitten vaihdan kulkusuuntaa, kohti sivumiestä. Arpinaamainen mies kuollein kasvoin jähmettyy katsomaan lamppuliikkeen sisään, matelen vastaan ja yskäisen kohdalla. Palo.

Mietin aikaisemmin täyttämääni ristikkoa, pystyyn tuli Delta ja ristiin e:n kohdalle Beeta, vai olisiko se ollut sittenkin Beaco? Raavin kaljuuntuvaa päätäni, aika ei anna armoa. Lähellä postia näkyy passissa uusi takamies, häkki on nyt nurin. Miehellä on kädessään rullalle käännetty sanomalehti, jota hän äkisti kohottaa ja raapii nenäänsä. Minäkin kohotan kansiokättäni ja raavin nenääni. Palo. Mies poistuu vaitonaisena, nyt aukko on riittävän iso postille.

Kiepsahdan tanssivin liikkein postin ovesta sisään ja tiskille. Otan suuren pikalähetyskuoren, sujautan kansion siihen ja liimaan tarralla kiinni. Nyt sitä sitoo jo postisalaisuus. Merkki ja osoite ovat viimeiset muodollisuudet, saan pikalähetyksestä vastakuitin. Ulkona revin vastakuitin kahteen osaan pystypäin, ja tungen kuitin postin jättölaatikkoon. Mietin olisiko siihen ristikkoon sittenkin tullut Bella?

Häkkiä kootaan uudelleen, mutta sillä ei ole enää väliä. Sain lähetyksen Saarnikadulle postiin. Menen vielä viimeiseen pisteeseen, uusi kansio kainalossani. Coffee Point. Pieni idyllinen kahvila, joka on turvallinen. Sisään mahtuu vain kymmenkunta asiakasta, joten siellä ei ole koskaan peli käynnissä. Pyydän ensimmäiseksi päästä henkilökunnan vessaan, ja  laitan kansion patterin väliin, tarvitsen sitä ehkä myöhemmin.

Otan ilmanottoaukosta vitosen setelin. Vedettyäni vessan palaan kahvilan puolelle ja juon kahvit ikkunan ääressä. Uudet miehet ovat pian passissa, mutta kaksi kansiota on hävinnyt, ja kaupunkipelissä on nyt poltettuja miehiä.