Lehtitilaukset
Poirot on päässyt jutun jäljille. Joku tyhjentelee luvatta jätteidenkeräyslaatikoita. Vasikka kertoo, että poliisi tutkii asiaa. Poirot päättää tonkia likaista juttua jobbareiden menetelmin. Miten käy? Kuka muu on jutun jäljillä?
Olen jutun jäljillä. Kirpputorituttavani väittää, että jobbareiden perässä ollaan. Jobbarit tyhjentävät järjestelmällisesti roskiksien vierustat ja patterinkeräyslaatikot saadakseen pöydilleen myytävää. Rikospoliisi on kiinnostunut tästä sakista. Mistä ne saavat myytävää ja mihin tavara liikkuu. Väitteen mukaan poliisi toimittaa roskisten vierustoille merkittyä tavaraa ja patterilaatikoihin ilmestyy merkittyjä puhelimia.
Päätän ottaa asiasta selvää.
Lähden normaalille lenkilleni pyörällä. Taskulamppu ja muutama työkalu on mukana. Aion tarkistaa muutaman keräyspisteen. Ajelen rennosti mutta valppaana ensimmäistä keräyslaatikkoa kohti. Äkisti poliisiauton sireeni vingahtaa päälle aivan lähimaastossa. Jarrutan valmiina antautumaan, mutta huomaan pian, että poliisi pysäyttää auton viereisellä kadulla. Epäluuloni ovat kuitenkin heränneet, siksi päätän tehdä laajan kierroksen ja sumuttaa mahdollisia seuraajia. Kierrettyäni aikani suunnistan jälleen kohti keräyspistettä.
Ketään ei näy, mutta on perjantai. Polkaisen lähimmälle Molokille, jossa on metallinkeräys ja otan taskulamppuni esiin. Pikku valaisulla totean astian päällimmäisissä romuissa jotakin punaista. Otan esiin jobbareiden suosiman välineen: pitkällä varrella varustetun nostopihdin ja teen ensimmäisen noston. Pian esiin ilmaantuu punainen lasten kaksikerroksinen bussi, metallia. Ei merkintöjä. Valaisen vielä UV-lampulla, sama tulos. Ei väitettyjä erivärisiä tussipisteitä tai rasteja, ei pieniä kirjaimia. Pyyhin lelusta sormenjälkeni ja lasken löytöni varovaisesti takaisin.
Entäpä paristolaatikko? Talutan pyörääni muutamia metrejä. Edessäni on paristonkeräyslaatikko, jonka tutkin seuraavaksi. Murrettu. Joku on vääntänyt kantta aloillaan pitävän metallilukituksen, niin että paristoihin oli mahdollista päästä käsiksi. Nostan kantta ja tutkin sisältöä silmämääräisesti. Paristoja, paristoja, jokunen akku ja... poliisiauto, joka ajaa hitaasti viereillä kadulla. Taskulamppuni putoaa keräysastiaan. Peräännyn. Ovatko nämä minun perässäni? Onko joku muu jutun perässä, minä jutun, tai joku muu?
Talutan pyöräni tielle ja vilkaisen kelloani, joka näyttää 21:30. Poliisi kaartaa läheiselle koululle tutkimaan koulupoikien kepposia, vai tutkiiko? Päätän lähteä pohjoisen sijasta etelään, toiselle puolelle kaupunkia, varmuuden vuoksi. Päässäni kieppuu muutama levoton varpusparvi. Oliko tämä varoitus? Läheisissä valoissa joudun pysähtymään liikennevaloihin. Jalankulkijoille näkyy punainen valo. Olen hermostunut mutta aivoni pelaavat, onneksi, sillä takaa lähestyvä auto ja sen ääni ovat jo tuttuja. Pakettiauto. Minun ei tarvitse edes ajatella. Nousen vikkelästi pois pyörän päältä. Kun valot vaihtuvat talutan pyöräni kadun yli. Ohitseni ajaa poliisi.
Päätän olla antamatta mitään syytä pysäyttämiseeni, joten viskaan loput työkaluni läheiseen metsikköön. Kuitenkin minua kutkuttaa eteläinen laatikko, kaikki saattoi olla vain sattumaa.
Viheliäisenä ajelen pitkin sorateitä saadakseni mieleni rauhoittumaan. Epäilläänkö nyt minua näistä murroista tai luvattomista tyhjentämisistä? Ei ole mitään menetettävää. Kierrän vieläkin laajemman kierroksen enkä näe ketään, lukuun ottamatta mustaa kollikissaa. Hermoni rauhoittuvat pikkuhiljaa ja saan etäisyyttä tapahtumiin. Ulkona on normaali perjantai-illan ajoliikenne kaljaveikkoineen ja autokööreineen. Muutamia autoja ajaa ohi, mutten näe mitään epäilyttävää. Kaarran kohti seuraavaa keräyspistettä.
Suurempaa tietä ylittäessäni, aivan keräyslaatikon vieressä, hermoni saavat adrenaliiniannoksen. Jo aikaisemmin näkemäni poliisiauto ajaa kohti, tunnen rekisterinumeron. Kaarran keräyspisteen ohi ja hikoilen kuin pistetty sika. Pysäytysmerkkiä ei anneta. Päätän luovuttaa. Joku on nyt liemessä. Jobbareiden liikkeitä tarkkaillaan, vai tarkkaillaanko? Olenko minä nyt epäiltyjen listalla?
Minun on pakko lopettaa tutkimukset. Todisteiden hävittämiseksi päätän leikkauttaa hiukseni, laihduttaa ja sahata polkupyöräni kahteen osaan.
Kotona tarkkailen ikkunoista ohi ajavia autoja lähes luulotautisena. Onko kaikki kudottu kokoon, vai olivatko kaikki vain yhteensattumia. Pahuksen sormenjäljet, niitä ei voi muuttaa. Miksen ottanut kumihansikkaita käsiini. Tutkin asiaa edelleen.
