Maailman uusin ammatti

Aikamme tabu ei mahdu kymmenen käskyn joukkoon. Löytyykö rippituolissa ymmärrystä?

Rippituolin ovi kolahti ja asiakas saapui. Pastori tunsi konjakin tuoksun serminsä taakse. Katuva oli ottanut kalliimmanpuoleista rohkaisua tullessaan synnintuntoon. Alkuun ei tuntunut pääsevän, vaan huokaili syvään. Oliko tuo korkin narahdus?

- Puhu poikani, mikä mieltäsi painaa?

- Ei tässä poikasia olla, vähän kovemmat leikit tässä.

- Mutta syntisi haluat tunnustaa?

- Niin oikeastaan, tai oikeastaan, kun en ole ehtinyt tekemäänkään vielä. Tai pakko puhua jollekin, joka kuuntelee mutta ei pulise eteenpäin. Eikö tämä ole sellainen paikka?

- Meillä on rippisalaisuus. Olemme kahden Jumalan edessä. Et taida olla katolisia?

- Ei tässä kohta ole kattoa päällä muutenkaan. Vaimollekaan ei ole voinut myöntää, se epäilee, että olisi toinen nainen, kun olen kuulemma käynyt levottomaksi. Yöllä huutelen unissani, että ”on pakko saada”. On meinaan aamupöydässä aika hiljaista, kun ei voi myöntää edes uniaan.

- Millaisesta synnistä olen siis kyse, kun tulee uniinkin?

Sermin taakse tuli pitkä ja tuskainen hiljaisuus. Iso mies miettii tekemisiään ja huokaisee hiljaa.

- No siitä kuudennesta...

- Ihmisen luonto on heikko, totesi teidänkin kirkkonne perustaja.

- Mutta kun minä niin haluan sitä. Se on niin loistavaa bisnestä.

- Mutta hyvä veli. Väärinhän se olisi itseäsi ja läheisiäsi kohtaan. Sielusi saa pysyvät vammat maallisesta riemusta.

- Mutta se on täysin turvallista. Nykytekniikalla ei ole minkäänlaista riskiä.

- Mutta ne suurimmat uhkat eivät ole näkyviä...

- Mutta tämä on varmaa ja testattua. Kestää kymmeniä vuosia huoletta.

- Kova on uskosi lääketieteen ihmeisiin. Eihän ihminenkään mikään kone ole. Sinäkin sentään jo... kokenut mies. Yleensä ihmiset tahtovat salata syntinsä. Eikö tässä tapauksessa lakikin kiellä ostamisen?

- Mutta ei myymistä ainakaan ja minä myisin kaikille: omille ja naapureille. Yötä päivää ja aina nousevin hinnoin. Kaikki tarvitsevat lämpöä ja valoa elämäänsä, varsinkin talvella. Minulta sitä saisi.

Nyt tuli hiljaista sermin hengellisemmällä puolella. Tuntuu olevan kovin sydämensä paaduttanut ja lihansa vanki asiakkaana. Sielunpelastusta päätettiin vielä yrittää.

- Poikani, oletko ajatellut lainkaan perhettäsi ja mainettasi, jos et sieluasi? Ja luvalla sanoen sen myyminen saattaisi olla - miten se nykyään sanotaan - haasteellista, ainakin tuossa määrin...

- Eikä mitiä. Naapurit vain turhia kainostelevat ja ostaisivat heti kun vain joku myisi ja minähän myyn. Kaikilla on sen tarve, mutta eivät kehtaa myöntää.

- En osannut arvata, että maailmanmeno on mennyt tämmöiseksi. Oletin, että hurskautta löytyisi edes nimeksi.

- Kyllä hurskastelijoita löytyy, mutta tunnustajia ei. Minä haluan tunnustaa jollekin, että minä haluan sitä kuudetta.

- Hillitse mielesi, lue sata Ave Mariaa ja keskity perheeseesi. Toivomasi on tarkoitettu vain aviopuolisoiden kesken tapahtuvaksi.

- Kyllä minä myisin sinkuille ja susipareille yhtälailla. Mutta kun ei saa sanottua sitä rumaa sanaa ääneen kellekään. Ei vaimollekaan, saati edes täällä ripillä.

- Yritä poikani, se helpottaa

- Yyy-- yy-- Yyhyy- henki loppuu...

- Yksiavioisuus? Sitäkö sinä pohjimmiltasi kaipaat?

- Ei kun Ydinenergiaa. Uutta voimaa tupiin ja tehtaisiin. Kuudennen voimalan meidän pitäjään ja kaupaksi kaikille. Kylläpä helpotti sanoa ääneen. Kiitos, ja näkemiin.