Lehtitilaukset
Kemijoen valuma-alueen vedet ovat padotut. Patoaltaisiin kerätään tulvavedet ja altaisiin saostuvat vesien mukanaan tuomat orgaaniset ja epäorgaaniset hiukkaset. Siten tulvavesien patoaminen puhdistaisi Kemijoen valuma-alueen vesiä, jos allastamista jatkettaisiin.
On esitetty ihmeellisiä väittämiä siitä, miten Kemijoen sivuhaarojen, Vuotoksen, Koutelojoen ja Jaurujoen, patoaminen tuhoaisi alkuperäisen luonnon, saastuttaisi Perämerellä Ruotsin rannikon ja olisi huono vaihtoehto Rovaniemen Saarenkylän tulvasuojeluksi.
Vuotoksen suunniteltuun altaaseen vettä tuovat joet virtaavat lähinnä Sallasta päin, missä jokien varsilla on ollut aikoinaan maanviljelystä ja karjataloutta. On tärkeä huomata, että tämä Vuotoksen valuma-alue, johon allasta on suunniteltu, on kokonaan erisuunnassa kuin ns. Kemihaaran suojellut suot. Viime viikkoina heränneen keskustelun tiimoilta, missä Vuotos on rinnastettu Kemihaaraan, tuli mieleeni esittää kanssaeläjilleni asiaan liittyviä tosiasioita.
Rantamaisemia ja energiaa
Suunnitellun allasalueen länsilaita on Pelkosenniemen kunnassa luoteesta kaakkoon suuntautuvan harjujakson, Kolsan harjun itäpuolella. Harjun laitaan muodostuisi altaan myötä hiekkaranta. Siitä itään oleva tasainen, vaille metsänhoitotöitä jäänyt ryteikkö olisi varsinainen allasalue. Sen raivaaminen tasaiseksi ja siistiksi tuottaisi energiaa hakkeena varovaisen arvioni mukaan parisen kymmentätuhatta kuutiometriä. Etelässä ja kaakossa allas ulottuisi Vuotoksen, Koutelon ja Jaurujoen laaksoja pitikin Sallan puolelle. Idässä ja koillisessa olevat vaarat jäisivät osittain saariksi osittain kallioisiksi rantatörmiksi. Arvospuolelle on suunniteltu Vuotoksen altaan säännöstelypato, jonka kautta vesiä päästettäisiin tuottamaan puhdasta sähköenergiaa alisen Kemijoen voimaloissa.
Mielestäni luonnon tuhoaminen on jotain sellaista, jota näin matkaillessani Neuvostoliitossa esimerkiksi Kuolan niemimaan pahimman saastuttajan Montsgorskin nikkelikombinaatin ympäristössä. Siellä kasvillisuus oli paikoin täysin tuhoutunut ja niillä paikoilla ilmasta sataneet metallisaasteet olivat valuneet jo mineraaliseen maaperään jopa 60 cm:n syvyyteen. Tämän mahdollisti maanpinnan elävän kerroksen ja sen muodostaman karikkeen tuhoutuminen rikkihappoisen sadeveden ansiosta. Nuokaan tuhot eivät liene kuitenkaan peruuttamattomia. Jos on tarvetta ja rahaa niitä voidaan korjailla kalkitsemalla koko mustaksi muuttunut alue. Se ei kuitenkaan liity tähän muuten kuin esimerkkinä. Muistuu kyllä mieleeni, että tuolloin meidän taistolaiskommunistit päättelivät Kuolan tilanteesta: ”Eihän se sosialistinen teollisuus saastuta.” Mitä peruuttamatonta sitten tapahtuu, kun suoalueesta tehdään tekoallas?
No tietenkin maaeläimet muuttavat hiljakseen muualle lähiympäristöön. Vesieläimet ja linnut löytävät altailta uusia elinmahdollisuuksia. Samoin hyönteismaailma nousee uuteen kukoistukseen. On tietenkin ilmeistä, että jotkin hyönteiset eivät altaissa viihdy, mutta tilallehan tulee yllin kyllin toisia lajeja. Allastaminen ei siis tuhoa luontoa, vaan muuttaa sitä. Muutoksen tarpeellisuutta on tarkasteltava ihmisten toimeentulon kannalta.
Luontoarvot
Vihreä ideologia vaalii pelkästään ns. alkuperäistä luontoa ja unohtaa siinä jopa kehitysopin ja mutaatioiden välttämättömyyden lajien säilymisen kannalta meistä tavallisista tallaajista puhumattakaan. Vuotoksen yhteydessä luetellaan sellainen määrä niin ihmeellisiä luonnonarvoja, että tuon alueen luulisi olevan aivan vertaansa vailla olevan alkuperäisluonnon keitaan kaikkine harvinaisine lajeineen. Hänen, joka ylistää Vuotoksen kauneutta ja luonnonarvoja pitää mennä käymään paikan päällä toteamassa todellinen tilanne. Luonnon maisemia ja jopa monimuotoisempikin kuin Vuotoksen alueella on riittää kyllin Koillis-Lapissakin. Koivulettoja on kaikilla niillä suoalueilla, missä kallioperässä on ravinteikkaita kivilajeja kuten esimerkiksi karbonaattikiviä.
Perämeren saastuminen Ruotsin rannikolla on varmaankin enemmän ruotsalaisten oman teollisuuden tuottamaa kuin Suomesta tulevien päästöjen, sillä virtaukset eivät vie Perämeressä mitään täältä länteen vaan etelään. Ajatelkaapa sitä matkaa, minkä matkan Vuotoksen alueelta lähteneen saastukkeeksi epäillyn humuspartikkelin pitää kulkea, jotta se saavuttaisi Perämeren. Matka on lähemmäs 300 km ja eiköhän Vuotoksen mahdolliset vaikutukset pysähdy totaalisesti Kemijärveen. Ainakaan sen jälkeen ei ole millään erotettavissa mahdollisia saastukkeita toisistaan. Saostusaltaita sitten riittää aina Kemijoen suulle saakka, joten jokiuoma on ikään kuin sarja dekantoimisia, joissa altaiden pohjiin kertyneestä sakasta erottuu puhtaampi vesi. Altaiden kautta kiertänyt jokivesi on ainakin yhtä puhdasta kuin aiemminkin. Siten se takuulla täyttää pintavesien puhtautta koskevat vaatimukset. Tosin Ruotsin ympäristöministeri tiesi sen kuuluisan KHO:n äänestyspäätöksen edellä Tukholmasta käsin, että Perämeri saastuu ainakin Ruotsin rannikolla. Tässä asiassa minusta on vaikuttanut oudolta se asia, että Vuotoksen alueen pitäisi luonnostaan perin saastunutta. Sillä vain siten saasteet voisivat myrkyttää alisen Kemijoen ja sitten Perämeren veden.
Rovaniemen Saarenkylä ja Rovaniemen Arktinen keskus ovat olleet usean otteeseen lähellä totaalista kastumista. Tulvasuojelusta tuntuu ympäristöviranomaisilla olevan selvät käsitykset: ”Pannaan muutamia kymmeniä miljoonia kuutiometrejä tulvavettä johonkin välivarastoon, ei kuitenkaan sähköä tuottavaan altaaseen ja lasketaan vesi sitten pois, kun tuntuu sopivalta.” Tosi ihmeellistä suojelufilosofiaa on käyttää suuria maansiirtokoneita vara-altaiden tekoon! Siis, miksi ei tulvavettä ei voisi padota talteen sähkön tuotantoon?
Kokonaan oma viidakkonsa muodostuu ympäristönsuojelulainsäädännöstä. Lainsäätäjät ovat säätäneet säätämisen perään useimmiten unohtaen, miten tuli aikaisemmin säädettyä. Lopulta Vuotoksen alue kytkettiin Natura 2000 luonnonsuojeluverkostoon niiden muutamien sieltä kovan etsinnän jälkeen löydettyjen kovakuoriaisten, kääpien ja sääskien takia. Osansa tekivät tietenkin ihailtavan tehokkaasti nuo Vuotos aktivistit. Heidän agitaationsa yleiseksi vahingoksi suuntautui väärin. Nyt ympäristöasiantuntijat arvelevat, että noita säädöksiä on mahdoton purkaa. Tässä tapauksessa ympäristön tuntijat näyttävätkin olevan lakimiehiä, eikä luonnontieteilijöitä, kuten asian luulisi olevan. Näiden oikeusoppineiden mielenkiintoinen tehtävä olisikin tutkia ne ”porsaanreiät”, mitä lakiteksteissä saattaa olla. Lisäksi mielestäni pitää hakea esille ympäristöministeriön virkailijoista asiantuntijoiksi ne ihmiset, jotka ovat olleet suojeluvimmassa mukana. Heillä on varmasti todella tutkittua tietoa lakien säätämisen perusteista. Siispä nyt on aika luonto- ja lintudirektiivin laatimiseen tehtyjen selvitysten esittäminen julkisuudessa.
Maisema pitää hoitaa
Altaiden luonto muovautuu entistä ehommaksi ajan myötä. Lokan ja Porttipahdan allasalueiden linnusto on monipuolistunut siitä, mitä ennen allastamista oli. Altaiden tekemisellä on tietenikin ehtonsa. Näiden vanhojen altaiden osalta ei voimayhtiö (käytännössä Suomen valtio) tehnyt mitään ympäristövahinkojen eliminoimiseksi ja myöhemmin korvaamiseksi. Toisin on nykyisin ja siitä on esimerkkinä viimeksi tehty Kitisen Kelukosken allastus valtatie 4:n varrella Sodankylän Sattasessa. Vuotoksen altaan harjuun ja kalliojyrkänteisiin sijoittuvat rannat olisivat maisemallisesti kiehtovia. Niiden matkailukäyttö olisi varmaankin valtavien sääskilaumojen vuoksi kyseenalaista. Niin – ellei sitten pelkosenniemeläiset innostuisi teilaamaan inisijöitä ihan tosissaan ja ellei tämä viime aikoina kaavailtu ilmaston muutoksen aiheuttama hyönteisten tuhoutuminen pelastaisi sääskeiltä!
Kuvassa on Lokan altaan siistittyä rantaa Sodankylän Vuotsossa. Sateenkaari lähtee sieltä, missä on Ruosselän alueen kulta-aarteet.
Toivon, että asiasta keskusteltaisiin todellisten tulosten perusteella. Vuotosta on arvosteltu vetoamalla tutkimukseen, jonka mukaan Perämeren vesi pilaantuisi altaan rakentamisella. Sitten on vedottu tuohon KHO:n äänestyspäätökseen. Lopulta on sitten todettu Natura 2000-säädösten olevan niin kimurantteja, etteivät ympäristöprofessoritkaan niitä ymmärrä. Siinäpä on sitten maallikon vain uskottava, mitä etelän herrat ovat suuressa viisaudessaan sattuneet päättämään. Vai mitä mieltä ovat asiantuntijat?
Eelis Pulkkinen
Raanujärvi
