Lehtitilaukset
Lyhyt katsaus Janakkalan Laurinlähteestä ja sen ympärillä sijaitsevista historiallisista kohteista. Paikalla juoksuhautoja ja rautakautisia kohteita, jopa torpparimuseo.
Kuvassa Janakkalan, Räikälän Laurinlähde. Vesi on kylmää. Tutuksi paikka on tullut, koska olen ajanut paikan ohi monesti. Metsässäkin olen samoillut. Rinteessä on monia muinais- ja nykyhistoriasta kertovia merkkejä.
Rinteessä on juoksuhautoja, jotka on rakennettu vuosina 1914-15. Lisäksi rinteessä on rautakautisia muinaisjäänteitä, rautakautinen kiviröykkiö, ja polttokalmisto. Paikalla on myös kuppikivi, joka on liittynyt pakanallisiin uhrimenoihin. Se sijaitsee lähteeltä etelään noin 50-100m päässä, lähellä tietä.
Aivan lähituntumassa on myös torpparimuseo, se on perustettu vuonna 1964. Pihapiirissä on savupirtti, vilja-aitta ja tuulimylly sekä muita rakennuksia.
Erittäin vanhasta asutuksesta kertoo ainakin yksi kasvilaji. Rinteessä kasvaa Taikinamarjaa (Ribes alpinium), joka on muinaistulokaskasvi, se on kulkeutunut paikalle ihmisten mukana. Marja on mauton, taikinamainen ja pensas muistuttaa punaherukkaa. Tämänkaltainen Arkeofyytti voi ilmaista jopa rautakauden aikaista asutusta.
Lähteen ympärillä on sijainnut muinainen uhrilehto, joka oli omistettu Taara-jumalalle. Alkuperäisestä merkityksestä luovuttiin ja uhrilähde nimettiin keskiaikaisen suojeluspyhimyksen Pyhän Laurentiuksen mukaan. Tämä on tapahtunut luultavasti samoihin aikoihin, kun Janakkalan vanha puukirkko rakennettiin 1200-luvulla. Nykyään puukirkosta ei ole juurikaan merkkejä, mutta kun nykyisen kirkon vieritse kulkevaa tietä korjattiin, tien paikalta löydettiin useita vanhoja hautoja. Ne olivat ilmeisesti vanhan kirkon lattiahautoja.
Pyhän Laurin lähteellä pidettiin kuitenkin pitkään pakanallisia menoja. Taikoja tehtiin Laurinmessupäivänä 10. elokuuta, ja tuomiokapituli kielsi markkinoiden yhteydessä pidetyt menot 1700-luvun alkupuolella. Kerrotaan, että vielä 1700-luvulla paikalla pidettiin kuitenkin pakanallisia maakuntajuhlia. Eräs lähde esittää, että viimeinen tunnettu meno oli 1800-luvulla.
Monet kirkot Suomessa on pyhitetty samalle pyhälle Laurentiukselle. Laurin uskottiin auttavan palohaavoissa, kuumeessa, noidannuolessa ja monissa muissakin vaivoissa. Lauriin luotettiin pyhimyksenä myöskin köyhien, palosotilaiden ja majatalonpitäjien keskuudessa.
Laurinlähde on runsasvetinen, ja sen ympärille on rakennettu harmaakivestä puitteet. Joku heittää silloin tällöin lähteeseen kolikon. Ehkäpä tämäkin tapa on jotain vanhaa perua.
