Vuosituhantinen kynä

Missä kynä luuraa? Tietotekniikkakaan ei ole pystynyt viemään kynän paikkaa. Mistä se on tullut? Monen moista kynää on käytelty, mutta miten muuten lyijykynän lyijy pujotetaan paikalleen? Vuosituhantinen kynä.

Työpöydällä edessäni on vanha kiinalainen maljakko tai uurna, kansi on jo hävinnyt. Se on minulla nykyään kyniä varten, laskin huvikseni montako kynää siinä on, ja sain tulokseksi 76 kappaletta.

On mainoskyniä, yliviivaustusseja, lyijykyniä, kuivamuste- ja mustekyniäkin. En kuitenkaan ole friikki, kyniä vain siunaantuu sieltä täältä, ja kyllähän ne käytössäkin ovat. Tapani on katkaista ja heittää pois kynät, jotka eivät enää toimi, jotenkin ne kuitenkaan eivät vähene. Jos kaupassa onkin kynäsetti myytävänä halvalla, ostamme sen pahan päivän varalle. Kyniä on toki muuallakin, esimerkiksi keittiön kaapissa ja pöytälaatikossa. Luulenpa, että yhteismäärä lähentelee siksi yhdeksääkymmentä.

Kynä ei ole kirjoitusvälineenä kohdannut loppuaan, useat kaavakkeet täytetään kynällä, samoin ristikot, keltaiset laput ja muksukin piirtelee innokkaasti. Hänen kynä- ja liituvarastonsa ovat vielä asia erikseen. Kynä on yhtä vanha kuin kirjoittaminen, joten vuosituhantinen kynä on historiallinen ihme. Samaa periaatetta on kirjoittamiseen käytetty iät ja ajat.

Aluksi käytettiin piirrintä, ja paperina käytettiin savea, vahaa ja pehmeätä metallia. Kun siirryttiin erilaisiin kirjoitusmateriaaleihin pergamenttiin ja papyrukseen, kynä sai uusia ominaisuuksia. Vanhassa Kreikassa kynän nimi oli ka´la-mos, joka tarkoittaa kirjoitusruokoa, käytännössä se oli ruoko tai kaisla. Egyptiläiset käyttivät samanlaista kynää, he veistivät kynään talttamaisen pään ja hapsuttivat sen. Kynä valmistettiin huolellisesti kuivaamalla.

Roomalaisetkin käyttivät ruokokynää, mutta erona oli talttamaisen pään halkaisu, joka on jo nykyisen mustekynänkin toimintaperiaate. Myöhempää sulkakynää käytettiin samaan tapaan, ja kukapa meistä ei olisi sitä lapsena kokeillut. Minä ainakin kokeilin, ja mukavaa jälkeä tämä uudempi kynäkin jättää.

Näyttää siltä, että kynä sai suunnilleen samanlaisen rakenteen kaikkialla missä kirjoitettiin, kiinalaiset käyttivät kylläkin jo ammoisina aikoina sivellintä, mutta mustetta käytettiin sielläkin. Toisaalta ruokokynän pehmeä kärki oli myös sivellinmäinen.

Vanhimmat musteet valmistettiin noesta, värin nimikin on hiilimusta. Noki saatiin polttamalla puuta, öljyä tai kivihiiltä. Muste valmistettiin ja kuivattiin paloiksi tai tangoiksi, ja käytössä sitä kostutettiin värin saamiseksi ensin kynän terään, ja sitten kirjoitusmateriaalille. Kreikassa sana me`lan tarkoittaa mustetta. Suomenkielen sana muste viittaa mustaan väriin, ja niin sana me`lankin. Sana me`las tarkoittaa mustaa.

Viereisessä huoneessa on nyt naapurin lapsi, omani lisäksi. Siellä piirretään, ja vahaliidut kuluvat käsissä. Jotkut luolamaalaukset tehtiin ehkä jonkinlaisella vaha- tai rasvaliidulla. Vanhimmat väriaineet taitaa olla punamulta ja okra, joita saa luonnosta. Ne ovat maavärejä. Suomalaiset kalliomaalaukset ovat juuri siksi punaisia. Kaikkea ei tiedetä, mutta väri on jollain menetelmällä kiinnitetty, niin että ne ovat vieläkin nähtävissä. Ehkäpä rasvalla.

Aikaisemmin joidenkin luolamaalausten arveltiin tehdyn puhaltamalla. Luolista löytyi onttoja luita, joiden sisällä oli merkkejä väriaineesta. Myöhemmin on mietitty olivatko ontot luut sittenkin muotteja, joissa värimassa kuivatettiin. Värimassa ehkä kutistui kuivatessaan, irtosi, ja ensimmäinen vahaliitu syntyi.

Lyijykynät tehdään vieläkin kahdesta puuosasta, jotka liimataan yhteen, lyijy laitetaan sisään ennen liimausta. Lyijyllä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä grafiittisydämen kanssa. Grafiittiin, joka on luonnonmateriaali, sekoitetaan savea ja niin saadaan kyniin kovuusasteita. Lyijyä on saatettu käyttää ennen muinoin piirtimissä.

Tietokone ei ole tehnyt kynää tarpeettomaksi, mutta mustetta käytetään printtereissäkin. Mustesuihkukirjoittimissa mustetta, joissakin värilaserkirjoittimissa vahavärejä ja tavallisessa laserkirjoittimessa muovista valmistettua värijauhetta, joka sulatetaan paperiin. Tämä jauhe sisältää myös rautaa, kirjoittimen toimintaperiaatteen vuoksi, värin täytyy olla magneettista.

Tuskinpa me kynästä silti eroon pääsemme, ja kukapa sitä haluaisikaan. Mustetta jossain muodossa tulemme varmasti aina käyttämään, täytyyhän väri saada nykyiselle kirjoitusmateriaalille, paperille.

Kuitteja tulostetaan myös lämpöherkälle paperille, fakseissa ja tulostimissakin käytettiin tätä periaatetta pitkään, mutta jälki häipyy ajan kuluessa. Siksi lämpöherkkä paperi tuskin tekee enää tuloaan. Keksintö tämäkin on, kynänä toimii lämpöpää ja muste on paperilla valmiiksi.

Nyt taidan nousta pois tämän tietokoneen äärestä ja täyttää sudokun, täytyy vain valita yhdeksästäkymmenestä kynästä se paras.