Armotonta tikitystä

Kello tikittää, vai tikittääkö? Aika kuluu armottomasti, mutta moniko kello näyttää sen? Kello kertoo koska pitää herätä, ja koska mennä nukkumaan.

Ennen kannatti vaihtaa paristo, nyt halvan kellon saa patterinvaihdon hinnalla. Mikä on ihmekello, joka ei käy patterilla, ja jota ei tarvitse vetää?

Digitaalikameroissa on säilytetty mekaanisen kameran laukaisuääni, mutta kellot eivät enää tikitä. Vanhat rannevekkarit pitävät vielä ääntä, jos toimivat, ja mummon seinäkello raksuttaa kotoisasti. Kukaan ei taida enää suuremmin ajatella kelloa keksintönä, onhan se jo niin arkipäiväinen. Kotonamme on ainakin kahdeksan kelloa, yhdeksäs luuraa luultavasti jossakin, rikkinäistä Leijonaa en laske mukaan.

Kaksi kännykkää, kaksi rannekelloa, tietokone, kaksi seinäkelloa ja herätyskello. Ai niin, ja mikroaaltouunin kello. Kirpputorilla minulla on myytävänä kaksi kelloradiota ja vanha rannekello.

Itse vilkuilen kelloa vähän väliä, määräaikoja riittää. Kun herään, katson kelloa, jotta tiedän sanoa vaimolleni hyvää huomenta, enkä päivää. Muksut viedään mikä minnekin, ja aina eri aikaan. Ruoka-aikoja täytyy tarkkailla, ja on sovittu tulo- ja menoaikoja.

Aikaa jakavat myöskin kuukaudet ja päivät, tänäänkin katsoin tikittäjästä monesko päivä tänään on. 28. päivä näytti kiireiseltä, kun vertailin vekkarin päivämäärää kalenteriin.

Kreikassa vierailimme eräällä bussimatkalla vanhassa kirkossa, ja seinällä oli nelisen seinäkelloa. Kaikki kellot olivat pysähtyneet, ja ihmettelin kellonaikojen merkityksiä. Onkohan joku kuollut viisitoista vaille neljä? Kyselin varovaisesti oppaalta mikä mahtaa olla salaperäisten kellonaikojen merkitys. Opaskin ihmetteli aikansa, ja kysyi parrakkaalta paikalliselta oppaalta, mikä oli tämä kellojen salaisuus. Opas totesi yksikantaan, ettei niitä ole vedetty.

Nykyajan kellot toimivat paristolla, ainakin rannekellot. Ensimmäiset nestekidenäytöllä varustetut rannekellot olivat kalliita. Jos kellosta löytyi herätysäänenä vaikkapa Texasin keltaruusu, koulupojat kuluttivat patterin loppuun soittelemalla kavereille keltaruusua minuutin välein. Menihän siinä väliaika musiikkia kuunnellen. Kun paristot loppuivat, kannatti ostaa uusi, mutta tuli aika jolloin halvan nestekidenäytöllä varustetun kellon sai niin halvalla halpahallista, että kannattikin ostaa uusi kello.

Itselläni oli kerran silloinen ihmekello, jota ei tarvinnut vetää. Kellokoneistossa oli paino, joka liikkui ranteen liikkeiden ansiosta, ja viritti kellon. Tosin kukaan koulukavereista ei uskonut ihmeisiin, ja statusarvo jäi olemattomaksi, huvittelin heiluttelemalla kättä kaikille.

Ostimme minulle muutama vuosi sitten uuden Leijona-kellon titaanirannekkeella. Kellon lasi hajosi, ja uutta lasia ei kannattanut enää hankkia. Elin rannekellottomana muutaman viikon ja totesin, että auton radiossakin on kello. Sitten löysin Seiko-merkkisen rannekellon kirpputorilta eurolla, kello ei toiminut vaikka vaihdoin siihen pariston. Onneksi älysin, että runko on samanlainen kuin Leijonassa, joten hetken pähkäiltyäni sain Leijonan koneiston Seikon runkoon. Sitten huvittelinkin arvuuttamalla toisia minkä merkkinen kello minulla on ranteessa. Takalevyssä luki Seiko ja taulussa Leijona. Kukaan ei arvannut oikein, olihan kello Leijona-Seiko.

Nyttemmin suuret ja painavat rannekellot ovat muotia, omistan nyt sellaisen. Käsi tottui painavaan kelloon muutamassa päivässä. Jos ranne jää kellotta, omituinen tunne viivähtää ranteessa viikon, samoin jos ranne saa kellottoman kauden jälkeen uuden.

Ihmistä ajan mittaaminen on kiinnostanut aina, ensin tähyiltiin aurinkoa ja kuuta, sittemmin siirryttiin tiimalasiin ja vedellä käyvään kelloon. Aikaa alettiin jakaa pienempiin osiin, nykyään minuutti voi olla ratkaiseva varsinkin jos kyseessä on terveyskeskuksen aukioloaika.

Kukaan ei tiedä milloin kello on varsinaisesti keksitty, mutta 1500-luvun alussa onnistuttiin keksimään kannettava malli. Rannekello on uusi tulokas, ja vielä isänisän perintökello perineen oli taskukello. Rannekellot yleistyivätkin vasta 1800-luvun loppupuolella. Jotkut upseerit kiinnittivät kuulema taskukellon sodan aikana ranteeseensa, koska kello tikitti silloin armottomasti, ja tarkka aika oli saatava hetkessä.

Mikään tunnettu kello ei käy aikaa, atomikellokin taitaa jätättää tai edistää sekunnin miljoonassa vuodessa. Jotkut radiokontrolloidut kellot ottavat atomikellon lähettämän signaalin vastaan, ja käyvät meille varsin riittävässä ajassa.

Kello voi myöskin olla vaarallinen, itselläni on kaksi arpea, jotka kello on aiheuttanut. Toinen tuli ala-asteella, kun sain päähäni kokeilla kelloa oikeaan käteeni, ja liukastuin käytävällä sukkasillani. Komea arpi. Toinen tuli kumma kyllä tytön kellosta, ja voidaan puhua lähikosketuksesta. Tosin koripallossa. Kellon lukko oli auennut ja heittoa estäessä tyttö antoi toisen kellovamman oikeaan ranteeseen.

Koskahan keksitään kello, joka taas tikittää?

Mutta nyt lasketaankin kaikki kellot, jotka ovat omistuksessani, niin saadaan oikea lukumäärä. Kaksi kännykkää, kaksi rannekelloa, tietokone, kaksi seinäkelloa ja herätyskello, eikä unohdeta autoradionkaan kelloa. Rikkinäinen Leijonakin lasketaan mukaan. Ai niin, ja mikroaaltouunin kello. Kirpputorilla minulla on myytävänä kaksi kelloradiota ja patteriton rannekello. Jos osaan laskea, oikea lukumäärä on neljätoista.