Lehtitilaukset
Turha olla Isorantasappena, kun voi nauttia syyskalastuksesta. Joka syksy tärppää ainakin jokunen Järvisätkin. Miksi siis olla Nyylähaarikkona rannalla?
Uusi värikuvakasvio voi lämmittää mieliämme ja piristää, siten emme ole syksyisesti aivan Vanakelttona (Crepis praemorsa), tai sitten nimenomaan olemme.
Romantikko voi lukea tämän illalla omalle Kevätlinnunsilmälleen (Chrysosplenium alternifolium) ja jos sattuu niin, että oma kulta on pahalla päällä ja aivan Ruostehappomarjana (Berberis vulgaris), tämän voi jättää lukematta.
Syksyisten vesien kylmettyä voi onkeen käydä Järvisätkin (Ranunculus peltatus). Ehkä tunnetuimpia Suomalaisia järvisätkimiä ovat Haukisätkin, Ahvensätkin ja vaikkapa Kuhasätkin. Järvisätkimiä tosin elää myös merissä, mutta silloin ne ovatkin Merisätkimiä, ajatellaanpa vaikkapa Merilohisätkintä, josta valmistetaan oivaa Merisuolaketta (Triglochin maritima).
Syyskalaan mennessä suositaan lämmintä kerrospukeutumista, ja kannattaa pitää Rentohaarikko päällä (Sagina procumbens), ettei kirpeä syysilma pure ja tule aivan Vilukko (Parnassia palustris). Päässä kannattaa pitää Puna-ailakki (Silene dioica), että näkyy maastossa, jos eksyy rantakoivikkoon. Jos kalaa ei tule, voi aina ottaa Peltohatikat (Spergula arvensis), ja pelailla kotona Herttakaksikkoa (Listera cordata), ilman mitään Harajuurta (Corallorhiza trifida).
Pullosaraan (Carex rostrata) ei kalassa kannata tarttua, eikä olla Maahumalassa (Glechoma hederacea), muutoin saattavat syysillat mennä Yövilkassa (Goodyera repens), ja saaliit jäädä vähäisiksi. Vesirutto (Elodea canadensis) ja muut kirosanat sekä huutaminen ovat kiellettyjä. Kalassa ei pidä muutenkaan pitää mitään Rantapalpakkoa (Sparganium emersum), etteivät kalat pelästy ja ui pois.
Seittitakiainen sotkee siimat
Jos harrastaa heittokalastusta täytyy valita oikea viehe, eli vita. Esimerkiksi Heinävita (Potamogeton gramineus) ei jää ruovikkoon, eikä tartu lumpeisiin rakenteestaan johtuen. Ahvenvitaan (Potamogeton perfoliatus) käy tietysti kiinni nimensä mukaisesti ahven. Muitakin vitoja on saatavina hyvin varustetuista kalastustarvikeliikkeistä.
Jos rannalla pitää käydä soutuvuoroista oikein Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica), on asenteissa vikaa. Kannattaa ennemmin ottaa itselleen vaikkapa Sarjarimpikin (Butomus umbellatus), jos sen vuoron ottamalla saa rauhan. Kaveriksi saattaa osua joskus oikea Isolimaska (Spirodela polyrhiza), ja kaikki menee oikeaksi Mukulaleinikiksi (Ranunculus ficaria).
Valittava Etelänarnikki (Arnica montana) on inhottava kalakaveri ja Seittitakiainen (Arctium tomentosum) puolestaan saa siimat aina yhteen vyyhtiin. Jälkeenpäin pidetään aina Ketomarunaa (Artemisia campestris) ja joillakin menee aina Isovesiherne (Utricularia vulgaris) nokkaan, ovat vieläpä oikeita Pehmeäpillikkeitä (Galeopsis ladanum).
Aikanaan täytyy Soikkoratamokin (Plantago media) päättää, ja astua takaisin Maaesikolle (Primula vulgaris) jossa odottaa Päivännouto (Helianthemum nummularium). Kotona kannattaakin vaihtaa kuivaa päälle, muutoin selkä on seuraavana päivänä oikea Viisisädetyräkki (Euphorpia helioscopia), eikä siihen auta sitten enää mikään kuin Lehtopalsami (Impatiens noli-tangere).
Mikäpä on mukavampaa, kuin lämmitellä oman Pehmytkurjenpolvensa (Geranium molle) kanssa, ja kertoilla muutamia kalajuttuja Ahopellavalleen (Linum catharticum). Rento-orakkona (Ononis repens) voi makailla takkatulen ääressä, ja ottaa naukuksi vaikkapa Rohtomesikän (Melilotus officinalis). Joten syyskalaan, Järvisätkimet ja Merisätkimet ovat toisarvoisia, kun saa olla luonnon keskellä ja ihailla vaikkapa Ulpukan kukkaa (Nuphar lutea).
