Lehtitilaukset
Mikä on parisuhteessa luovuttamista ja mikä rohkeutta jatkaa eteenpäin?
Ystävättäreni sai lapsensa nuorena. Nyt hän on teini-ikäisten poikien äiti, ja minä vaihdan vielä vaippoja. Hänellä, kuten monella muullakin, on ihmeellinen tapa ”lohduttaa” pienten lasten vanhempia lauseella ”pienet lapset, pienet ongelmat”. Onneksi vanhoille ystäville voi olla rehellinen ja sanoa mitä ajattelee.
- En halua kuulla enää kertaakaan sitä, että ongelmani ovat vain kasvamaan päin.
Näin pääsimmekin sopivan nopeasti takaisin alle kouluikäisten ongelmiin. Tai tarkemmin sanottuna heidän äitiensä murheisiin. Mustina päivinä olen joskus päättänyt murahtaa tyttärilleni: ”Ei teidän kannata mitään koulutusta hankkia. Tiskirättejä teistä kuitenkin tulee. Siivoatte, pyykkätte ja laitatte ruokaa miehelle ja lapsille. Uskokaa, se on varmasti hauskempaa ilman akateemista loppututkintoa.” Oikeastaan akateeminen loppututkinto ei ole tässä tärkeää. Tärkeää on itsesäälissä vellominen. Sen miettiminen, mihin oma elämä katosi.
Ystävättäreni päätti muutaman viinilasillisen rohkaisemana pelastaa iltani. Hän kertoi miehensä arvostaneen kovasti sitä, että hän hoiti kodin ja lapset heidän ollessaan pieniä. Oma rakkaus laitetaan sivuun, ja koska miehelle on kuitenkin oma perhe tärkein – osaa hän arvostaa vaimon työtä. Siinä rakkaus kasvaa ja säilyy kunnes vaippaikä on ohitettu.
- Mauri-kulta, sano nyt että sinä arvostit sitä että minä hoidin kaiken kotona.
Tässä vaiheessa minä puutun keskusteluun (vanhan ystävän oikeudella):
- Mauri-kulta, sano nyt, että sinulla ei ollut hajuakaan siitä mitä vaimosi teki kaikki pitkät päivät. Hänhän oli VAIN kotona sillä aikaa kun sinä teit pitkää päivää. Ja koska minä olen vanha ystävä, Mauri-kulta myönsi, että tunnelmat taisivat olla enemmän kallellaan jälkimmäiseen tulkintaan.
Mutta.
Myöhemmin hän on sen ymmärtänyt. Pariskunta vertasi elämäänsä pienten lasten kanssa korttipeliksi, jossa pakka on koko ajan sekaisin. Jossain vaiheessa kortit saavat oman järjestyksensä, mutta se kestää.
Seuraava pohdinnan aihe oli se, kumpi on luovuttamista. Pitäisikö miettiä omaa elämää miltä se näyttää kymmenen vuoden päästä. Haluanko asua tuon ihmisen kanssa, jonka kanssa minulla on yhteistä vain lapset? Mitä minun henkiselle kasvulleni tapahtuu? Millaisen parisuhteen kuvan annan lapsilleni? Ei kuulema voi. Pakka on vieläkin sekaisin.
Onko luovuttaminen sitä, että jatkaa? Onko luovuttaminen sitä, että eroaa? Ystävättäreni mielestä helpoin vaihtoehto on lähteä. Lopettaa peli. Jääminen vaatii rohkeutta ja kestävyyttä.
Yöllä kahden aikaan, muutama viinilasillinen myöhemmin, päädyimme yksimieliseen äänestystulokseen siitä, että alle kouluikäisten lasten vanhemmat eivät saa erota. Ainoa poikkeus tästä on henkinen tai fyysinen väkivalta.
