Lehtitilaukset
Onnellisia avioliitoja vielä on, vaikka vuosia on kertynyt useampi kymmen. Ovatko rakkaus ja anteeksianto tärkeimmät tekijät?
Nuoripari suunnittelee häitä. On seurusteltu toivottavasti riittävän pitkään, mutta osa pareista päättää suhteellisen lyhyenkin seurustelujakson jälkeen avioliitosta. Avioliitto on aina paras mahdollinen ratkaisu silloin kun ollaan varmoja, että halutaan viettää loppuelämä yhdessä. Tuleville lapsille se on myös turvallisuuden tyyssija.
Häät ovat varsinkin morsiamelle asia, jonka haluaa muistaa loppuelämänsä. Siihen liittyy ehkä päällimmäisenä hääpuku. Saada kerran elämässään pukeutua siihen unelmiensa valkoiseen, mielettömän kauniiseen pukuun. Vaikka vain yhdeksi päiväksi.
Häät tulevat monasti erittäin kalliiksi, riippuu siitä kunka täydelliset niistä halutaan.
Monilla on käsitys, että jos häät joiltain osin eivät vastaa odotusta, se vaikuttaa avio-onneen. Vielä voisi kuitenkin laskea kuinka kiva pesämuna häihin laitettu raha olisi, jos pitäisikin vain pienimuotoiset häät. Taatusti avio-onni ei kaadu siihen.
Polttarit ovat ennen häitä. Sitä päivää pidetään mahdollisuutena vielä perua, onhan vielä vapaa. Mitä vaan voi ja on tapahtunutkin polttaripäivänä/iltana.
Sitten koittaa hetki, kun astutaan alttarille.
Mitä pitää sisällään sana tahdon? Rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä. Se on oikeasti suurempi asia kuin silloin tulee ajatelleeksikaan. Luvataan elää toisen rinnalla, kunnes kuolema heidät erottaa.
Pappi sanoo sanat Jumalan kasvojen edessä. Aviopari tekee yhteisen vihkivalan. Lupauksen. Kaikki läsnä olevat toivovat heidän avioliittonsa onnistuvan ja heidän olevan onnellisia toisistaan koko yhteistaipaleen.
Ennen näin suurta lupausta jokaiselle parille tulisi pitää määrätynlainen avioliittokoulu. Tämä ei ollut vitsi. Kuka varmistaa, että he oikeasti tietävät mitä lupaavat? Siellä Jumalan kasvojen edessä.
Kun ollaan parikymppisiä, avioliittovuosia on edessä vaikkapa 40-60 vuotta. Ovatko he tulleet ajatelleeksi sitä? Toinen voi joutua onnettomuuteen parhaassa iässä. Vihkikaavassa ei mainita 'paitsi jos toinen teistä halvaantuu'. Vai voiko sen lukea jotenkin sieltä rivien välistä? Ei voi.
Uskollisuutta luvataan, mutta ihmisiä kun ollaan, heikkouksineen, jompikumpi voi hairahtua. Onko niin ehdoton tuomio, että se on kerrasta poikki? Vai onko anteeksiantamiselle sijaa? Niihin avioliitto vuosiin mahtuu paljon. Mahdollisesti myös uskottomuutta. Mutta jos silti on rakkautta, kannattaako heittää vuodet hukkaan ja erota?
Anteeksianto voi olla joskus niiin vaikeaa ja vaatii aikansa, mutta palkitsevaa, kun sitä vuosien päästä ajattelee. Vaikeudet myös yhdistävät ja vahvistavat liittoa. Ero on liian tuskallinen rangaistus, jos toiselta osapuolelta anteeksipyyntö on vilpitön. Jos hän vannoo rakkauttaan, eikä halua menettää puolisoaan, annatko tilaisuuden?
On tietysti muitakin asioita, esim. alkoholin käyttö, väkivaltaisuus ym. Niistäkin pitäisi selvitä ja päästä yli.
Pahimmissa tapauksissa voi asua vaikka erillään ilman avioeroa, antaa toiselle mahdollisuuden korjata asia. Ja jos hän halutessaan kuitenkin säilyttää avioliittonsa, tekee kaikkensa saadakseen perheensä taas luokseen, mahdollisuus olisi annettava.
Alkoholin väärinkäyttäjä hakee apua sieltä taholta missä siihen apua annetaan. Mikä tärkeintä, perhe, joka asuu erossa sen ajan, että tilanne korjautuu, on myös hänen tukenaan. Että hänellä on oman tervehtymisensä lisäksi myös perhe tallessa. On paljon asioita joita tulevien puolisoiden tulisi pohtia ennenkuin sitoutuu sanomalla tahdon. Tätä varten papin velvollisuuksiin kuuluisi ennen parin vihkimistä pitää määrätynlainen luento tms. missä käsiteltäisiin näitä asioita. Vammautuminen on yksi niin iso asia perheessä, jaksaako toinen olla rinnalla loputkin vuodet? Moni on lähtenyt lopullisesti.
Rakkaus on voimallinen kaikessa. Kaiken se kestää ja se tarkoittaa myös, että KAIKEN. Ajatelkaa nuoret parit ennen avioon menoa asiaa joka kantilta. Puhukaa. Anteeksiannolla tulee avioliittoon paljon lisää vuosia.
