Lehtitilaukset
Alizarin crimson, terre verte ja bleu de prusse. Käsittämättömiä nimiä. Tämä on kansantajuinen raportti öljyväreistä, niiden ominaisuuksista ja käytöstä.
Moni harrastaa öljyvärimaalausta, ja eikä turhaan, rauhoittavampaa harrastusta on vaikea keksiä. Värit saattavat tuottaa kuitenkin ongelmia. Ei kannata ostaa joka värisävyä jota kaupassa myydään, alkuun pääsee hyvin ostamalla valmiin väripakkauksen jossa on kaikki perusvärit.
Suosituimpia värimerkkejä ovat ehkä Rowney Georgian ja Winsor newton. Merkkejä tosin löytyy roppakaupalla. Venäläiset putkilot vuotavat aina, mutta väripigmentit ovat hyviä ja kestäviä. Putkilo kannattaa säilyttää pienessä minigrip-pussissa jos se vuotaa.
Keltainen väri on vaikeakäyttöinen, värisekoituksissa se muuttuu helposti vihreäksi, pigmenttikin on yleensä heikko. Alle jäävä tumma väri, tai hiilellä tehty luonnostelmakin kuultaa läpi ja muuttaa värin välittömästi vihertäväksi. Esimerkiksi greipin varjo on ongelmallinen, varjossa ei voi käyttää sinistä, ellei greippi ole vihreä. Varjo täytyykin taittaa varovasti oranssilla, okralla tai siennanruskealla. Jotkut maalauksenopettajat vihaavatkin keltaista.
Siennanruskea kuivuu ehkä nopeimmin, ja jos päälle suhauttaa lakkafiksatiivia, väri voi olla pintakuiva minuuteissa. Sekoituksiin tämä väri vaikuttaa samaan tapaan, kysymyksessä voi olla kemiallinen reaktio, koska väripigmentit ovat kemikaaleja. Lyijynvalkoinen, kadmiuminpunainen tai vaikkapa kromivihreä ja niin edelleen. Seepianruskea on pysymätön vanha ruskea väri. Jos sitä vielä myydään, ei kannata ostaa. Umbranruskea on tumma ja käyttökelpoinen väri.
Särestöniemen tervan musta
Vihreistä käyttökelpoisin on viridianinvihreä, se on arvokas väri sekoituksissa, vaikka putkilossa se on ohut ja peittämätön värinä. Vaalean vihreää myydään myös, ja se on huomattavasti peittävämpää. Sapenvihreä on lähes sammalen väristä, ja voikin siksi olla oiva väri metsäaiheissa, kuten maanvihreäkin.
Mustia on myös monia, esimerkiksi lampunmusta, joka on noesta tehty. Se on erittäin vahva pigmentti ja sekoituksissa, joita en kyllä suosittele, värjää erittäin voimakkaasti. Luumustaakin löytyy. Eräs vanha musta oli asfalttimusta jonka ikävä taipumus havaittiin vasta myöhemmin, se tulee maalauksen läpi, jos sitä on käytetty edes luonnostelussa.
Reidar Särestöniemi keksi käyttää tervamustaa, ja hänen maalauksistaan onkin todettu, etteivät ne pysy koossa pidempiä aikoja juuri yhteen sopimattomien värien vuoksi. Musta on monen mielestä turha väri, jonka käyttöä tulee harkita perusteellisesti.
Maavärit, sienna, umbra ja eri okrat, ovat vanhimpia värejä. Niitä on käytetty kalliomaalauksissa, ja onpa suomalaisista ladoista tuttu punamultakin. Näitä värejä on käytetty vuosisatoja isännän- ja renginkaapeissa, arkuissa ja huonekaluissa.
Alizariininpunainen on erittäin öljyinen, ja läpikuultava väri. Sitä tarvitaan kuitenkin mm. kylmien violettien sekoittamiseen. Kadmiuminpunainen ja sininen tuottaa lämpimämmän violetin.
Kadmiumista tehdään violetteja, punaisia, oransseja ja myös keltaisia värejä. Nämä ovat erittäin pysyviä värejä, ja ovatkin saaneet vankan aseman värien joukossa.
Sinisiä on lämpimiä ja kylmiä, taivaansininen on lämpimin ja ultramariini kylmin. Muita sinisiä ovat mm. koboltinsininen ja preussinsininen joka on erittäin tummaa putkilossa. Ilmakehän vaikutuksesta kaikki sinistyy mitä taaempana kohde on, ja kylmenee. Varoa täytyy liian lämmintä horisonttia.
Valkoisista väreistä vanhin on lyijynvalkoinen. Kerrotaan, että Gauguin aloitti maalarinuraansa eräässä laivassa korjailemalla juustokiekkojen värivirheitä lyijynvalkoisella. Moni sai myrkytyksen. Rinnalle on tullut titaaninvalkoinen ja sinkinvalkoinen. Eräs taideväärentäjä maalasi lyijynvalkoisella teoksiensa pohjaan aina: väärennös. Teoksen aitoutta tutkittiin myös röntgenlaitteella, ja silloin tämä pikku pila paljastui.
Nykyään värit ovat turvallisempia, vaikka lyijynvalkoista saa vieläkin varoa, mutta ennen oli olemassa erittäinkin myrkyllisiä värejä. Esimerkkinä keltainen pikriinihappokeltainen. Vanhoissa teoksissa, esimerkiksi Van Goghin maalauksissa, huono keltainen muuttuu vuosi vuodelta vihreämmäksi.
Vielä muutama vinkki
Pensselit ovat öljyvärimaalauksessa perinteisesti sianharjassiveltimiä. Moni pesee pensselinsä tärpätillä, ja saa päänsäryn. Pensseli kannattaakin pyyhkäisyn jälkeen pestä saippualla, koska maali on öljyinen. Nestesaippuaa kämmenelle, muutama pyöräytys pensselillä ja huuhtelu. Näin pensselin käyttöikäkin pitenee. Täysin kovettuneen pensselin voi elvyttää lipeällä, joka muuttaa kuivuneen öljyn saippuaksi, tosin harjas samalla pehmenee.
Varjoja taitetaan värin vastavärin ja sinisen sekoituksella, ja valkoista ansaa täytyy varoa. Jos kaikki värit taittaa valkoisella, syntyy harmaa teos joka erottuu heti joukosta.
Kannattaa opetella eri sekoituksia, vaikkapa erehdyksen ja onnistumisen kautta, niin maalauksista tulee värimaailman puolesta rikkaampia. Pakissa öljyvärit pysyvät hyvässä järjestyksessä.
