Sivusto on suunniteltu XHTML&CSS-yhteensopiville selaimille. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Siirry sisällön alkuun >

A-lehdet Lehtitilaukset Asiakaspalvelu Mainosta
 

Et ole kirjautuneena sisään

Kirjaudu / Rekisteröidy

Raportti suomenkielen lapsuksista

Teksti:
Julkaistu: 18.07.2007, 01:20


Suomenkieli on sydämeen käypää. Se kirvoittaa silmään kuin silmään joko surun tai ilon kyyneleet. Jos käytät kävelykeppiä, jonkun mielestä sinun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni. Sanontahirviöitä riittää, tässä muutama.

Pyöritä pyöritä pellavapäätä - tuttu osa laulun sanoituksesta. Mutta suomenkieli on kummallinen, sitä käyttämällä syntyy helposti kauheita (kauhistusta herättäviä) sanakäänteitä. Mitäpä miettii suomenkieltä opiskeleva Bulaari edellisestä sanoituksesta? Mieleen tulee psykopaatti, joka on vienyt joltakin pään, ja pyörittelee sitä riemuissaan. Hirveetä (hirvitystä herättävää).

Sananlaskut ovat käsittämättömiä. Olutpullon kuva, ja teksti: kunpa kaikki Suomen järvet ois, oli mahdotonta selittää tutulle kreikkalaismiehelle. Miksi järvien täytyisi olla viinaa, oli se viimeinen kysymys.

Lapsuksia syntyy helposti. Jos urheiluselostajan täytyy selostaa miten lippu nousee salkoon, ja voittaja kohottaa kätensä, selostaja sanoo: ja voittajan käsi kohoaa salkoon. Muitakin sanontahirviöitä syntyy sekoittamalla, yhdistämällä tai käyttämällä väärissä yhteyksissä erilaisia sanontoja.

Uhri hukkui pelastusköydestä riippumatta. Tietysti, jos uhri olisi roikkunut köyden päässä, olisi luultavasti pelastunut, köydestä riippuen. Miksei voida sanoa, että uhria yritettiin pelastaa pelastusköydellä, mutta yrityksistä huolimatta uhri hukkui. Tai pelastusvälineestä huolimatta? Ei käy sekään, silloinhan uhri olisi saattanut olla itsetuhoinen, eikä olisi huolinut köyttä.

Nyt on aika kantaa kortemme kekoon, ja puhaltaa samaan hiileen. Kyllä, yhteishenkeä täytyy olla, ainakin se on suotavaa. Mutta tämä kuulostaa siltä, että on eksytty korpeen, ja yritetään tehdä nuotiota, kun on kaaduttu kanootilla nurin. Ensin kerätään sytykkeitä, ja sen jälkeen alla olevan hehkuvan, ehkä tuluksen, avulla yritetään saada lämpöä hypotermiasta kärsiville.

Entäpä koska olemme samassa veneessä, täytyy puhaltaa yhteen hiileen. Nytpä ei olla vielä kaaduttu, ja yritetään tehdä nuotiota jo ennen veden varaan joutumista. Toivottavasti kysymyksessä ei ole lasikuituvene, myrkyllisten palokaasujen vuoksi. Puuvene voi palaa upoksiin, joten suosittelen alumiinivenettä. Alumiini tosin sulaa 600 asteessa, mutta vesi toisaalta jäähdyttää alapuolelta.

Ristikon täyttäminen on joskus kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Luulenpa, että kynää tarvittaisiin enemmän, ja ehkä ristikkokirjaa, neulaa on turha etsiskellä. Kuka muuten on hukannut sen pahuksen neulan joskus heinäsuopaan? Onko joku joskus ommellut jotakin sen päällä?

Puhe meni luihin ja ytimiin. En kommentoi. Puhe menee korvista sisään, ja tieto tietääkseni varastoituu aivoihin, eikä luihin tai niiden ytimiin. Paitsi jos pääkallo on se luu, ja aivot se ydin, silloin tämä olisi ymmärrettävämpää. Mutta kun tässä puhutaan monikossa, kysymyksessä on ehkä siamilaiskaksoset.

Erehdyin, mutta olen vain ihminen, lihaa ja verta. Miten niin? Tämä on joku puolustuspuhe, joka on valheellinen kaiken lisäksi. Ihminen? No jos joku puhuu, kysymyksessä on papukaija tai ihminen. Papukaija ei puolustele, ja jos osaisi ajatella vähän tarkemmin, puhuisi jotakin höyhenistä. Lihaa ja verta? Viittaus ruumiillisuuteen, mutta onhan ihmisessä nyt muitakin komponentteja.

Sain palkanalennuksen, mutta mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Aivan. Ensin saadaan palkkaa ja lauleskellaan iloisesti, mikä on työpaikalla kiellettyä, saadaan melkein potkut, ja sitten joku viheltää. Mikä? Tehtaan pillikö se sitten viheltää ja muistuttaa menetystä rahasta? Vai johtajako viheltelee, kun säästää rahaa?

Onneksi ilmestyy lehti nimeltä Kielikello, joka puolustaa suomenkieltä viimeiseen asti.

KOMMENTOI TÄTÄ RAPORTTIA

 

jimi 18.07 klo 15:14

Vedetään nyt yhtä köyttä, ettei uhri huku.

satu 18.07 klo 16:27

Hiljaisuus on kultaa kaikilla kielillä. Ja kuten entinen viisas - Baltasar Gracián - sanoi: "Ei saa olla rikkiviisas, tärkeämpää on olla viisas. Ken tietää enemmän kuin tarvitaan, taittaa pian kärkensä, sillä liian hieno terä yleensä katkeaa. Varmempi on selvä totuus. Hyvä on olla ymmärtäväinen, mutta ei suunsoittaja. Liiallinen järkeily lähentelee kiistaa. Parempi on hyvä, ytimekäs arvostelukyky, joka ei puhu ohi tarpeellisen."



Mainos