Lehtitilaukset
Tarina kertoo siitä, kuinka jännittyneenä odotin tulevia treffejäni. Treffit eivät olleet ihan tavalliset, vaan kohtauspaikkana oli Rooma.
Kauan odotettu lähtöaamu koitti viimein ja odottelin jo valmiina ystäväpariskuntaa, joka oli luvannut tarjota minulle kyydin lentokentälle. Jokin aika sitten oli selvinnyt, että olimme aivan sattumalta matkustamassa samalla lennolla. Matkan määränpäänä Rooma.
Lentokentälle saavuimme hyvissä ajoin ja eikä aikaakaan kun olimme selvinneet kaikista lentökenttämuodollisuuksista. Kiitos erään lentokentällä työskentelevän ystäväni, joka oli valmiiksi hoitanut chekkauksen lennolle, ja näin ollen meidän ei tarvinnut jonotella missään. Ystävieni mennessä nauttimaan aamupalaa kentän kahvioon, suunnistin minä kohti Taxfreeta. Suomalaista Fazerin suklaata ja salmiakkia. Sehän takuuvarma tuliainen, jos ei muuta keksi. Varmuuden vuoksi valitsin kuitenkin omia lempituotteitani, jos vaikka tuliaisten vastaanottaja ei niistä pitäisikään, niin voisinhan nauttia niistä siinä tapauksessa itse.
Lento lähti ihan ajallaan. Korvat lukossa nousussa kuten aina, mutta muutoin kaikki ok. Ainakin vielä hetkisen, sillä juoma- ja ruokatarjoilujen jälkeen oli aika mietiskellä asioita, ja siinä se oikeastaan iski: Olin todellakin matkalla Roomaan. Enkä pelkästään tutustumaan ns. ikuiseen kaupunkin vaan myöskin menossa treffeille.
Treffit Roomassa – sehän kuulostaa hienolta. Ja hienoahan se varmaan olisikin, mutta nyt alkoi pienoinen jännitys hiipiä päästä varpaisiin vatsasta puhumattakaan.
Ensinnäkin, kuinkahan hyvin tunnistaisin treffiseuralaiseni. Olimme kerran aiemmin tavanneet kaksi kuukautta sitten Helsingissä, jolloin vaihdoimme yhteystietoja. Sen jälkeen lähettäneet sähköpostiviestejä ja kerran puhuneet puhelimessa. Onneksi minulla sentään oli valokuva lompakossa, jota olin yrittänyt painaa tarkasti mieleeni.
Toiseksi, tilanteen jännittävyyttä ei suinkaan vähentänyt tieto siitä, että lentokentällä olisi tapaamistamme todistamassa kaksi muuta, minulle tuttua, mutta tilannetta ajatellen, ylimääräistä silmäparia, ystäväpariskunta, joka istui koneessa suoraan edessäni.
Pohdiskelin myös mahdollisia ongelmia seuralaiseni kanssa. Mitä jos emme tulisikaan toimeen keskenämme? Jos olisimme täysin erilaisia ja emme pitäisi juuri mistään samoista asioista. No, jos en jostain syystä pystyisi nauttimaan seurasta, niin jäisihän minulle aina ihanaan, historiaa täynnä olevaan, Roomaan tutustuminen. Siksihän olin sen treffipaikaksi valinnutkin.
Kuitenkin, mitä pidemmälle lentomme eteni, sitä hermostuneemmaksi tunsin itseni. Muutenkin herkkä vatsani alkoi myös reagoimaan tilanteeseen, mikä taas hermostutti minua entisestään ja huomasin huokailevani välillä ääneen.
Vihdoin, reilun kolmen tunnin hermoja repivän odottelun jälkeen, kone laskeutui Rooman Fiumicinon lentokentälle. Koneesta ulos ensimmäisten matkustajien joukossa, juoksujalkaa naistenhuoneeseen ja pikaisesti matkatavarahihnan luo odottamaan. Toiveenani oli matkalaukun nopea saaminen, mutta näinhän ei tietenkään käynyt, vaan siinä saikin odotella harvinaisen kauan. Mietin, että treffiseuralaiseni mahtaa ihmetellä, missä oikein viivyn, sillä lentomme saapui ihan ajallaan ja minua ei kuitenkaan kuulu. Pikaisesti näppäilin hänelle sms-viestin, jossa kerroin olevani jo kentällä, mutta odottelevani edelleen laukkuani. Jälkeenpäin minulle selvisi, että hän ei edes huomannut lähettämääni viestiä. Mahtoi olla yhtä jännittynyt tulevasta tapaamisestamme kuin minä.
Kun matkatavarahihnalle alkoi ilmestyä laukkuja lennoltamme, putkahti minun laukkuni ensimmäisten joukossa. Toivotin pikaisesti “hyvät lomat” ystäväpariskunnalle ja kiiruhdin nopeasti pois paikalta ajatuksenani ehtiä pois heidän kenties uteliaiden katseiden ulottuvuudelta. Olin viimenkin valmis kohtaamaan treffikumppanini.
Vapisevin jaloin kuljin pitkin vihreää linjaa, ovesta ulos ja saavuin odotushalliin. Pikainen silmäys joka suuntaan kävellessäni eteenpäin hallissa. Ja vihdoin tunnistin ihmisjoukon seasta kuvasta tutut nauravat kasvot. Myös mies tunnisti heti joko minut tai tuntomerkiksi antamani pinkin matkalaukkuni. Joka tapauksessa olin löytänyt seuralaiseni ongelmitta ja viiden päivän pituiset treffini Roomassa saattoivat alkaa.
P.s. Kiinnostuneille tiedoksi vielä seuraava: Treffit sujuivat oikein mukavasti. Seuralaiseni oli mukava, seurallinen ja oikea gentleman Sveitsistä. Myös Rooman ja Vatikaanin tunnetuimmat sekä vähemmän tunnetutkin nähtävyydet tuli katsastettua aika tarkkaan. Lisäksi sää oli aivan upea koko matkan ajan n. +30 ja pilvetön taivas. Eipä sitä juuri enempää olisi voinut toivoa.
