Lehtitilaukset
Raportti kertoo kansan suussa kulkeneita tarinoita legendaalisesta silmänkääntäjästä ja kepposten tekijää Kuikka-Koposesta.
Tarinoita on kertonut minulle isäni 1800-luvulla Rantasalmella syntynyt Albin Tolvanen. Siitä on aikaa kuusi-seitsemänkymmentä vuotta. Kuikka-Koponen liikkui kai eniten Savon puolessa. Hänestä jäi kansan suuhun tarinoita kuuluisana silmänkääntäjänä ja kepposten tekijänä. Tässä kertomuksessa tuon esille ne tarinat, mitä muistan.
Talon pihassa oli pitkä pyöreä pölkky. Koponen lupasi talon väelle kulkea pölkyn läpi. Hän meni myös toisesta päästä sisään. Talonväki odotti milloin miehen pää tulee toisesta päästä pölkkyä ulos. Sattui paikalle ajamaan naapurin isäntä heinäkuorman kanssa. Hän pysähtyi ihmettelemään.
- Mitä talon väki pölkkyä niin kiinnostuneena katselee?
- Odotetaan milloin Koponen tulee pölkyn sisästä ulos. Hän meni äsken sisään.
- Tuossahan tuo pölkyn vieressä matelee.
Silloin Koponen huusi:
- Hei mies, heinäkuormasi on tulessa!
Mies iski kiireellä aisat kirveellä poikki, ettei hevonen pala. Eihän mitään tulipaloa ollut.
Kerran Kuikka-Koponen meni erään isännän hevosen suuhun. Isäntä odotteli Koposen tuloa ulos peräaukosta, pidellen häntää ylhäällä. Miestä ei alkanut kuulua ulos, niin isäntä hermostui. Aika menee hukkaan. Hän otti käteensä kirveen, jolla iskee Koposta otsaan, kun pää ilmestyy peräaukosta. Siihen ajoi sitten hevosella toinen isäntä ja kysyi:
- Mitä sinä sitä hevosen takapuolta vahdit?
- Kuikka-Koposen perkele meni hevosen suusta sisään. Eikä tule ulos.
- Johan se tuli minua vastaan kahden kilometrin päässä, vastasi isäntä.
Kerran miesporukka aikoi antaa Kuikka-Koposelle selkään. Koponen otti pään irti itseltään. Laittoi kannon päälle ja sanoi:
- Laitan tuon pään turvaan, ettei siihen satu.
Miehiltä jäi Koponen pieksämättä.
Koposesta oli tullut poliiseille pidätysmääräys. He tulivat miestä pidättämään. Käsiä ja jalkoja ilmestyi niin paljon, etteivät poliisit tienneet mihin raudat laittaisivat. Kuikka-Koponen jäi pidättämättä.
Yhdestä talosta Koponen kysyi ruokaa. Emäntä kielsi, ettei ole syömistä itsellekään. Koponen lupasi onkia läheisetä lammesta keittokalat. Talonväen mielestä lammessa ei ollut kaloja yhtään sinttiä. Kohta Koponen tuli kantaen kantaen emännän ihmeeksi kahta komeata haukea. Emäntä keitti kaloista keiton. Talonväki alkoi aterioita. Siihen tuli naapurin isäntä kylään ja kävi ihmettelemään:
- Eikö teillä enää ole varaa muuhun syömiseen kuin kaislakeittoon.
- Sen takiakos tämä ei oikein hyvältä maistu.
Koponen hävisi kiireesti ovesta ulos.
Siihen aikaan kiertelivät myös romanit paikkakuntia talosta taloon. Heille Koponen teki usein kolttosiaan. Kerran taloon tuli viisi hevoskuormallista romaneja. Emäntä oli yksin kotona, ja mietti miten saisi romaanit lähtemään pois. Hän kurkisti ikkunasta tielle ja sanoi:
- Kuikka-Koponen lupasi tulla tänään käymään. Missähän se oikein viipyy.
Romanit poistuivat kiireesti talosta.
Kerran Koponen huomasi, että romanit yrittävät pettää yhtä isäntää hevoskaupassa. Mies meni paikalle, katseli hevosen hampaita ja sanoi:
- Onpa siinä hyvä hevonen.
Romanit huomasivat, että tästä he saavat hyvän petettävän ostajan. Kaupat tehtiin nopeasti, ja Koponen häipyi hevosen kanssa paikalta. Kohta romaanit huomasivat saaneensa maksuksi vanhoja almanakan lehtiä. Kuikka-Koponen jäi tupaan kahdestaan romanimiehen kanssa. Koponen kävi pissimään lattialle sanoen:
- En viitsi lähteä ulos.
Vettä tuli ja tuli. Viimein romanimies kiipesi uunin päälle turvaan. Vesi alkoi nousta jo uunin päällekin. Romani hihkaisi:
- Hei. Osaan minä uidakin.
Hän hyppäsi alas uunilta ja tuli alas lattialle. Eihän tuvassa mitään vettä ollut.
