Lehtitilaukset
Yhteiskunnan avainalojen toimivuudesta ja tulevaisuudesta.
Nykyisin vannotaan kilpailun nimeen. Melkeinpä kaikissa mahdollisissa asioissa. Onko se autuaalliseksi tekevä voima? Samaten vannotaan markkinatalouden ihanuuteen. Useinkaan ei mainita markkinatalouden olevan mitä raainta kapitalismia juuri nykyisin. Omistuksen ulkonäkö on jonkin verran muuttunut.
Emme enää tunnista tahoa, jolle teemme töitä tai kuka palkkamme maksaa. Emme tunnista yhteiskunnan taloudellisen vallan käyttäjää. Emmekä tunnista, kuka rahojamme pankkien kierrossa käyttää ja mihin. Ovatko rahat ja vakuutukset turvassa? Saammeko turvallisesti ja taatusti kaikki peruspalvelut ja tarpeemme tyydytetyksi jatkossa? Pystyykö markkinakapitalismi turvaamaan kaiken tuon? Minkä haasteen maailman laajuinen toiminta noihin kysymyksiin antaa?
Miksei olla varauduttu tulevaisuuteen avainalojen osalta? Jos meillä tai laajemmin syntyy kriisi voiko kaikki toiminnot olla edelleen saatavilla. Miten rahoitus toimii? Entä energianhuolto? Puhumattakaan tärkeimmästä: ruokahuollosta ja infrastruktuurista. Markkinavoimien omistuksessa olevat alat eivät takuulla siihen kykene. Eivätkä välttämättä haluakaan vaan pakenevat noiden voimien kannalta turvallisemmille vesille. Kuten työpaikat Aasiaan.
Vanhoista virheistä maksetaan yhä
Yhteiskunnassa olisi nyt syytä paneutua avainalojen toimivuuteen. Mikäli niiden kaikkien annetaan luisua yksityisiin käsiin olemme hukassa. Jos syntyy kansainvälinen rahoituskriisi, mikä taho pelastaa meidät? Onko se jälleen valtio, joka pelastaa yksityisen pääoman lopulliselta tuholta, kuten tehtiin Esko Ahon ja Iiro Viinasen johdolla 90- luvun aikana. Käteen jäi suunnaton valtion velka jonka me veronmaksajat jouduimme ja joudumme edelleenkin maksamaan. Kärsimme tuosta hölmöilystä vieläkin. Tokihan siitä palkintojakin jaettiin. Aholle hyvä virka ja pääomalle mammonaa.
Miksi rahoituksen hallinta on yhteiskunnan päätäntävallan ulkopuolella? Tietoliikenteestä päättää markkinat tuotto-odotusten mukaan. Sama koskee energian saatavuutta. Eikä meidän elintarvikehuoltokaan ole varmuudella taattu. Kaikkea hallitsee kapitaali. Me muut vain odotamme, että sattuisimme saamaan jyviä.
Eikö olisi jo aika keskusteluun avainalojen toimivuudesta? Eikös avainalojen tulisi olla yhteiskunnan vahvassa kontrollissa? Juuri niiden alojen, jotka ratkaisevasti vaikuttavat meidän jokaisen jokapäiväiseen elämään. Ei saa olla mahdollistamatta myöskään yhteistä, yhteiskunnallista omistusta juuri noilla aloilla. Nykyisellä tiellä ja omistustavalla ajaudumme herkästi kriisiin jos toiseenkin – etenkin kriisin kohdalle sattuessa.
