Sivusto on suunniteltu XHTML&CSS-yhteensopiville selaimille. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Siirry sisällön alkuun >

A-lehdet Lehtitilaukset Asiakaspalvelu Mainosta
 

Et ole kirjautuneena sisään

Kirjaudu / Rekisteröidy

Tahto rautainen vie läpi harmaan kallion

Teksti: M.U.Kelo
Julkaistu: 24.07.2007, 10:35


Raportti kertoo eläkeläis pariskunnasta, jotka rakensivat omakotitalon 80-luvulla. Korot ja verot nousivat huimasti sen jälkeen. He keräsivät sisukkaasti marjoja ja sieniä, joiden avulla he selvisivät monien vaikeuksien kautta talon lainoista ja koroista.

Niinä vuosina pankki vei monen rakentajan talon. Tämä tarina on tosi, mutta nimet on vaihdettu. Raportti on tehty heidän luvallaan.

Elettiin 1980-lukua. Valtoset olivat uudestaan avioituneet yli 50 vuoden iässä. Kummallakin oli takana epäonnistunut avioliitto. Ilmari oli eläkkeellä. He asuivat Annelin työsuhdeasunnossa. Edessä olisi Annelin eläkkeelle jäätyä asunnon vaihto. Omistusasunnon ainoa vaihtoehto olisi rakentaa omakotitalo. Lainan saanti muuhun asuntoon olisi mahdoton. He laskivat, että korot olivat pysyneet vuosikymmenet vakaina. Aravalaina auttaisi alkuun. Veroja ei tarvitsisi paljon maksaa pienistä eläkkeistä korkovähennysten asiosta. Myös laskettiin marjankeruun varaan. Puolukat olivat hyvässä hinnassa. He eivät silloin arvanneet, mitä vaikeuksia heillä on edessä.

Anneli teki viikonloput ylitöitä tehtaalla. Ilmari keräsi syksyt puolukoita. Näin saatiin pankkiin pesämuna, jonka avulla järjestyi ensisijaislaina.

Niin nousi perillisten talkooavun turvin Valtosille omakotitalo. Anneli sai mustalaisnaisen aikoinaan ennustaman punaisen mökin. Tuli ensimäinen romahdus. Puolukan hinta laski yli puolella. Oli pakko käydä puhdistamaan ja markkinoimaan marjat itse. Työ koveni ja työpäivät pitenivät.

Seuraavaksi Ilmari loukkasi metsänsä polvensa. Sitä ei paremmin tutkittu. Metsässä liikkuminen kävi vain vahvojen särkylääkkeiden avulla. Anneli jäi eläkkeelle. Tulot pienenivät, mutta voitiin liikkua yhdessä metsässä. Jatkuvasti kallistuva bensiini lisäsi ajokuluja. Sitten hajosi vanha auto. Oli hankittava uusi. Halvinkin malli lisäsi velkaa.

Pariskunta kävi keräämään kaikkea, mitä metsästä löytyi. Keväällä alotettiin korvasienistä ja lopetettiin lokakuun lopulla karpaloihin. Heidän keruualueensa ulottui seitsemään pitäjään.

Seuraavaksi korot nousivat pilviin. Heti sen jälkeen poistettiin verotukseta korkovähennys. Se nosti heidän veroaan kuukaudessa 500 mk. Tämä ei vielä riittänyt. Seuraava hallitus ruksasi eläkeläisten verovähennystä. Jälleen nousivat verot toisen 500 mk kuukaudessa. Nyt piti talvella tehdä uutta lainaa, jolla maksettiin normaalilainoja. Kesällä piti vain kiristää tahtia. Työpäivät venyivät jopa kuusitoistatuntisiksi.

Annelin selkään tuli marjoja puhdistaessa outo ja kova ajottainen kipu. Lääkärit eivät saaneet selville, mistä se johtuu. Ilmari loukkasi toisen polvensa. Nyt siihen eivät auttaneet edes särkylääkkeet. Kävellessä tuntui kovaa kipua. Nyt polvet kuvattiin. Lääkärit totesivat, että se on vain rasittunut, kun toisessa polvessa on kova kuluma. Yksi ortopedia sanoi: "Ne on niin huonot polvet. Niille ei voi tehdä mitään. Tekoniveliä ei laiteta jos ihminen pystyy kävelemään kepin ja särkylääkkeiden avulla puoli kilometriä."

Marjankeruuta he eivät lopettaneet. Ilmari keräsi marjoja sen voimalla, kun jatkuvasti metsässä kiroili politiikkoja, kasinopelureita ja pankinjohtajia. He päättivät, että alla Pohjantähden lannistuta ei. Seuraavana talvena Ilmarin polvi kuitenkin tähystettiin ja kierukka poistettiin. Nyt hän pystyi kävelemään taas särkylääkkeiden avulla. Niitä meni marjavuosina kymmeniätuhansia kappaleita.

Nyt he ovat asuneet muutamia vuosia velattomassa talossa. Takana on myös hurjat marjavuodet. He ansaitsivat metsästä suunnilleen sen verran, mitä oli lainaa taloon muutettaessa. Voidaanko sanoa, että he maksoivat talon marjoilla ja sienillä. Korot jäivät sitten eläkkeistä maksettaviksi. Pieneläkeläisiä koskevan veromokan korjasi sitten seuraava hallitus. Silti pienituloiset maksavat suuria veroja verrattuina suurtuloisiin.

Marjavuosien jälkeen on Valtosille vaihdettu polviin tekonivelet. Annelin selkäkipuun ei ole löytynyt apua. Monet muut sairasmenot tekevät pieniin eläkkeisiin suuren loven. Ei eläkkeillä paljon reissailla ulkomailla, eikä juhlita ja nautita hoidoista kotimaan kylpylöissä. Sen Valtoset sanoivat lopuksi yhteen ääneen: "Leipää on ollut syödä joka päivä. Eikä olla tarvittu apua sosiaaliluukulta."

KOMMENTOI TÄTÄ RAPORTTIA

 

Tauno 24.07 klo 17:42

Aikamoinen tositarina. Marjamiehet ja -naiset ovat ahkeraa porukkaa. Tulo on ymmärtääkseni verotonta, silloin ei kannatakaan jättää turhaan marjoja metsään.

Hatunnosto 20.11 klo 08:40

Wau..!

reppumies 20.03 klo 04:23

Niin se postiiviisella luontella saa jotian aikaa, vaikka pyrokraattiset kelemi paukapäät onkin jos missä hallitusissa,pankeissa, ja jopa marjametsessä.Pesuksille ne saavat ja tietävätkin että syvältä on ja semmoista viisss, vittu kurpä pliiiss tähhh :)))



Mainos