Lehtitilaukset
Porojen ravinnosta on ollut paljon tarinoita. Ylilaiduntaminen on käytännöllisestikatsoen hävittänyt jäkäliköt. Nyt porot kaivavat mm. metsälauhaa hangen alta. Vai olisiko sittenkin muukin mahdollisuus?
Pitäisikö poroa jalostaa kirahvinkaulaiseksi?
Greenpeacen (Gp) Liimatainen haastaa tiedoillaan Lapin metsäammattilaiset mittelöön maastontuntemisesta. Lapin palkisen isännät liittyvät ilolla myötäjuoksijoiksi. Edellisellä on tavoitteenaan julkisuus ja se tuntuu Gp:n porukoilta onnistuvan missä vain. Porojen ruoka on luonnollisesti poromiesten huolena. Mistähän ne porot muuten nykyään eineensä etsivät?
Olen kulkenut Keski-Lapin kairoissa 30 vuotta. Sinä aikana on tullut havainnoitua luonnon ilmiöitä perusteellisesti. Ammattini vuoksi kiinnostukseni on kohdistunut paljolti kiviin, mutta siinä ei ole jäänyt kokonaisuus huomiotta. Puut ja aluskasvillisuus saavat kasvuravinteensa maaperästä. Maaperän koostumus on peräisin kallioperästä. Missä on tummia tai karbonaattisia kivilajeja, siellä on myös maaperä ravinteisinta. Mitä ravinteisempi maaperä, sitä rehevämpi kasvillisuus.
Jäkälät ja sammalet eivät ota ravinteitaan suoraan maasta. Eivätkä myöskään kilpaile siemenkasvien kanssa kasvupaikoista. Ne vaativat valoa ja ilmaa. Jäkälää pidetään poron varsinaisena ravintona. Nykyisin jäkäliköt ovat poron ruokamailla mustana. Niiden uudelleen kasvamiseen ei liene nykyisellään mahdollisuuksia. Esimerkkinä tästä ovat laajat, entiset jäkälämaat Lokan tekoaltaan ja nelostien välisellä alueella Ruosselän ja Rieskaskaman maastossa. Siellä porot ovat talvisin yrittäneet kaivaa jäkälää esille sillä tuloksella, että männyn taimet ovat siellä suurelta osin tuhoutuneet muuten niin männyn kasvulle soveliailla karkearakeisilla mailla. Hakatuille ja äestetyille alueille on yritetty istuttaa mäntyä, mutta menestys ei ole männyn suhteen hyvä. Sen sijaan metsälauha on vallannut tyhjät paikat. Metsälauhalla on ikivihreä lehdistö ja se on nykyään porojen kaivamisen kohteena. Paljon puhuttu poron kevättalven muona luppo on jo niin korkealla, että sen tavoittaminen metrisenkin hangen päältä vaatisi porolta ainakin metriä nykyistä pitemmän kaulan. Siitä tuli viime aikaisia asiantuntija lausuntoja lukiessani mieleen, että poroa pitäisi jalostaa kirahvin suuntaan.
Luppo eli naava on puiden oksilla ja rungoilla hitaasti kasvava epifyytti. Se saa ravinteensa pääosin ilmasta. Siitä syystä sitä on käytetty saastemittarina. Ilman saasteet puhdistavat puut naavasta. Keski-Lapin metsissä on runsaasti luppoa, koska sinne eivät saastuttavat tuulet ole ulottuneet. Esimerkkinä olkoon Ruosselän eteläpuolinen kuusikko, missä näkyy useita kymmeniä senttejä pitkää partaa puissa. Parhaat parrat näyttävät sijoittuvan kasvunsa loppuun päässeihin puihin. Luppo on kuitenkin nykyään liian ylhäällä, porojen saavuttamattomissa.
Tietenkin kevät tuulet saattavat irrottaa joitain luppotupsuja, mutta niillä ei lie todellista merkitystä poron ravintona. Ainakaan poromiehet eivät tunnu lupon merkitykseen luottavan, koska kuskaavat heinää metsään porojen ravinnoksi. Siis lyhyenä yhteenvetona ehdotan, että paliskunnat ja maanomistajat neuvotelkoot erikoisten lupposavottojen järjestämisestä. Luppopuiden kaataminen hangelle antaisi poroille elinvoimaa. Maanomistaja voisi korjata puut talteen sitten myöhemmin keväällä.
Eelis Pulkkinen, filosofian lisensiaatti
Raanujärvi
