Lehtitilaukset
Ehdotuksia työllisyyden parantamiseksi.
Ihmisten toimeentulo ei edelleenkään näytä olevan suuri kysymys. Näennäisesti asiasta keskustellaan eri tahoilla. Aidot, uudet toimenpiteet kuitenkin puuttuvat. Todetaan ylimalkaisesti, että työ on paras toimeentulon kohentaja. Niin on. Työstä tulee kuitenkin saada sellainen palkka, jolla tullaan toimeen.
Meillä on edelleen paljon työttömiä. Ihannetila olisi, ettei olisi työttömyyttä lainkaan. Kuitenkin meillä olisi mahdollista poistaa tuo ihmisiä eriarvoistava tilanne. Kysymys kuuluu, halutaanko sitä todella?
On jo vuosia puhuttu työn jakamisesta. Nykytuotannolla ja kansantuotteella se olisi helposti tehtävissä. Lyhennetään työaikaa vaikkapa keskimääräiseksi kuuden tunnin päivittäiseksi työajaksi. Eikö tuolloin ole itsestään selvää, että se tuo monille aloille lisävuoroja, auttaa monia jaksamaan paremmin työssään jne. Näyttää siltä, että suurimpia jarruja asiassa ovat etenkin työnantajat. Työnantajaliitoissa ei lämmetä työllisyyden lisäämiseen mainitulla tavalla.
Yhtiöiden omistussuhteet suosivat keinottelua
Mielenkiintoinen ajatus olisi niputtaa nykyiset tulonsiirrot kokonaisuudeksi, joilla maksettaisiin ihmiset töihin. Työttömyysturva, toimeentulotuki ja erilaiset työllistämisprojekteihin huiskastut suuret rahasummat. Meillä on lukematon määrä erilaisia projekteja, joissa työllistetään joku päälliköksi määräajaksi. Harvassa ovat projektit, jotka tuovat jatkuvaa työtä useammalle henkilölle. Tehdään ikäänkuin projekteja projektin takia. Varmasti löytyy muitakin rahoja, joita tuollaiseen tarkoitukseen voitaisiin siirtää. Kunnollinen palkkatyöhän olisi oivaa sosiaaliturvaa.
Päättävien elimienkin taholta purnataan kuinka yhtiöt siirtävät tuotantoaan muualle, halvemman työvoiman maihin. Olisiko niin, että noiden yhtiöiden omistussuhteet ja omistustapa suosii tuon kaltaista keinottelua? Kannattaisiko pohtia, jotta helpotettaisiin osuuskuntaan perustuvien yritysten syntymistä. Jokainen omistaisi samankokoisen siivun ja jokainen osakas osallistuisi työhön omalla panoksellaan. Palkkakakku, tuotos, jaettaisiin sovitussa suhteessa. Pelisäännöt rakennettaisiin jo perustamisen yhteydessä. Varsinaisia pääomasijoittajia tuollaisessa yrityksessä ei olisi. Kaikesta sovittaisiin osuustoiminnan hengessä. Myös osuuskunnasta erottaminen määriteltäisiin jo säännöissä, missä tilanteessa sellainen olisi mahdollista. Toki oma-aloitteisesti voisi erotakin. Tällaisessa osuuskunnassa ei tarvitsisi maksaa osinkoja ulkopuolisille sijoittajille, jotka eivät varsinaiseen tulokseen ole vaikuttaneet työtä tekemällä.
Toivoisin kovasti jotta herrat ja rouvat kansanedustajatkin alkaisivat pohtimaan näitä asioita, jopa ääneen ja julkisesti. Onko heillä siihen kykyä?
