Lehtitilaukset
Oletko unohtanut jo kideradion? Entä BC557 ja BC547 -transistorityypit. Tai OA90 -diodi? Omassa nuoruudessani harrastettiin joukolla elektroniikkaa. Vähän käämilankaa, kidekuuloke, ilmaisindiodi ja maatto vesipatteriin. Hyvin kuului vaikka kanavat seilasivatkin.
Rakensin ensimmäisen kahden transistorin vastaanottimen laudalle, johon oli hakattu nauloja. Naulojen päihin juotin komponentit. Ensimmäinen Ula-radio syntyi suhteellisen vaivattomasti.
Putkiradiotakin haaveiltiin, mutta virtalähde teki tenän. Paristoja olisi pitänyt juottaa yhteen paristopatteriksi tai ostaa tai käämiä muuntaja. Hehkuparistot jäivät haaveeksi. Pelkät putketkin olisivat olleet jo silloin vaikeita hankkia. Isän vanha keksintökirja kului kuitenkin käsissä.
Jossain vaiheessa isä tuli mukaan harrastukseen sen verran, että sain kokoa se itse -sarjan . Alusta johon kytkentäkaavioiden perusteella saattoi koota vaikkapa saderopinaa tuottavan kojeen.
Osia piti saada, ja rahaa ei aina ollut. Onneksi oli kaatopaikka, josta sai aina purkuosia. Muutama ehjä putkiradiokin kannettiin sieltä pois aarteena. Ja televisiot rikki posautettuamme piirilevyt kiskottiin irti. DX-kuunteluakin kokeiltiin, ja saatiin muutamia harvinaisempiakin asemia kuulumaan. Mitään todistuksia ei kylläkään kerätty.
Jossakin vaiheessa elektroniikkafirma, en muista mikä, myi löytölaatikoita kiloluokissa. Ostin muistaakseni kahden kilon laatikon, ja riemu oli rajaton. Siitäpä riitti ystävillekin jokunen osa.
Kehittävä harrastus
Kerran sattui kommellus, kun ystävälläni oli oli viallinen putkitelevisio. Kaverin eno oli televisionkorjaaja, ja viasta mainittiin enollekin. Kului muutama viikko, ja raahasimme television eräälle jyrkänteelle, ja lopun varmasti jo arvaattekin. No, sitten eno tuli käymään, ja kädessä oli tietysti se putki jonka vaihtamalla televisio taas toimisi. Nolo juttu.
Myöhemmin Turussa kävin Olavin tuonnissa, hankkimassa osia kun harrastus oli jäänyt elämään. Rakentelin äänigeneraattoreita, ja ferrikloridissa syövytin nättejä piirilevyjä. Liikkeessä oli kaikki mitä tarvitsin ja vielä vähän muutakin.
Elektroniikan harrastaminen on kehittävää, usein oli itse suunniteltava piirikaavion perusteella kytkentälevy. Sehän on tavallaan peilikuva itse kaaviolle, hahmottaminen oli koetuksella. Mainio harrastus. Myöhemmin rupesin rakentelemaan tietokoneita valmiista osista, kun elektroniikka oli tuttua.
Harrastus ei varmastikaan ole kuollut, ja isät osaavat varmasti nuoruusvuosiltaan yhtä ja toista. Miksei pojalleen tai tytölleen voisi opettaa jotakin niin mainiota kuin elektroniikan harrastus. Suuremmilla paikkakunnilla on liikkeitä, ja alkuun pääsee 25W:n kolvilla, tinalla ja valmiilla rakennussarjalla.
