Muutama viikko sitten kirjoitin tuntojani painon pudottamisesta otsikolla liika on aina liikaa. Nyt on jatko-osan aika.
Helppoa ei ole ollut. Ensin paino lähti laskuun ja koin siitä mielihyvää. Sitten tuli pysähdys. Ja sitä myöten pettymys. Mitään ei tapahtunut.
Olin vähentänyt syömistäni ja muuttanut sitä terveellisempään suuntaan. Silti ei mitään. En kuitenkaan aio antaa periksi. Sisulla vain eteenpäin. Kyllä se kiitos vielä lopussa seisoo.
Näin yritän valaa uskoa itseeni ja kaikkiin kanssani samassa tilanteessa oleviin. Pitkäjänteisyyttä tämä vaatii. Tuloksia ei tule niin kuin ennen.
Jotenkin minusta on tuntunut, että ruoka- ja karkkimainokset ovat lisääntyneet televisiossa. Tai sitten niihin vain kiinnittää enemmän huomiota. Voin melkein tuntea suklaan maun suussani, kun katselen mainoksia. Silloin tällöin suon itselleni pienen nautinnon jäätelön muodossa.
Luja usko kevyempään huomiseen ajaa minua eteenpäin. Tsemppiä, kanssasisareni ja -veljeni!












