Auschwitz - pakollinen pysähtyminen

Autoillessamme itäisessä Keski- Euroopassa meille historiaa harrastaville oli selvää, että ihmiskunnan historian ehkäpä surullisimpaan muistomerkkiin, Auschwitziin, olisi käytävä tutustumassa. Kokemus oli ajatuksia herättävä, mutta ei ehkä aivan sitä mitä odotin.

Pohjustimme Auschwitzin vierailuamme kiertelemällä Krakovan juutalaiskorttelia, Kazimierziä. Meidän kaltaisille tavallisille suomalaisille kokemus oli tietysti mielenkiintoinen, emmehän me juuri olleet aikaisemmin tutustuneet juutalaisiin muuten kuin kirjojen ja tv- dokumenttien kautta.

Koska sää oli paahtavan kuuma, istahtadimme erään pubin terassille. Suomalaisuutemme kiinnosti kovasti pubin nuoria työntekijöitä ja kuten muuallakin Euroopassa, Suomi tunnetaan myös Krakovan juutalaiskorttelissa metallimusiikin maana.

Muutaman vilvoittavan oluen jälkeen ja seurattuamme tovin juutalaiskorttelin elämänmenoa jatkoimme matkaamme kuljeskellen pitkin paljon nähneitä katuja, kunnes helteen pakottamina päätimme vierailla paikallisessa kirjakaupassa. Sieltä löysinkin mielenkiintoisen kirjan muinaisista juoruista ja uskomuksista, jotka ovat kautta aikojen antaneet lisäpontta juutalaisvainoihin.

Kazimierz-tourneemme päätteeksi vierailimme museossa, jossa oli upea valokuvanäyttely Puolan juutalaisuuden historiasta ja nykytilasta. Valokuvaaja Chris Schwarz ja professori Jonathan Webber olivat kiertäneet vuosia ympäri Puolan maaseutua ja tallentaneet tuhottua Puolan juutalaisten perintöä.

Miehet olivat saaneet ikuistettua kuviin ja teksteihin tarinoita ihmisistä ja rakennuksista, joita aika ja ilmiöt olivat koetelleet rankalla kädellä. Mitä natsit eivät saaneet tuhottua, sen rapisti sosialismi. Minulla meinasi sydän pysähtyä katsellessani tuhottuja synagogia ja talojen rappusiksi muunnettuja juutalaisten hautakiviä. Aivan kuin olisi katsellut Markus Lehtipuun Karjalan tragedia -kirjan kuvia.Kuitenkin sykähdyttävimpiä olivat kuvat ja kertomukset niistä ihan tavallisista puolalaisista siviilihenkilöistä, jotka toisen maailmansodan aikana omaa turvallisuuttaan uhaten pelastivat ja suojelivat vainottuja juutalaisia.

Ruuhkainen Auschwitz

Jätimme Krakovan taaksemme kolmen upean päivän jälkeen ja suuntasimme kohti Oswiecimiä, jonka saksalainen nimi Auschwitz on.

Nykyään Auschwitzina tunnetaan lähinnä alueen kolmesta keskitysleiristä pääleiri, KL Auschwitz I, mutta keskitysleirikompleksiin kuuluu kolmen kilometrin päässä sijaitseva Birkenaun tuhoamisleiri sekä Monowitzin työleiri, jonne läheisen tehtaan pakkotyövangit olivat majoitettu.

Nykyään Auschwitz on museo ja yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista. Keskitysleiri perustettiin 1940 poliittisia vankeja varten ja seuraavana vuonna leiriä laajennettiin Heinrich Himmlerin määräyksestä juutalaiskysymyksen niin sanottua lopullista ratkaisua varten.

Syyskuussa 1941 Auschwitzissa testattiin uutta teloitustapaa, Zyklon B:llä kaasuttamista. Se osoittautuikin tehokkaaksi ja edulliseksi tavaksi tappaa kerralla paljon ihmisiä, joten Auschwitzin keskitysleirin lähelle alettiin rakentaa valtavaa tuhoamisleiriä KL Auschwitz II:ta eli Birkenauta.

Itse Auschwitz on hyvin museomainen ja yllättävän pienen kokonsa ja valtavan turistimäärän vuoksi ahtaanoloinen. Kuuluisan pääportin alla parveili niin paljon ihmisiä, että valokuvaaminen oli lähes mahdotonta – jokainen halusi ikuistaa itsensä Arbeit macht frei- kyltin alla.

Keskitysleiriä kiertävät piikkilanka-aitojen rivistöt ja vartiotornit – juuri sellaiset, joita elokuvissakin on. Rakennukset ovat suuria, kaksikerroksisia tiiliparakkeja, joista osassa on näyttelyjä.

Kuuluisat silmälasi-, matkalaukku- ja kenkäröykkiöt ovat surullista katseltavaa, tosin on rehellisyyden nimissä sanottava, että itseäni ihmetytti se, miksi ne oli aseteltu kaltevan tason päälle niin, että näyttäisi kuin niitä olisi enemmän kuin niitä todellisuudessa oli. Silloin käväisi mielessä kysymys, kenelle Auschwitzin karmeus ei ollut  tarpeeksi kamalaa sinälläänkin?

Eräs parakki oli täynnä vangeista otettuja kuvia. Ne, kuten keskitysleirin kokeneen taiteilijan piirrustuksetkin, ovat hyvin surullista katsottavaa. Samoin tunnelma niin sanotulla kuolemanmuurilla, jota vasten teloitettiin ampumalla tuhansia vankeja, on lähes karmiva.

Auschwitzin ehkä mielenkiintoisimpia kohteita on kuitenkin krematorion edessä sijainnut hirttolava, jossa keskitysleirin komentaja Rudolf Höss kohtasi  loppunsa vuonna 1947. Varmasti tuota hirttolavaa katsellessa Auschwitzin vierailijoilla jokaisella herää aivan omanlaisensa tuntemukset. Minun mielestäni siinä oli jotain todella surullista ja synkkää ironiaa.

Rehellinen Birkenau

Jos itse Auschwitzissa tuli välillä jopa hieman kiusaantunut olo ehkä ylitsevuotavankin informaation ja itkeskelevien, Israelin lippua kanniskelevien nuorten keskellä, niin Birkenau esitti holokaustin koko karmeuden rehellisesti ja realistisesti. Birkenaun 1941 rakennettu tuhomisleiri on oikeastaan täysin jätetty siihen kuntoon, missä se oli 1945 Puna-armeijan sinne saapuessa, eivätkä saksalaisetkaan ehtineet tuhota vetäytyessään juurikaan Birkenaun rakennuksia.

Alue on valtava, 175 hehtaaria. Sisään johtaa rautatie, jonka kautta sadattuhannet ihmiset saapuivat lopulliseen määränpäähänsä. Jo heti junasta ulos päästyään ihmiset jaettiin kahteen ryhmään, toiseen ryhmään laitettiin työikäiset miehet ja toiseen naiset, lapset ja vanhukset. Viimeisestä ryhmästä lääkärit keräsivät vielä erilleen hyväkuntoiset ja työkykyiset naiset, jonka jälkeen lapset, vanhukset ja huonokuntoiset naiset lähetettiin tapettavaksi kaasukammioihin. Kustakin saapuneesta ryhmästä suoraan kaasukammioon joutui 70-75 prosenttia saapuneista.

Tiilirakenteiset asuinparakit ovat kosteita, haisevia ja jollain tavalla vastenmielisiä paikkoja. Makuulavetit ovat kolmessa kerroksessa, joista alin sijaitsee maantasalla. Puolitoista metriä leveillä laveteilla saattoi joutua nukkumaan  viisikin vankia kerralla. Yllättävää tai ei, mutta joihinkin parakkeihin kuului kaakeloidut wc-tilat ja seinillä muistutetaan iskulausein puhtauden tärkeydestä.

Puiset majoitusparakit taas oli alkujaan tarkoitettu 58 hevosen talleiksi. Pienillä muutostöillä saksalaiset tekivät niistä jopa 1000 vangin asuinparakkeja. Näihin hatariin lautaparakkeihin majoitettiin myöskin sairastuneet vangit.

Saunaksi nimetyssä rakennuksessa vangeille tatuoitiin käsivarteen heidän vankinumeronsa. Heille annettiin vangin asusteet ja heidän ihokarvansa ajettiin pois. Jos huomattiin, että nainen oli raskaana, hänet lähetettiin kaasukammioon. Vankien henkilökohtainen omaisuus takavarikoitiin ja Saunassa onkin nähtävillä kokoelma vankien valokuvista, joissa on heidän perheitään ja rakkaita ihmisiä.

Karua historiaa kertoo myöskin räjäytettyjen krematorioiden vieressä sijaitsevat kuopat, joissa on edelleen omituista, vihreää limaa. Hyvin nopeasti selviää, että kuoppiin kipattiin poltettujen ihmisruumiiden jäänteet. Eräässä näistä tuhkakuopista hyppi yksinäinen sammakko.

Krematorioiden ympäristöissä sijaitsevien puiden suojassa oleviin kyltteihin on suurennettu SS-miesten ottamia valokuvia, joissa pienet lapset äiteineen odottelevat kaasukammioihin joutumista. Kuvissa ihmisten ilmeet ovat vakavat, mutta tuskin he tiesivät hetkeä myöhemmin kuolevansa.

Auschwitzin keskitysleirialue on karmea pala maanosamme ja ihmiskuntamme historiaa. Massiivisuudessaan se on ainutlaatuinen, julmuudessaan valitettavasti ei. Toisaalta tuntuu oudolta ajatella, että ihmiset matkustavat kauhistelemaan keskitysleirejä ja vannomaan, että tätä ei saa tapahtuma enää koskaan. Kuitenkin etnisiä konflikteja ja joukkotuhoja on nähty myös toisen maailmansodan jälkeen ja länsimaatkin ovat sulkeneet niiltä helposti silmänsä.

Auschwitz- Birkenau on hyvä paikka pysähtyä miettimään näitä asioita. Hienoa kai olisi, jos nuo ajatuksen jaksaisivat elää piikkilanka-aitojenkin ulkopuolella.

Tiiviisti kansanmurhista:

- Holokaustilla tarkoitetaan Natsi- Saksan toteuttamaa kansanmurhaa 1930-luvun lopulta vuoteen 1945.

- Natsien uhreiksi joutui noin 11 miljoonaa ihmistä, joista 6-7 miljoonaa oli juutalaisia, loput romaaneja, puolalaisia, ukrainalaisia, toisinajattelijoita, neuvostoliittolaisia sotavankeja sekä kehitysvammaisia ja homoseksuaaleja.

- Ruandassa koettiin 1994 kansanmurha, jolloin sadan päivän aikana äärihuturyhmittymät tappoivat noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua.

- Bosnia- Herzegovinassa muslimit ja kroaatit joutuivat 1990- luvun alkupuolella etnisen puhdistuksen kohteeksi, kun serbit halusivat puhtaan serbivaltion. Arviolta 100 000- 250 000 ihmistä tapettiin, ihmisiä ajettiin kodeistaan, näännytettiin nälkään, sujettiin keskitysleireille, kidutettiin ja raiskattiin.

- 1915 Ottomaanien valtakunnassa (nyk. Turkki) arviolta jopa miljoona armenialaista tapettiin turkkilaisten toimesta. Kansamurhanimityksen sopivuudesta armenialaisten murhaan kiistellään edelleen.

- Sosialististen valtioiden pakkokollektivisoinnit ovat myöskin aiheuttaneet valtavia kuolinlukuja 1900-luvulla. Mm. 1930-luvun alussa Stalinin alullepanemat pakkokollektivisoinnit Ukrainassa johtivat jopa kolmen miljoonan ihmisen nälkäkuolemaan. Kuitenkaan näitä tapauksia ei ole asettaa voitu kansanmurhanimikkeen alle.