Lehtitilaukset
Olen tutkinut peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten seksuaalivähemmistökäsityksiä. Raportissa esittelen lyhyesti tuloksia.
”Homo” lienee tunnetuimpia haukkumanimityksiä koulumaailmassa. Asiaan ei kuitenkaan pahemmin koulussa puututa, koska opettajien mukaan oppilaat eivät muuta käytöstään eivätkä nimittelyllä tarkoita mitään. Moiset perustelut eivät kuitenkaan ole ihmisarvoisia. Kouluhallinnon ja opettajankoulutuksenkin tulisi edellyttää homotteluun puuttumista antaen siihen taitoja. Kouluihimme eivät kuulu homofobia, seksismi ja rasismi.
Seksuaalisuus on lähes kaikessa läsnä ja sen monimuotoisuudesta keskustellaan aikaisempaa avoimemmin. Elämän todellisuuteen valmistautuvat nuoret tarvitsevat tukea kehityksessään sekä tietoa seksuaalisuuden eri muodoista. Tietous homoseksuaalisuudesta yhtenä rakkauden ja seksuaalisuuden ilmenemismuotona ei vaikuta siihen, että joku ryhtyisi homoseksuaaliksi. On tärkeää tietää, ettei homoseksuaalisuus ole vähemmän tärkeää kuin heteroseksuaalisuus. Seksuaalivähemmistönuoretkin tarvitsevat tukea kehityksessään. Miltä tuntuu rakentaa rakkaudelleen identiteettiä, jota kuvaava termi on pahin haukkumasana, jonka tietää?
Valmistuin kesäkuussa 2005 kasvatustieteiden maisteriksi ja erityisopettajaksi Jyväskylän yliopistosta. Tällä hetkellä toimin laaja-alaisena erityisopettajana Lähdekorven koulun sairaalaopetuksessa Pitkäniemessä Nokialla. Pro gradu – tutkielmani tein otsikolla Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten käsitykset seksuaalivähemmistöistä. Selvitin peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten käsityksiä, asenteita ja tietoja seksuaalivähemmistöistä. Kartoitin myös mahdollisen erityisen tuen tarvetta ja koulujen seksuaalikasvatuksen sisältöjä.
Suoritin kyselylomaketutkimuksen syyslukukaudella 2004 sekä analysoin opetussuunnitelmia ja oppikirjoja. Tutkimuskoulut valitsin harkinnanvaraisesti siten, että puolet edusti kaupunkeja ja puolet maaseututaajamia. Tutkimuksessa mukana olleet kahdeksan koulua olivat tavallisia suomalaisia peruskouluja kooltaan, rakenteeltaan, opetussuunnitelmaltaan sekä henkilöstöltään.
Tutkimuksen perusteella näyttää vahvasti siltä, että tämän päivän nuoret tietävät, mistä seksuaalivähemmistöissä on kyse. Pääasiallisiksi seksuaalikasvatuksen tietolähteiksi oppilaat nimesivät television, radion, kaverit ja koulun. Oppilaiden asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat pääasiassa myönteiset, kaupungissa kuitenkin myönteisemmät kuin maaseudulla ja tyttöjen myönteisemmät kuin poikien. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvia pidetään sosiaalisesti etäämmällä muihin vähemmistöihin verrattuna.
Kouluopetuksen suunta, ainakin oppikirjojen perusteella, on menossa informatiivisempaan, avoimempaan ja suvaitsevampaan suuntaan. Koulun rooli on merkittävä siinä, millaiseksi asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan kehittyvät yhteiskunnassa: lisääntyykö suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sietäminen vai muodostaako heteronormi kahleen vähemmistöille. Seksuaalivähemmistöjen huomiointi onkin haaste koulun seksuaali- ja suvaitsevaisuuskasvatukselle.
Seksuaalisuus on ihmisoikeus, jota on kouluissakin kunnioitettava ja jokaiselle oppilaalle taattava puitteet ja oikeus hyvään ja turvalliseen seksuaaliterveyteen. Opetussuunnitelman perusteiden arvopohja, oppikirjojen sisältö sekä oppilaiden käsitykset mahdollistavat tämän. Erilaisuutta on erilainen seksuaalisuuskin, katsotaan sitä millä silmällä tahansa.
