Lehtitilaukset
Joidenkin firmojen rahanahneus on suunnaton ja vastuu tehdystä työstä olematon.
Rakensimme v. 2003-2004 omakotitalon. Muutimme taloon helmikuussa 2004. Kesällä 2005 huomasimme maanvaraisen laatan vajoavan.
Asia tuli ilmi, kun aloimme tutkia pesuhuoneen laattojen halkeamista. Paikalla kävi asiantuntijoita ja elokuussa 2005 otimme yhteyttä tämän tyyppisiin juttuihin erikoistuneeseen asianajajaan.
Kävimme tapaamassa asianajajaa elokuussa 2005 ja hän kävi tutustumassa kohteeseen pian sen jälkeen. Kului muutama kuukausi ja meillä pidettiin ensimmäinen asiaa koskeva palaveri. Siihen mennessä oli selvitetty erilaisin tutkimuksin, että maanvaraisen laatan alla on hiekkaa, vaikka siellä pitäisi maaperätutkimukseen pohjautuvan perustustapalausunnon mukaan olla 0-50 sepeliä. Asianosaisina virheen syntymiseen ovat maanrakennusliike, joka teki rakennuksen perustustyöt, insinööritoimisto, joka toimi vastaavana mestarina ja pääsuunnittelijana sekä kotikaupunkimme rakennusvalvonta, joka oli vastuussa rakennusaikaisista tarkastuksista. Tutkimuksista tuli useiden tuhansien eurojen laskut, jotka jouduimme osittain itse kustantamaan. Aivan alkuvaiheessa, kun kyseessä epäiltiin olevan ns. ”normaali” kosteusvaurio, vakuutusyhtiömme kustansi joitakin tutkimuksia.
Meillä ei ole tiedossa, tapahtuiko talvella 2005-2006 mitään, mutta tammikuussa 2006 tuli asianajajalta ensimmäinen lasku (yli 6000e), jonka maksamiseksi jouduimme tekemään jo paljon meille epäedullisia järjestelyjä. Tätä ennen olimme siis jo itse maksaneet virheen toteamiseksi tehtyjä tutkimuksia huomattavia summia.
Maaliskuussa 2006 pidettiin toinen palaveri, jossa paikalla oli myös maanrakennusliikkeen edustaja. Asianajajamme kanssa sovittiin, että hän lähettää maanrakennusliikkeelle asiaa koskevan kirjeen, jossa hän asettaa määräajan, jonka kuluessa maanrakennusliikkeen on ilmoitettava vakuutusyhtiönsä suhtautumisesta asiaan.
Kesä 2006 kului ja elokuun puolivälissä saimme seuraavan kerran jotain tietoa asianajajaltamme. Alkusyksystä asia liikahti sen verran eteenpäin, että maanrakennusliike lopulta pyysi asianajajaamme selvittämään vakuutusyhtiönsä kanssa asian jatkotoimenpiteitä. Marraskuun lopulle saatiin sovittua ulkopuolisen asiantuntijan toimittama katselmus kohteessa. Lausuntoa kyseisestä katselmuksesta odotettiin kuukausi, jonka jälkeen se lopulta saatiin, kun katselmuksen tehneen yrityksen johtajiin oli ensin otettu yhteyttä.
Vastapuolen vakuutusyhtiön tilaaman katselmuksen lopputulema oli, että olemassa olevien virheiden ei voida katsoa johtuvan maanrakennusliikkeen virheestä, eikä kenenkään muunkaan tekemästä virheestä. Meillä nyt vain on käynyt niin huono tuuri, että rakennuksen seinät ja lattiat halkeilevat ja pohja painuu. No, sitähän sanotaan, että ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat…”
Kaiken aikaa prosessista on aiheutunut meille itsellemme kustannuksia ja sen takia olemme joutuneet liki kaikkien muiden laskujen suhteen tekemään erilaisia maksusopimuksia, neuvottelemaan osamaksuista yms. Syksyllä 2006 olimme aktiivisia kahdella rintamalla, eli selvitimme pankin kanssa lainajärjestelyjä ja yritimme kiirehtiä vakuutusyhtiötä, jonka pitäisi maksaa korvauksia tutkimuksista, joita tehtiin rakennusaikaisen virheen todentamiseksi ja jotka jouduimme viime syksynä ja talvena maksamaan itse. Neuvottelut pankin kanssa eivät ratkaisseet ongelmaamme, sillä käytössä olevat vakuudet eivät riittäneet lisälainaan nyt, kun talossa on vielä toistaiseksi ratkaisematon ongelma eikä talon arvo ole se, mikä se normaalitilanteessa olisi. Oma oikeusturvavakuutuksemme ei korvaa tutkimuksista syntyneitä kuluja, ennen kuin asiasta on käräjäoikeuden päätös tai sopu.
Tammikuussa 2007 palaveerattiin taas asiasta ja päädyttiin ehdottamaan vastapuolen vakuutusyhtiölle uutta palaveria, jossa käydään läpi ulkopuolisen katselmusmiehen raportissa esiintyvät epätarkkuudet ja suoranaiset virheet. Pari kuukautta ehti taas kulua, ennen kuin palaveriaika saatiin sovittua huhtikuun alkuun.
Jos vakuutusyhtiö ei lähde korvaamaan maanrakennusliikkeen aiheuttamaa vahinkoa, joudumme viemään asian käräjille, missä prosessi voi pahimmassa tapauksessa kestää vuosia. Kyseessä tuntuu olevan peli, jossa syyllinen yrittää vetkuttelemalla vapautua vastuusta, vaikka sitä vastaan on selvää näyttöä. Kärsijöiksi joudumme me talon rakennuttajat, vaikka meillä ei ole osaa eikä arpaa tehtyihin virheisiin. Rakennusprojektia aloittaessamme olemme ottaneet yhteyttä asiantuntijayrityksiin juuri siistä syystä, että itse emme ole alan ammattilaisia. Rakentaminen on Suomessa tarkoin säänneltyä ja on monia asioita, joita ei ilman asiantuntijaa edes saa tehdä.
Olemme joutuneet tähän tilanteeseen ilman omaa syytämme eikä meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää jollakin keinoin selvitä. Talon myyminen ei tässä kohtaa tule kyseeseen, ennen kuin virheen aiheuttanut maanrakennusliike on saatu vastuuseen ja korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Prosessi on kestänyt reilut puolitoista vuotta eikä loppua siis näy. Henkilökohtainen konkurssi/velkajärjestely häämöttää kyllä pelottavan lähellä. Terveyskin alkaa pettää ja työkyky heikentyy; jatkuva stressi, taloudellinen ahdinko ja epävarmuus ei voi olla aiheuttamatta oireita.
Että näin täällä Suomessa..
