Onko ihminenkin kertakäyttöinen?

Kertakäyttöisyys on nykyajan ilmiö. Onko se ulottumassa myös itse ihmiseen tai ihmisyyteen?

Harry Truman, USA:n presidentti sanoi, että meidän täytyy rakentaa uusi maailma, paljon parempi maailma, sellainen missä ihmisen ikuista arvoa kunnioitetaan.

Meillä on aina jotain poisheitettävää. Lähes kaikki tuotteet pakataan, kelmutetaan tai pussitetaan. Tuotamme jätteitä suunnattomia määriä. Moni hyödyke on nykyään suunniteltu kertakäyttöiseksi, tai ainakin lyhytaikaiseksi. 1900-luvun alussa hämmästeltäisiin suunnattomasti kertakäyttökameraa, tai partahöylää, jota voi käyttää vain muutaman kerran.

Edellinen pesukoneemme kesti yli kaksikymmentä vuotta, ja heitettiin pois vielä toimivana. Uusi kone on nyt kolme vuotta vanha, vastukset on jouduttu vaihtamaan, ja nyt reistailee ohjelmakoneisto. Jos ostat salaattia, saat poisheitettäväksi ruukun multineen.

Gutenberg arvosti paperia eri tavalla kuin nykyajan Aaltonen, joka siivoaa joka päivä kiiltävälle paperille painetut värilliset mainokset lehtiroskikseen. Myöhemmin mainoksista leivotaan pahvilaatikko, joka päätyy pahvinkeräykseen.

Harva meistä haluaa kuitenkaan luopua mukavuudesta. On lapsellisen helppoa kantaa kotiin pakatut tuotteet muovipussissa, lämmittää jotakin valmista ja täyttää sama muovipussi pakkauksilla. Mutta miten pitkälle ulottuu kertakäyttöinen ajattelu? Huolestuttaviakin suuntauksia löytyy.

Mitä ajattelet lööpistä: Leonardo Da Vinci munasi itsensä keksimällä laskuvarjon ? Eipä tule kuuloonkaan, ei tule uutta Leonardoa, uusiin lööppeihin.

Nykyään leivotaan heppoisia julkkiksia, joille annetaan mahtavat otsikot. Kun suosio ei kestäkään otsikot ovat vieläkin mahtavammat. Ihmisen kertakäyttöisyys paistaa läpi kaikkialla. Kiinnitä T-Fordin etulokasuojaa 30 vuotta, niin saat halvan kellon. Pariston vaihdon hinnalla saat uudenkin vekkarin.

Mikä on ihmisen arvo? Ostetaanko ihminen, käytetään ja heitetään ruukku pois multineen. Tai voiko Ihmisarvonkin käyttää vain kerran ja heittää pois? Tai kierrättää muutaman kerran?

Kertakäyttöjulkisuutta löytyy nykyajan lehdistä. Salaheila Sami selviytyi 100 000 voltista ja Jeppe-koiran tekojalka. Mikä on tämänkaltaisen uutisoinnin todellinen arvo? Se mitataan levikkinä, samalla muuttaen inhimillisyyttä halvemmaksi.

Joitakin ihmisiä nostetaan nopeasti julkisuuteen, arvo kalutaan irti ja ihminen hylätään liian vanhana juttuna. Kuka muistaa vuoden kuluttua enää kertakäyttölööppejä. Joku sanoi joskus, että me kaikki olemme elämässämme 15 minuuttia kuuluisia. Monet lehdet suoltavat 15 minuuttisiaan, ja kun todellista uutisoitavaa ei riitä, keksitään uusi kuuluisuus.

Lause kuka tahansa on korvattavissa, pitää paikkansa. Vai pitääkö? Nykyajan työelämäkin kuluttaa ihmisiä loppuun, mutta ei hätää ihmisiä syntyy enemmän kuin kuolee. Halpatyövoima? Kukapa ei olisi nähnyt kuvia tai dokumenttia tehtaista joissa työvoiman lisäksi ihminenkin on halpa.

Nykyajan tehtaat tuottavat valtavia määriä kertakäyttöastioita, joiden olemassaolon tarkoitus toteutuu vain kerran. Voiko ihmisarvoa käyttää niin kuin kertakäyttölusikkaa, ainoana tarkoituksena saada sokeri sulamaan pohjalta? Kertakäyttöisyyttä ei saisi ulottaa ihmiseen. Tulisi kunnioittaa ihmisen ja ihmisyyden, joskus niin väliaikaistakin arvoa.