Lehtitilaukset
Elämää kerrostalossa - pitäisi elää ja antaaa toisten elää.
Ikäluokat ovat pienentyneet, eivätkä kerrostalojen pihoilla enää telmi entisenkaltaiset lapsilaumat. Meidänkin asunto-osakeyhtiössämme on enemmistö varttunutta väkeä. Kun kuitenkin lähiömme on vehreä ja liikennettäkin suhteellisen vähän, on tänne asettunut myös jonkin verran lapsiperheitä.
Vaikka useimmilla meistä iäkkäämmistä asukkaista on omia lapsenlapsia, emme kaikki muista, että lapsillakin on oikeus nauttia omasta pihapiiristään ja leikkiä ihmisten aikana omassa kodissaan. Niinpä lasten on vaikea löytää pihalta paikkaa, jossa voisivat harrastaa perinteisiä ulkoleikkejä. Näissähän on tilaisuus harjaantua noudattamaan sääntöjä ikätoverien muodostamassa yhteisössä - leikki on lapsen työtä, kuten aivan oikein sanotaan. Vähän joka nurkassa tuntuu olevan aikuisten pystyttämä kieltokyltti, ja palloleikit saavat äkkiä tuomion. Kehotetaan menemään muualle, jotta pihan tarkoin varjellut kukkaistutukset eivät vaurioituisi. Nämä kukkaset tuntuvatkin joskus olevan tärkeämpiä kuin kasvavat ihmistaimet. Kaukaisille pallokentillekö pienten lasten sitten pitäisi mennä, vaarallisten kadunylitysten päähän?
Hiljaisuuden vaatimus lapsiperheiltä menee myös usein liian pitkälle. Jopa päiväsaikaan tullaan soittamaan ovikelloa ja pudottelemaan valituslappuja lapsiperheiden postiluukusta, kun asunnosta on kantautunut normaaleja leikkimisen ääniä. Nämä ovat normaaleja elämän ääniä - lasta ei voi jatkuvasti hyssytellä, eikä vanhempien kuulu stressata jatkuvassa kyttääjien pelossa. On nurinkurista, että samaan aikaan kun isännöitsijälle valitetaan lasten päiväleikeistä, siedetään toisten asukkaiden yöllistä juhlimista ja mesoamista nurisematta.
Mielestäni on rikkautta, että kerrostalossa asuu erilaisia ja eri kokoisia perheitä, jotka halutessaan voivat tutustua toisiinsa. Suvaitsevaiuudella ja sovinnollisuudella onnistuu yhteiselo varmasti niin, että kaikilla on hyvä ja viihtyisä olla.
