Katsaus viisivuotiaan sielunelämään

Miten ihmeessä viisivuotiaan tytön pää toimii? Lyhyt katsaus viisivuotiaan sielunelämään.

Viisivuotiaan sielunelämää voi joskus olla vaikea ymmärtää. Ollaan jo isoa tyttöä, mutta sylitankkauksiakin täytyy saada. On kaveripiiri. Piirustuksissa näkyy yllättäviä piirteitä kun hahmotuskyky on parantunut ja käsilläseisontaakin välillä yritetään. Vaatevalinnoista kiistellään välillä katkerasti, eikä kenkien tai sukkienkaan väri ole samantekevää.

Kysymyksiä satelee, ja vaikeampiin on jopa vaikeata vastata. Mikä on horisontti? Vanhempien täytyy jo itsekin miettiä sanojen ja eri asioiden merkityksiä, kun viisivuotias löytöretkeilijä löytää uusia ulottuvuuksia.

Pyöräilemään opittiin kaksi viikkoa sitten sillä perusteella, että lainattiin kaverin pyörää jossa ei ollut apupyöriä.

Oma nimi osataan kirjoittaa, ja muutakin, jos äiti kirjoittaa mallin. Numeroitakin syntyy, ja hupaisia hetkiä kun muksumme kopioi mitä tahansa tekstiä omiin piirustuksiinsa lehdistä.

Kengät ovat menneet oikeisiin jalkoihin jo pitkään, mutta näin kevätkesällä kuljetaan avojaloin. Rusketusta tytöllä on, kun on aina ulkona. Tehdäänpä tytölle muutama kysymys, niin nähdään mitä ja miten äsken viisi vuotta täyttänyt ajattelee.

- Tahtoisitko kertoa kuka sinä olet?

- Tuuli (nimi muutettu)

- Minkä ikäinen sinä olet?

- 1-2-3-4-5, minä olen viisi vuotta.

- Viisi vuotta?

- Kyllä olen, näin monta (näyttää sormilla), mutta ennen olin neljä.

- Mitä sinä ajattelet kouluunmenosta, sehän on jo muutaman vuoden päässä?

- Noo, kyllähän minä osaan jo kaikki.

- Mitä kaikkea sinä sitten osaat?

- No, laskea. Ja mennä kertotaulua. Ja laulaa.

- Jo viisivuotiaana?

- Kyllä.

- Moneenko sinä lasket?

- Kymmeneen, ja enemmänkin. Ja yhteenlaskua. Kaksi plus yksi on kolme.

- Vai niin. Sinä pidät laulamisesta, mistä laulusta pidät eniten?

- (alkaa laulaa) älä itke pieni lintu, pieni tuima tuikuttele...

- Kaunis laulu. Voisinko tehdä sinulle vähän vaikeampiakin kysymyksiä?

- Joo.

- Mikä on sinun mielestäsi elämä?

- Se kun ihminen elää, ja sitten tulee laulu. Ja sitä kun ihminen alkaa elämään. En sano yhtään vähempää enkä enempää.

- Mikä on sinun elämässäsi parasta?

- Kun voi poimia ruusuja kesällä.

- Entäs ihminen, mikä voisi olla elimistö?

- En minä tiedä...maha.

- Mennäänkö hieman teknisempiin kysymyksiin. Miten auto toimii?

- Kun rattia ohjataan, pyörät ovat maassa ja ne pyörivät, en enempää sano mitään.

- Entä voisitko Tuuli kertoa minulle, miten tietokone toimii, kun osaat jo käyttää sitäkin?

- (näyttää tietokoneen näppäimistöä) Kun tämä on tässä, niin pitää painaa tähän suuntaan niin sitten tämä tietokone aukeaa. Ja sitten täytyy painaa tästä, että tämä alkaa ruutu näkyä. Sitten tuota noin täytyy painaa tästä, muuten ei filmi aukea. Sitten tähän tulee sellainen, tämmöinen kuvio, ja nuoli siitä pitää painaa nuolinäppäimellä. Sitten tuota noin siihen tulee...ruotsi ja kaikki muut kielet, minä osaan pistää siihen suomen, ja sitten minä osaan pistää siihen filmin. Mutta filmi ei tule itsestään, vaan filmi tulee laittaa myös. Muuten ei filmi toimi.

- Näppärä tyttö sinä olet. Olet ollut kerran videossakin. Sinulla oli ihan oma juttu, mikä se oli?

- Ai niin. STT:n uutisista hyvää iltaa... ja kansantanssin voitti Anne Nieminen Rolle-kilpailuissa. Ja sitten säätiedotus... kun sataa niin paistaa, ja kun paistaa niin sataa.

- Mitenkäs se loppu meni?

- Tähän päättyivät uutiset. Hyvää yötä.

- Kiitos.

Näemmä teknisiin asioihin on perehdytty, eikä mikään enää taida pidätellä, kun uusia taitoja kehitetään. Sähköhammasharjaakin kootaan ja käytetään. Puhumattakaan cd-soittimen tai radion käyttämisestä. Joskus sitä miettii, että mistä ihmeestä se tuon oppi.

Piirustuksiin ovat ilmestyneet silmäripset, viisi sormea ja jalkaterät. Värejä löytyy, eikä tussinterät ole lytyssä. Siivousbuumikin on ollut, kun luvattiin pienet lastenjuhlat. Viikkoa ennen siivottiin, ja aamulla todettiin heti ensimmäisenä, että onpas siistiä.

Tomera tyttö. Vei tussit ulkorappusille, ja tuli hetken kuluttua kysymään: Muuten, saako rappusia värittää? Eipä saanut, joten huikkasi kaikille kavereilleen: Kaikki seis!

Nähtäväksi jää millaista on kuusivuotiaan sielunelämä. Tämä viisivuotiaankin jää ikävä kyllä ainakin osin selvittämättä. Mutta tässäpä ainakin pieni katsaus.