Lehtitilaukset
Muuttaako televisionn katselu lasten leikkejä? Ovatko leikit raaistuneet ja ottavatko lapset mallia tv-hahmoista? Potkuja sydämeen on herätyshuuto kaikille aikuisille. Sinä voit vaikuttaa lasten käytökseen olemalla hyvänä mallina.
Muuanna kevätpäivänä joukko pikkupoikia oli pihalla leikkimässä. Iloisia, vilkkaita, energisisiä ja punaposkisia. Huudot raikuivat ja tanner tömisi. Piilosillako oltiin, vai polttopalloako pelattiin? Vai oliko menossa rosvo ja poliisileikki, se omasta lapsuudesta tuttu, missä vuoroin ajetaan takaa tai juostaan sydän väpättäen pakoon?
Porukan puuhia tarkemmin seuratessa huomio kiinnittyy väkisinkin lasten leikkiroolien sijasta heidän tapaansa ilmaista itseään leikissä: puheen vähyyteen (ah-, oih- ja voih-äännähdyksiä), kasvojen ilmeisiin (hampaat irvessä ja kulmat kurtussa), mutta ennen kaikkea fyysiseen kontaktiin.
Kun ennen kiinniottajat ja kiinniotettavat painivat jalat maassa niin nykylasten tapoihin on siirtynyt potkiminen. Jalat viuhuvat vain senttien päässä kaverin kasvoista ja kun tiedetään pikkulasten ongelmanratkaisukyvyt puhetta apuna käytettäessä, niin voi vain arvailla millaista jälkeä malttinsa menettänyt neli-viisivuotias voi saada aikaan.
Olohuoneen nurkassa välkkyy musta laatikko
Mistähän mahtavat mallinsa ottaa, sillä se on jo tutkittu ja todistettu, että lapsi oppii parhaiten mallista. Esimerkiksi jos isä käyttää pyöräilykypärää, niin sitä helpommin isokin lapsi suostuu sitä käyttämään. Enkä puhu isistä sattumalta tai miehiä mustamaalatakseni, sillä isä on pienelle pojalle tärkeä roolimalli.
Kulkevatko isät sitten kaduilla vastaantulijoita potkimassa? Eivät sentään onneksi. Vaan missä pienet lapsemme näkevät ongelmia ratkottavan nyrkein ja potkuin, kerta kerran jälkeen?
Onko kotonasi olkkarin nurkassa musta laatikko, josta tulee rauhoittavaa viihdykettä perheen pienille? Lauantaiaamuna voi nukkua vähän pidempään tai nauttia puoli tuntia hiljaisuutta rankan työpäivän jälkeen, kun söpöt pokemonit ja digimonit viihdyttävät lasta. Mikäs sen helpompaa vanhemmalle? Vaan kenen tehtävä on seurata, mitä lapsi katsoo ja kuinka paljon?
Voisiko sitä istua viereen ja kertoa vaikka ohjelman jälkeen parempia ongelmanratkaisukeinoja potkimisen tilalle tai mennä yhdessä ulos puistoon leikkimään rosvoo ja poliisia ilman potkuja.
Jaa, että tulee huutoa ja hammastenkiristystä, jos ei saa katsoa, kun kaikki kaveritkin saa. Entä sitten, ei pieni itku maata kaada, varsinkaan jos off-nappia painamalla estetään potku kaverin rintaan. Se potku kun sattuu sekä uhrin että tämän vanhemman sydämeen saakka.
