Suljettujen ovien kesäkaupunki

Kesällä pistetään monet ovet kiinni, elämä vaikeutuu ja tylsistyy.

Kesä on tullut, ja kaikenikäiset kaupunkilaiset matkaavat iloisina kesälaitumille kimpsuineen ja kampsuineen - niinhän? Suomisen perhe - elokuvista tuttu kesäidylli - lienee siintänyt kaupunginisien silmien edessä, kun he ovat päättäneet terveyskeskusten, kirjastojen ja virastojen lyhennetyistä aukioloajoista. Nykyään, kaksituhatluvulla, muuttaa kaupungista harva perhe koko kesäksi maalle huvilaelämää viettämään. Taloudenhoitajat, kotiapulaiset ja sisäköt ovat vain viehättäviä muistoja menneestä nostalgisissa Suomi-filmeissä.

Onni yksillä, kesä kaikilla, sanotaan. Vähävaraiset eivät aina pysty suomaan itselleen pientäkään reissua kesän piristykseksi, vaan heidän on hikoiltava kivikylässä miten parhaiten taitavat, parveke ainoana kesäkeitaana. Tavaratalojen mainokset kirkuvat: 'Mökille mukaan' ja 'Varustaudu juhannuksen viettoon', mutta köyhä viettää kesälläkin vain arkea.

Olisi mukavaa, jos lämpimänäkin vuodenaikana palvelu pelaisi ja asiat hoituisivat normaalisti. Tärkeimpiin palveluihin kuuluvan terveydenhoidon osalta näin ei aina ole. Monet terveyskeskukset ovat juhannuksesta lähtien keskikesän lomalla, näin ainakin omassa kotikaupungissani. Toki on mahdollista sairaustapauksissa turvautua keskustan pääterveysasemaan, mutta se on monille hankalan matkan päässä, ja jonot ovat pitkät.

Ruuhkasta johtuen pyritään potilat ohjaamaan ensi sijassa terveydenhoitajan pakeille. Lääkärille päästäkseen pitää olla suunnilleen henkihieverissä - enkä paljon liioittele. Kun tämä tilanne on yleisessä tiedossa, odottelivat monet kesää pelko sydämessä. Ne, joiden terveys ei ole enää rautainen, toivovat että kunto kestäisi yli kesätauon. Sairaus ei kuitenkaan aikaa eikä paikkaa kysy, kuten hyvin tiedetään. Kun moni joutuu siirtämään lääkärikäyntiään viikkoja tai kuukausia, voivat seuraukset olla jopa kohtalokkaat. Sulkemisilla saavutettu säästö on näin ollen asetettava vähintäänkin kyseenalaiseksi.

Paitsi fyysinen, myös henkinen hyvinvointi saattaa kärsiä, kun työväenopistot, kirjastot ja muut harrastuspaikat sulkevat ovensa tai ainakin lyhentävät aukioloaikojaan. Maksulliset festivaalit ja kesätapahtumat eivät valitettavasti ole minimituloisten ulottuvilla - ne ovat lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

nimim. Kivikylän kasvatti