Sivusto on suunniteltu XHTML&CSS-yhteensopiville selaimille. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Siirry sisällön alkuun >

A-lehdet Lehtitilaukset Asiakaspalvelu Mainosta
 

Et ole kirjautuneena sisään

Kirjaudu / Rekisteröidy

Kilpailukykyinen leipäjonojen maa

Teksti: Pate
Julkaistu: 12.06.2007, 12:50


Leipäjonot ovat todellisuutta Suomessa vielä vuonna 2007, vaikka elämme talouden huippusuhdannetta ja elintason pitäisi olla laman jäljiltä huomattavasti parantunut.

"On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaipaa ken", kirjoitti Runeberg aikanaan. Nyttemmin Suomea pidetään korkean elintason maana, joka toistuvasti myös on tullut valituksi maailman kilpailukykyisimmäksi.

Mutta minkä vuoksi sitten olemme ainoa pohjoismaa, johon vastaanotetaan EU-ruokakasseja? Myöskään meillä niin tuttuja leipäjonoja ei läntisissä naapurimaissa näe. Eri seurakunnat ovat nyt ottaneet tehtäväkseen työn, joka oikeastaan kuuluisi sosiaaliviranomaisille. Sosiaalitoimen resurssit ovat täysin riittämättömät: virkalijat jopa suoraan kehottavat asiakkaitaan kääntymään seurakuntien puoleen, kun sosiaaliviraston jonot ovat laittoman pitkät.

Oikein tiukan paikan tullen olen itsekin mennyt jonottamaan leipää ja ryynejä. Kynnys tosin oli korkea. Oli pakko myöntää itselleen ja muille, etten pärjännyt omin keinoin. Jono oli niin pitkä, että se kiemurteli rakennuksen ulkopuolella, jolloin ohikulkijatkin näkivät, kuka jonotti ruokaansa. En kuitenkaan ole epäkiitollinen vaan ihailen niitä, jotka vapaaehtoisesti auttavat lähimmäisiään vielä tänäkin päivänä, kun useimmat tuntuvat ajattelevan vain itseään. Saamani kassi oli hyvänä apuna, ja siitä riitti moneksi päiväksi.

En kuitenkaan voinut olla ajattelematta, että näin ei pitäisi eikä tarvitsisikaan olla. Kun leipäkori kannettiin esiin, ihmiset hyökkäsivät sen kimppuun kuin nälkäiset eläimet, riidellen ja toisiaan tuuppien. Kyseessä oli sananmukaisesti taistelu leivästä - kohtelias jäi ilman. Yhteinen ahdinkokaan ei siinä tilanteessa tuntunut yhdistävän ihmisiä, vaan rasistisia ja muunlaisia solvauksia syydettiin ahkerasti. Köyhyys ei valitettavasti yleensä jalosta, vaan tekee ihmisen pikkumaiseksi ja kateelliseksi.

Kaikesta huolimatta: kiitos työntekijöille, ja kiitos myymälöille, jotka eivät heitä ylijäämäleipäänsä roskikseen. Kansan kahtiajako tulee valitettavasti jatkumaan, sellaiset ovat merkit ilmassa.

 

KOMMENTOI TÄTÄ RAPORTTIA

 

Jari Tapio 07.07 klo 22:35

rajuja totuuksia.



Mainos