Mummona jaksaa enemmän

Olen 47-vuotias kolmen tytön äiti ja pian 5 ja 2-vuotiaiden poikien isoäiti. On ihmeellistä havaita, kuinka eri tavalla jaksaa puuhata lastenlasten kuin omien lasten kanssa.

Suurimman osan elämästäni olen ollut yksinhuoltaja. Ensimmäisen ja toisen tyttären kanssa jaksoin vielä silloin tällöin leikkiäkin, eli toimia niin huolehtivana äitinä kuin leikin parissa viihtyvänä isänäkin. Tytöillä oli lämmin suhde myös muihin rakkaisiin ja sukulaisiin, suurin osa espanjalaisen isänsä puolelta. Kahden ensimmäisen tyttären varhaisin rakkaus- ja tunne-elämä ei siis riippunut yksin minusta, kuten kolmannen tyttären, jonka isä ja isän puoleinen suku ei muodostanut minkäänlaista osaa hänen lapsuudessaan.

Kuopuksen synnyttyä huomasin, että tällä kertaa yksinhuoltajuuden henkinen taakka yhdestä lapsesta oli raskaampi kantaa kuin kahdesta aikaisemmasta. Henkisiä voimia – toisin sanoen sitä energiaa jota tarvitaan muun muassa leikkimiseen – kulutti tietysti sekin, että tämän lapsen kanssa myös taloudelliset velvollisuudet olivat yksin minun harteilleni. (Siihen aikaan ja vielä nykyisinkin Espanjassa yksinhuoltajien ainoa taloudellinen tuki tuli – jos tuli – omalta perheeltä. Edes sellaista käsitettä kuin lapsilisä EU:n jäsenmaassa Espanjassa ei tunneta vieläkään.)

Tänään vanhemmat lapseni ovat jo aikuisia – kuopuskin täytti jo 12. Eikä tämän jutun aihe suinkaan ole valitella menneitä – sillä kaikesta on selvitty ja selvitään vastedeskin – vaan iloisin mielin ihmetellä nykyisiä.

Olen nimittäin havainnut, että jaksamis- ja leikkienergioiden kierto kehossa on aivan erilaista lastenlasten kuin omien lasten kanssa. Sain siitä todistuksen taas muutama päivä sitten, kun pian 5-vuotias vanhempi lapsenlapseni tuli viikonlopuksi mummin, eli abuelan luokse yökylään. Esimerkiksi leikkipuistossa jaksoin juosta pieniä lapsia metsästävänä satuhirviönä kullanmuruni perässä vaikka kuinka kauan. Meillä oli niin hauskaa, että muutkin lapset tulivat leikkiin mukaan. Pian minulla oli takaa-ajettavanani useita riemuissaan kiljuvia ja kikattavia lapsia. Ja hauskinta kaikista oli minulla itselläni. Mummona – kerta kaikkiaan – jaksaa enemmän.