Lehtitilaukset
Tämä tarina kertoo kahdesta Etelä-Suomen naisesta, jotka olivat ensikertaa Lapissa. Ei tarkoitus ole millään lailla kaupunkiasukkaita mollata eikä naisia. Tarina on vain kirjoitettu opiksi ensikertalaisille Lapin lomailijoille. Retkeily Lapissa ei ole samaa, kuin kävely Etelä-Suomen lenkkipoluilla. Olosuhteet, matkat ja omakunto pitää ottaa huomioon.
Olimme vaimon kanssa lomalla Levillä. Yhden päivän ohjelmassa oli ohjattu 22 kilomertin kävelyretki. Ilmoituksessa mainittiin varusteina kumisaappaat. Kokoontumispaikalle ilmestyi meidän lisäksi kaksi naista lenkkitossut jalassa ja muovipussit kädessä. Opas katseli heidän varustuksiaan vähän vaivautuneen näköisenä.
Naisilla oli kova halu mukaan, niin ei hän voinut heitä kuitenkaan kieltää lähtemästä. Meillä oli huoneessa toinen reppu, niin vaimoni kävi hakemassa sen. Naiset saivat muovikassit reppuun. Matkalla selvisi, että naiset olivat kotoisin Etelä-Suomen kaupungista ja ensi kertaa Lapissa.
Kuljimme aluksi kuivaa kangasmaata. Matka sujui hyvin. Sitten tuli eteen vetinen paikka, jonka yli johti pitkospuut. Kävelimme oppaan kanssa vedessä pitkospuiden vieressä, ja talutimme naiset puita pitkin yli. Sitten opas teki heille kepit. Toinen nainen sanoi vievänsä sen mukanaan kotiin. Menomatkalla oli kuitenkin vielä märkää taivalta, ja naisten jalat kastuivat kunnolla. Lisäksi meidät tavoitti sadekuuro, joka kasteli kunnolla.
Matkan määränpäässä autiotuvalla opas keitti kahvit. Naisten muovipusseista paljastui meille yllätys. Heillä oli hotellista saatu eväs kokonainen proileri kummallakin. Syötävää riitti reilusti meille jokaiselle. Kuivattelimme kaminan ääressä vaatteet ja naiset kuivattivat myös jalkineet.
Tulomatkalla opas ohjasi meidät kuivempia maita pitkin takaisin. Matka tosin piteni muutaman kilometrin. Kätkätunturilla puhalteli kylmä tuuli. Naisia alkoi väsymyksen lisäksi paleltaa. Onneksi meillä oli repussa varalla tuulen pitävät takit. Annoimme ne naisille. Naiset sanoivat, että ne pelastivat heidät paleltumiselta. Vauhti oli aika hiljainen. Meillä kului retkellä aikaa huomattavasti yli normaaliajan. Hotellissa oli myös ruoka-aika ohi. Ravintolan henkilökunta järjesti meille kuitenkin syömistä.
Sen jälkeen pari tuntia levättyään naiset ilmestyivät pirteän näköisinä tanssilattialle. Retki oli lopuksi onnistunut.
