Lehtitilaukset
Suomessa on aina ollut lupa parjata Euroviisuja. Siihen ovat sortuneet kaikki julkkiksista kylänmiehiin asti. Kuinkas nyt suu pannaan, kun kaikki onnistui yli odotusten?
Häviäjistä tuli Euroviisuissa voittajia, hirviöistä maailmankuuluja muusikoita. Ja vielä tuli jatkokertomuksena todellinen fantasia, jopa suomalaisen unelma postikortteina kotimaasta.
Eikö sen juontajaparin neitonen olisi voinut olla vähän rumempi, huono englannin kielen taidostaan tai edes kompastua kolttuunsa? Tai vaikka vinot hampaat? Ja ettei parivaljakon miesjuontaja ollutkaan perinteisesti lyhyenläntä, vanha, kalju ukkorähjä, kuten missikisoissa aikoinaan.
Mikään ei siis pettänyt: ei tekniikka, lavastus, rekvisiitta, valot, äänentoisto, koreografia, puvustus, kampaukset, meikit, eikä yhtään mikään. Bravo Suomi. Todellinen fantasia toteutui: Suomesta tiedetään nyt muutakin kuin Nokia.
Täytyyhän sitä nyt jotain keksiä, mitä arvostella. Haukutaan siis laulajia. Mutta Suomihan oli ihan ok, vaikkei laulamisesta voi silti kauheasti puhua. Kotikenttäetu mahtavine efekteineen ja tehosteineen tuotti kuitenkin ihan hienon esityksen, vaikka angstin puolella taas liikuttiinkin.
Kappaleet tunnetaan laulajapimuista
Eihän se ollut hääviä muillakaan. Minihameiden, pitkien säärien ja hulmuavien hiusten kirjo oli vertaansa vailla. Onhan sekin tietysti eräänlaista fantasiaa, kun ei kukaan sitten pöytäkeskusteluissa muista sitä, ketä niistä hyvännäköisistä pimuista tarkoitetaan biisistä puhuttaessa. Niitä toisia tätejäkin oli, vai setiä vai tätejä? Ei kun kyllä ne tätejä oli, mutta puvut päällä. Puku ei miestä parantanut tässä kisassa, vaan yllätys, yllätys, se teki naisen.
Ja plagiointi: on se kumma, ettei uutta sävellystä ja sanoitusta keksitä sitten millään. Rimaa hipoen liikkuivat sävelkulut lain rajoissa. Sitten se salsa ja sambakarvevaalit joka biisissä, vaikka kuinka oltaisiin alun perin Alaskasta kotoisin. Toista oli iki-ihana Waterloo ja sardiinimerkin mahtava urakehitys.
No, olihan siinä kansanomaisuuttakin tarjolla ripaskaa nykyteknolla höystettynä strobot välkkyen. Siinä sitä säästää kisabudjetissa monet eurot, kun tanssijat ovat omasta takaa laulajista tehtyinä. Tai juoksijat.
Ai ai, kylläpä helpotti, kun sai edes vähän haukkua. Hau, hau. Pohditaanko vielä vähän sitä, että noudattaako viisusessio tähdenlentoa kauan sitten suomalaisylpeyden aiheena olleen mäkikotkan tavoin? Tiedä häntä, mutta nyt nautitaan maailmanmaineesta. Kuka kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse. Hyvä Suomi!
