Lapsen salainen puutarha - Montessoripedagogiikka luottaa lapsilähtöisyyteen

Lapsen yksilöllisyys kunniaan

”Meillä on vähän aikuisen laatimia toimintamalleja, aina mennään lapsen mukaan. Kaikki eivät saa samaa opetusta, vaan tarvitsemaansa opetusta”, toteaa Pyramidin johtaja, montessorikasvattaja Kristiina Jernberg.

Mutta tänä päivänähän puhutaan juuri, että sellainen vapaus luo kaaosta ja lapsista tulee levottomia. ”Kaaos vältetään juuri yksilöllisyyden avulla, vastuun ja vapauden ollessa tasapainossa. Kohdattaessa lapsi yksilönä, osoitetaan erityishuomiota ja arvostusta. Silloin kunnioitetaan myös lapsen tekemistä. Kun lapsi saa tällaisen vastaanoton ja luottamusta, hän tekee parhaansa. Se on sisäänrakennettu ominaisuus lapsessa”, Jernberg toteaa.

Montessoripedagogiikan perusajatus on: ”Auta minua tekemään itse”. Täten montessoriohjaaja ei määrää toiminnan sisältöä, vaan tarjoaa apuaan, kun lapsi sitä tarvitsee. Yleinen toimintaperiaate on, että lapsi voi valita työtehtävänsä ja hänelle annetaan työrauha ja riittävä perehdytys tehtävän loppuun saattamiseksi. Mutta ovatko kaikki lapset omatoimisia ja osaavatko he valita työtehtävänsä? Kuinka lasta perehdytetään?

”Uusi lapsi tulee mukaan pienin askelin, pala palalta. Esimerkiksi keittiössä ohjataan ruokailuun liittyvät asiat: neuvotaan vaihe vaiheelta itse ottamaan ruoka ja maidot ja opetetaan kädestä pitäen kierrätys, tiskaaminen, biojäteasiat jne. Koskaan lasta ei alussa jätetä yksin. Varsinkin arat lapset pitävät tästä, sillä yksilöllisyys ulottuu myös itsenäisyyden opetteluun. Aikuisen pääasiallinen tehtävä on havainnointi – nähdä, mihin lapsi on kykenevä.”

Valmisteltu oppimisympäristö

Montessoriympäristöön kuuluu oma välineistö. Oppimisen mahdollisuudet ja välineistö ovat lapsen saatavilla ja tätä kutsutaan valmistelluksi oppimisympäristöksi. Ajatuksena onkin, että lasta ympäröi se, mitä hän tarvitsee oppiakseen.

Onko lapsuus oppimista ja työtä? ”Työ sanana kuvaa arvostusta, jolla suhtaudutaan leikkiin. Työ on leikkiä lapselle. Samalla lapselle annetaan mahdollisuus hakeutua tekemään tiettyjä asioita ja tarjotaan siihen välineet.”

Maria Montessorin työssään kehittämät opetusvälineet ovat edelleenkin käytössä montessori-päiväkodeissa. Välineistö on olennainen osa oppimista ja kehitetty tukemaan lapsen herkkyyskausia.

Maria Montessorin luoman pedagogiikan ydin on herkkyyskausissa. Näitä herkkyyskausia ovat aistien, äidinkielen ja liikkeen koordinaation herkkyyskausi sekä sosiaalinen ja järjestyksen herkkyyskausi ja myös matemaattinen mieli.

Montessoriympäristössä lapsi hakeutuu touhuamaan oman mieltymyksenä mukaan, usein oman herkkyyskautensa mukaan. Kun välineet ovat saatavilla ja lapset huolehtivat tavarat paikalleen, syntyy peruskunnioitus välineitä kohtaan. Jernbergin mukaan mielenkiintoista on myös se, että vaikka lapsi on liian nuori tuntemaan mielenkiintoa matematiikan työskentelyä kohtaan eivät, hän ei silti käytä välineistöä väärin. ”Kukaan ei ala miekkailemaan numerosauvoilla”, Jernberg naurahtaa.

Onnistumisen iloa

Voisi kuvitella, että kun lapset leikkikoulussa sitten tekevät asioita juuri oman mieltymyksensä mukaan, lopputuloksena olisi levottomuutta. Kristiina Jernberg kuitenkin kiistää tämän: ”Päinvastoin Kun lapsi saa toimia omien tuntemustensa mukaan turvallisessa ympäristössä, hän saa toiminnalleen turvan ja rauhan. Lapsihan on täällä perehdytetty toimimaan eri välineillä, ja hänen työlleen on jätettävä tilaa. Näin lapsi oppii myös itse hallitsemaan ympäristöään ja kantamaan vastuunsa, mikä puolestaan luo vakautta. Kun lapsi selviää askareistaan, hänen itsetuntonsa kasvaa.”

Tutkimusten mukaan häiriökäyttäytymistä esiintyy montessoriympäristössä huomattavan vähän. Sen uskotaan johtuvan muun muassa tehtävien ja välineistön tarjoamista onnistumisen tunteista.

” Onnistumisen kokemus on lapselle tärkeää. Lapsi haluaa sitä jatkuvasti lisää. Tällöin häiriökäyttäytyminen automaattisesti vähenee”, Jernberg toteaa.

Lisäksi isompien tarjoama malli siivittää pienemmätkin lapset tekemään oikein. ”Tämä on kuin verkosto, kaikki kytkeytyy kaikkeen. Pienet näkevät, mitä isot tekevät esimerkiksi äidinkielen välineillä, mikä lisää kunnioitusta välineitäkin kohtaan. Isojen tarjoamalla mallilla on uskomaton voima.”

Juuri tämän vuoksi montessoriympäristössä kaikki lapset toimivat yhdessä iästä riippumatta. Leikkikoulu aloitetaan yleensä 2,5 vuoden iässä, ja vauvamontessoriakin harjoitetaan muutamissa päiväkodeissa Suomessa.

Lapsen salaisuus

Jo vuosia pinnalla ollut tasapäistäminen on montessorimaailmassa kuin punainen vaate: ”Esimerkiksi monissa päiväkodeissa on tapa, että pannaan kaikki lapset tekemään samaa asiaa. Silloinhan lasta pidetään idioottina Siinä varmaan ajatellaan, että järjestyksen säilyttämiseksi lapsi pitää ohjelmoida toimimaan niinkuin aikuinen haluaa. Se on syvää epäkunnioitusta lasta kohtaan”, Jernberg tuhahtaa.

Suhtautuminen lapseen tekeekin montessorista hyvin lapsilähtöisen ja jopa erottuvan pedagogiikan. Maria Montessori uskoi, että lapsi on syntymähetkellä jo täynnä voimavaroja ja että lapsella on valtava halu oppia ja kehittyä. Lisäksi lapsi haluaa muutakin sisältöä kuin leluilla leikkimistä. Jernbergin mukaan vanhemmatkin voivat kunnioittaa tätä lähtökohtaa kasvatuksessaan, samoin toivoisi päiväkotienkin tekevän.

”Peruspuolella ohjelmoidaan kaikki toiminta ja erotellaan siitä vapaa leikki. Eikö siellä huomioida lapsen voimavaroja lainkaan? Jos 3,5-vuotias kyselee kirjaimia, niin aikuisen tulisi silloin kertoa ja ohjata lapsi kirjainten ja lukemisen maailmaan”, Jernberg toteaa.

Niin montessorilasten vanhemmat kuin montessorikasvattajat ovat törmänneet väitteeseen, että lapsista tehtaillaan montessoriympäristössä neroja. Leikkikoulussa ei kuitenkaan tehdä sen kummemmin ihmeitä, vaan siellä tarjotaan vain välineet ja apu, että lapsi saa tietonsa ja taitonsa käyttöön.

”Peräänkuulutan myös lapsen salaisuutta. Vanhempien ja ammattikasvattajien tulisi päästä lähelle lapsen salaista puutarhaa. Pitäisi huomioida, ettei lapsi ole tyhjä astia, vaan aktiivista tietoa täynnä. Tällainen antaa aikuisellekin uutta perspektiiviä ja on lapsen kunnioitusta parhaimmillaan”, Jernberg sanookin.

Asennemuutosta tarvitaan

Montessorioppeja sovelletaan varhaiskasvatuksen ohella myös perusopetuksen puolella. Opettajankoulutuksen lisäksi opettaja voi suorittaa montessoriohjaajan erityisopinnot ja saada täten lisää eväitä perusopetukseen. Jernbergin mielestä lisäkoulutustakaan ei välttämättä tarvita, vaan muutos tulisi tapahtua ihmisissä.

”Aikuisen päässä tulisi tapahtua vallankumous. Opettajalla tulisi olla kunnianhimoa, että hän uskaltaa kokeilla erilaisia menetelmiä. Myös opettajien tulisi uskoa lapsen suunnattomiin voimavaroihin. Lapsella on huomattavasti enemmän kykyä ja tunteita, kuin mitä luullaan. Uskaltakaa.”