Kolme keinoa selvitä elämästä hengissä

Viisaiden ja oppineiden mukaan parasta mitä ihminen voi tehdä jostakin katastrofista, loukkauksesta tai menetyksestä toipuakseen on kiitollisena kiinnittää huomionsa siihen, mitä vielä on jäljellä. Jos hän keskittyy vain siihen, mitä on menetetty, kenkä puristaa pian niin, että koko elämä pysähtyy.

Eräs hyväksi havaitsemani konsti selvitä elämästä hengissä on pitää aina varalla jonkinlainen suunnitelma B. Olipa kyseessä mikä tahansa puhtaasti ajallinen, mutta silti tärkeäksi kokemani asia, kuten työpaikka, läheiset ihmissuhteet, tuttavapiiri, rakkaussuhde, läheisten ja kannustajien muodostama turvaverkko, terveydentila tai muu vastaava, pidän aina mielessäni, että millä hetkellä tahansa voin sen menettää.

Tilanne on hieman sama kuin jos korkealla paikalla nojaisi kaiteeseen, jonka kestävyydestä ei ole aivan varma. Ei siis koskaan kannata nojautua mihinkään koko painollaan. Sillä jos kaide pettää, edessä voi olla paha putoaminen.

Toinen konsti, joka pitää ainakin minut pystyssä ja suoraselkäisenä suurtenkin loukkausten ja elämän epäoikeudenmukaisuuksien edessä on antaa – hiljaa sisimmässäni – mahdollisimman pian anteeksi kaikille kyseisen vastoinkäymisen aiheuttaneille inhimillisille osapuolille. Varsinkin niille, jotka eivät koskaan näytä katuvan eivätkä milloinkaan tule pyytämään anteeksi.

Minulle, uskovaiselle, kaikki elämän kolhut tulevat joka tapauksessa yhdestä Lähteestä, yhdeltä ainoalta suurelta Opettajalta. Ihmiset ovat loppujen lopuksi kukin oman henkipatruunansa välineitä ja marionetteja, eikä yhdellekään tahdottomalle sätkynukelle kannata kantaa kaunaa. Luulee vielä olevansa tärkeämpi kuin oikeasti onkaan.

Hiljainen, ääneen lausumaton anteeksianto on siis oivallinen keino vapauttaa sisäinen ja ulkoinen elämä nopeasti, varmasti ja pysyvästi niin loukkauksesta kuin loukkaajastakin, ja voitollisesti kääntää lehteä seuraavalle sivulle. Eipä aikaakaan, kun sisäiset voimat ja elämänhalu palaavat entistä ehompina. Ja kun alussa tuhoisalta näyttäneen vastoinkäymisen kuittaa olankohotuksella, toipuminen on tosiasia.

Pahin kosto pahalle on sen unohtaminen, sillä juuri unohduksessa paha menettää koko olemassaolonsa merkityksen ja voiman. Mitä voi mistään pahasta jäädä jäljelle, jos sitä ei kukaan muista. Anteeksiantamisen synonyymi on unohdus.

Suukovussa vävypojan kanssa

Kolmas keino tehdä hyvää – ennen kaikkea itselleni – on riitatilanteessa ottaa syyt kokonaan omaan niskaan ja pyytää riitakumppanilta anteeksi. Itselläni on muun muassa espanjalainen vävypoika, jonka kanssa suomalaissyntyisen, täkäläisen mittapuun mukaan vapaasti elävän, puhuvan ja ajattelevan – appiukosta eronneen anopin – on todella helppoa joutua suukopuun. Vanhimman tyttäreni mies on luonteeltaan kaunainen ja pitkävihainen.

Varsinkin alkuaikoina olimme napit vastakkain usein – välit saattoivat rikkoutua kuukausiksikin. Mutta koska lopulta päätin, että tässä perheessä vallitsee aina rauha – ainakin jos se minusta riippuu – niin päätin niellä suuren osan feminiinistä ylpeyttäni ja tehdä rauhan vävyni kanssa – hänen ehdoillaan. Pyysin häneltä reilusti anteeksi ja lupasin pyhästi olla sotkeutumatta koskaan enää hänen tapaansa elää ja ajatella. Ja vävy suostui rauhaan kanssani.

Opettelin olemaan hienotunteisesti hiljaa silloinkin, kun vävy mielestäni eniten oli neuvon tarpeessa, ja näkemään ja tunnustamaan myös ne hyvät puolet jotka hänessä oli. Nykyisin olen aina tervetullut vieras vanhimman tyttäreni, vävyni ja kahden lapsenlapseni kotiin. Vävypoika saattaa edelleen olla ärsyttävän sovinistinen mielipiteissään, narsistinen kuvitelmissaan ja itsevaltias tekemisissään, mutta runsaalla hyvällä tahdolla ja huumorintajulla pärjäämme hienosti.

Lopuksi: Olen hyvin kiitollinen kaikesta siitä hyvästä mitä elämässäni on ollut ja on. Mutta yhtä hyvin olen kiitollinen kaikesta siitä pahasta mitä elämässäni joskus on ollut ja vielä on. Ilman vaikeuksia, ongelmia, vastustajia ja vihollisia minusta ei olisi milloinkaan tullut sitä uutta ihmistä joka tänään olen ja joksi yhä olen tulossa. Kaikki se mitä maassa omistan jonakin päivänä katoaa, mutta se ’Keheksi’ sisäisesti kasvan, elää ikuisesti. Kiitos kaikesta. Kiitos kaikille.