Huttusen kone

 Pakina Huttusen koneesta.

Aaltonen istuu toimistotuolissaan pikku kopissa, joka oli ennen toimistotarvikevarasto. Muistona menneestä on mukiinmenevästi hyllyjä, jotka atk-tukihenkilö on täyttänyt atk-tarvikkeilla. Aaltonen on rakastunut. Sihteerikkö Sievinen, on osoittanut epäselviä merkkejä epäsuorasta kiintymyksestä Aaltosta kohtaan. Kerran Sievinen piteli käsissään Peter Järven atk-kirjaa, mikä oli tulkittavissa kiinnostukseksi alaa, ja sitä kautta tukihenkilöä kohtaan. Tosin Sievinen tappoi sillä kirjalla kovakuoriaisen lattialta. Voi mikä Julia.

Joku potkaisee ovea, ja huutaa "Huttusen kone kaatui!" Ääni oli toimituspäällikön ääni, mutta jalka Atlaksen, tai jotakin sinnepäin. "Joo, joo. Tässä on nyt käsissä hienomekaniikkaa, ja muutama Ampeeri, mutta tulen heti". Mutisee ääneen, niin että kuuluu "Releessäkin on vikaa." Toimituspäällikkö meni jo, joten yritys päteä, hitusen hiipuu. Aaltonen nousee ja venyttelee, katsoo kahvinkeitintä ja miettii exspresso , eikö sen merkkinen pankkiautomaattikin ole jossain? Raapii päätään ja haukottelee. Pitää mennä. Ottaa mukaansa työkalupakin, jota ei tarvita taatusti - näyttää hyvältä, ja muovikassillisen diskettejä ja cd-romppuja, usb-tikun, klemmarin ja rintataskuun yhden korppuaseman lattakaapelin. Nyt mennään, kellokin näkyy.

Koppinsa ulkopuolella atk-mies muuttuu toimintatarmoiseksi, jalat tekevät työtä kuin männät, ja koko mies on saksalaista täsmällisyyttä. Tarpeettomia lukulaseja kohennetaan muutamien sermien kohdalla, että Rodex-kopion tekotimantit välkehtivät.

Huttunen kiehuu raivosta.

"Pluk and präy. Ei voi olla totta! Ilmoitatko vai etkö ilmoita mikrosoftalle? Sama se, kun kaikki menee nurin, painaa mitä vaihtoehtoa hyvänsä"

"Otetaan tämä nyt käsittelyyn, sivulevy auki ensin."

Aaltonen purkaa työkalupakkia, ja mutisee jotakin mahdollisesta lämpöoireilusta ja imuroimattomasta emolevystä. Pölyä siellä ainakin on. Vika on softassa, mutta aina kannattaa ensin ruuvailla jotakin, se näyttää enemmän työltä. Miettii itsekseen, että käyttöjärjestelmässä ei ole vikaa mutta mitä se on sinne itse asentanut se on toinen juttu.

"Kauanko tässä menee?"

"Tunti pari, ellen nyt keksi jotakin oikotietä."

"Mutta kun aikaa ei ole. Toimituspäällikkö haluaa lukea jutun heti, ja aina kun otan pankkiautomaattihuijauksen auki, Teksturi kaatuu."

"Odota nyt viisitoista minuuttia, ja katsotaan sitten, sanoo atk-tukihenkilö ja kurkkii koneen sisään lukulasit nenänpäässä."

Kun raskastekoinen Huttunen poistuu, Aaltonen sulkee koneen sivulevyn ja buuttaa koneen ylös. Käynnistä - ohjauspaneeli - lisää tai poista sovellus. "Jaaha, täällä on joku ihmeellisyys", tiirailee Aaltonen. Se ompi asennellut servicepäkki ykköstä tänne sekaan mokoma. Eipä ihme. Epäilyttävä näytönsäästäjä, kun nimessä on girl. Ottaa ja asentaa servicepack kakkosen koneelle, siinä kuluu puolisen tuntia, ja Huttunen ravaa käytävällä hermostuneena. Buutataan ylös ja alas, ja voilá konepa ei kaatuile.

"Tässä se nyt on sitten, MFM-pakkauksen hallinnan paikallisserverissä..."

"Ei tartte selitellä jos toimii."

"Sinähän kuvailet lehdessä puolitoimisesti, niin kuin revolveriperällä, ja silleen?"

"Mitä sitten? Tässä on nyt muuta."

"Ota Sievisestä kuva."

"Siitä uimarista vai? Saksi itse lehdestä."

"Ei kun sihteeristä."

"Höpöhöpö, katso toimituksen verkkosivuilta."

Iltapäivällä Aaltosella on Sievisen kuva printattuna, tosin se on kätkettynä korpun sisään. Työntää sen varmuuden vuoksi vielä rikkinäiseen korppuasemaan, ja staattiseen pussiin. Tuleekohan tästä vielä jotakin? Kun nyt vaan pääsisi korjailemaan sen konetta. Se vasta olisi jotakin.